sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Läppäritöntä löpinää

Mun läppäri on näköjään jossain ikuisuuden kestävässä huollossa. Luonnokset on täynnä jotain kännykällä kasaan riivittyjä postausideoita mutta mitään kunnollista ei saa pihalle ennenkuin on omat vehkeet ja vapaapäivä käsillä. Pistetään siis pihalle tällaista takeaway-pikapostausta.

Eka oli tuossa päivänä eräänä nukkumaanmennessä kovasti mieli apeana. Olivat äikän tunnilla katsoneet Tummien Perhosten Koti-elokuvan. Mä en ole kyseistä leffaa nähnyt mutta tiedän että aika synkkä se on. Näkyy olevan tätä nykyä k-12 mutta on ollut aluksi k-15.
Tiedän että Eka on melko herkkä kaveri, on ihan aina ollut. Miettii paljon asioita eikä tykkää liiasta väkivallasta jne. Vaikka oma lapseni on herkkä niin silti olen sitä mieltä että kenelle tahansa 13-vuotiaalle on liikaa katsella pikkulasten hukuttamista tai kissan tukehduttamista (painotetaan vielä että en siis ole leffaa itse nähnyt, nämä tapahtumat lapsen suusta, korjatkaa jos puhun omiani). Mahtavaa että katsovat kotimaisia elokuvia koulussa mutta voitaisiinko kuitenkin miettiä että mitä katsotaan? Ne ikärajat kun on suuntaa antavia eikä mitenkään kiveen lyötyjä.
Toistaiseksi tyydyn kuitenkin nillittämään vain blogissa, jos vielä kuulen pojalta että ovat vastaavanlaisia katsoneet niin sitten otan yhteyttä opettajaan. Nyt tuntui että pojan järkytys saatiin puhuttua auki. Ja nukuin mä yhden yön sen vieressä.

Kaikkien töi-ja muiden kiireiden lisäksi on aika kivasti ehditty puuhaamaankin. Pari viikkoa takoperin vietettiin varsinaista ruokaviikonloppua kun käytiin Intiasta kotiutuneiden kavereiden kanssa syömässä (Kolmas saa kuulemma koska vaan tulla ko. raflaan töihin ulosheittäjäksi pilkun aikaan, senverta kovaäänisesti kiljui kun ruoka loppui kesken), Teurastamon parhaita ihmettelemässä sekä vielä sushibrunssilla Kaksikon kanssa. Hyvä ruoka on kyllä ihan parhautta!

Sushibrunssilla.. nomnom! Lämpimät ruokalajit oli kiinalaisen keittiön antimia. Hyviä nekin!


Uusi telkkari saatiin kotiutettua. Ihan samanlaista sähellystä ei sentään ollut kuin aikanaan kotiteatterin kanssa mutta pientä kikkailua kuitenkin. Jostain syystä saatiin päähämme kantaa vanha telkkari lastenhuoneeseen ja kokeilla sitä siellä ja tadaa, toimii! Kuitenkaan olkkarissa se ei toimi (uusi telkkari toimii) joten pikkasen nyt on henkimaailman hommia tämä tämmöinen. Kuitenkin, olen nyt ollut itsekin kuitenkin kiitollinen tuosta helvetin koneesta koska tosiaan sitä läppäriä ei nyt käytössä ole.

Sain tuossa kahvipöytäilyn lomassa tutulta lääkäriltä diagnoosiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan. Tai käskyn käydä verikokeissa.
Mulla on vähän väliä sellainen ihmeellisen voimaton olo. Ei väsytä eikä nukuta vaan tuntuu että ei vaan jaksa vaikka haluaisi. Lisäksi mä olen kipeänä aivan jatkuvasti. Tämän vuoden saldo on jo kolme kertaa. Viime vuoden saldosta tipuin jo kärryiltä. Jokatapauksessa tuntuu että ei ole vastustuskykyä laisinkaan.
Kilpirauhasarvot tekivät mulla Kolmosen raskausaikana sen että mulla oli todella voimakkaita rytmihäiriöitä jotka herättivät öisinkin. Tosin raskausaikana kilpirauhasarvojen kuuluukin vähän nousta mutta joskus se saattaa sitten tuntua olossa, vaikka ne arvot ei hälyttäviä olisikaan. Kyseinen härpäke kun vaikuttaa vähän kaikkeen mikä kropassa toimii tai ei toimi. Verikokeiden tuloksia odotellessa... Keksin kyllä tusinan muutakin syytä josta vetämättömyys voi johtua mutta katsotaan nyt tämä arpa ensiksi.

Ja sairasteluista puheenollen huudellaanpa nyt sellaisesta asiasta kuin kausi-influenssarokotus! Käykää nyt hyvät ihmiset se ottamassa, vielä ehtii! Varsinkin jos sulla on pohjalla joku perussairaus, olet raskaana tai perheessä on alle vuosikas. Suoja kehittyy parin viikon aikana rokotuksesta eli nyt alkaa olla viimeiset hetket se ottaa.
Influenssaepidemia on jo alkanut ja sitä on löytynyt kaikenikäisistä. Kuitenkin tehohoitoa vaatineet tapaukset ovat olleet tuosta 30:stä ikävuodesta ylöspäin. Ja kaikilla sairastuneilla pohjilla ei ole ollut mitään vastustuskykyä alentavaa sairautta vaan nimenomaan se että kausi-influenssarokotus on jäänyt ottamatta.
Rokotuksella suojaat itsesi sekä ympäristöäsi! Muistakaapa että perheissä, joissa on pieniä vauvoja, paras suoja on se kun muu perhe rokotetaan!

Vaikka mulla on välillä kovasti vetämätön olo niin kaipaan juoksemista ihan älyttömästi! Pääsisipä pian. Jonkunlaisen korvikkeen olen saanut crosstrainerista mutta ei sekään ole sama. Tosin mahdottoman hyvä sen peruskunnon ylläpitoon, josko se juoksukausi ei ihan yhtä nollista lähtisi kuin viimeiksi kun aloitti. Ylipäätänsä intoa liikkumiseen olisi kyllä rutkasti enemmän kuin mitä on aikaa tai jaksua.
Lukeakin olen jaksanut, pari kirja-arviota on tulossakin kunhan, yllätysyllätys, saan sen hiien läppärin takaisin.

Aikuisten uuniperuna


Työkaveri teki joku tovi sitten järjettömän hyvää couscous-salaattia ja yritin minäkin sitä apinoida. Mä en ole oikein koskaan chileihin sillä lailla friikahtanut vaikka niillä chilin potkasuilla on selkeästi paikkansa tietyissä aterioissa. Kuten nyt juuri couscous-salaatissa. Lapsille ei maistunut mutta me aikuiset seottiin.


Inspiroiva couscous-salaatti

Muutenkin ollaan nyt yritetty tehdä aikuisväellä sellasia "ei-lastenruokia" aina kun on mahdollisuus. Mun ja Siipan yritykset kahdenkeskisestä ajasta ja jutuista kun on kariutuneet kerta toisensa jälkeen viime aikoina. Twitterissä joku näkyi peräänkuuluttavan yhteiskuntaa sponsoroimaan ruuhkavuosilaisille vanhemmille seksilomia. Mä alan olla samoilla linjoilla. Tai sitten meidän perhe voisi sairastaa pikkasen vähemmän.

3 kommenttia:

  1. Oon ihan samoilla linjoilla tossa elokuva-asiassa, myötätuntoni on tiedän lapsen puolella! Mäkään en oo Tummien perhosten kotia nähnyt, mutta yleisellä tasolla oon sitä mieltä, että opettajien pitää huomioida se, että kaikki eivät kestä katsoa/kuunnella yhtä rajua materiaalia.

    Ja onko se koulu nyt muutenkaan oikea paikka esittää sitä kaikkein raflaavinta matskua, joka hätkähdyttää aikuisiakin? Ihannetilanne olis, jos oppilaisiin saataisiin vedottua jotenkin muuten kuin shokeeraamalla, että karaistuneimmatkin huomaavat, että muunkinlaisella materiaalilla kuin raakuuksilla ja ison volyymin jutuilla voi olla tunteisiin ja ajatuksiin hyvin voimakas vaikutus. Koska karaistumisestahan siinä kai yleensä on kysymys, jos kestää raakuuksia ja muuta ahdistavaa katsoa. Ja sellaiseen kelkkaan ei koulun pitäisi hypätä ollenkaan.

    Mä muistan vieläkin, kun 90-luvulla kohkattiin saatananpalvonnasta. Kirkon (!) joku tiedotustaho oli tehnyt oikein opetusvideon aiheesta... Siinä näytettiin mustavalkoisia, otaksuttavasti jälkikäteen dramatisoituja, pätkiä saatananpalvontamenoista ja musiikkiraitana oli Carmina Buranan hurja kuorokohta. Sit jonkun saatananpalvojatytön äiti kertoi kameralle, kuinka tytär halusi yhtäkkiä leikata pitkät vaaleat hiuksensa lyhyiksi ja värjätä ne mustiksi, sitten perhettä jo uhkailtiin mm. elävältä hautaamisella ja mitä kaikkea.

    Semmonen opetusvideo... Meille näytettiin tää saatesanoilla "Ei me haluta teitä pelotella" kolmannella luokalla! 9-vuotiaille näytettiin tommosta! Kaikki meidänluokkalaiset ei hetkahtaneet, mutta mä todella järkytyin ja pelkäsin pitkään myöhemminkin varsinkin metsän läheisyydessä kävelemistä. Aika vahva muistijälki on tosiaan jäänyt, kun vielä melkein 20 vuotta myöhemminkin muistan videon ja sen mussa herättämän reaktion...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin sitä että kun niin kovasti peräänkuulutetaan sitä vanhempien vastuuta siinä että katsotaan mitä ne muksut katsoo, niin miten koulu sitten voi täräyttää eetteriin tollasta matskua? Joo on se sen k-12 mutta jos mietitään nyt sitä että eletään helmikuuta. Tuossakin porukassa on lapsia jotka on täyttäneet sen 13 joulukuussa. Ja osa sitten on jo 14. Siinä on aika iso haitari.
      Ja tuota karaistumista mäkin mietin. Että huonosti on asiat jos tollainen materiaali ei hetkauta mihinkään suuntaan, aikuistakin. Mutta eikai sitä karaisua tarvi koulussa testata? Jos tuollaista leffaa haluaa näyttää yläasteella niin eikö olisi varmempaa odotella sinne ysille asti kun kaikki ovat jo ainakin sen 14. Ja lisäksi voisi ehkä vähän etukäteen keskustella ja varottaa että hei tämä leffa on nyt aika synkkä. Ei noi osaa vielä varautua että sieltä voi tulla tollaista jos siitä ei sano. Viime vuosina on ilmestynyt niin hyviä kotimaisia leffoja että sieltä kyllä riittää sitä arsenaalia näyttää niitä vähemmän järkyttäviäkin.

      Miten musta tuntuu että mä olen nähnyt ton saman saatananpalvonta-videon?

      Poista
    2. Hahaa, Eeva Kolun blogissa heräsi just oikein muistelot 90-luvun saatananpalvontahysteriasta: http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin/goottiruusut-kukkii#comments :D

      Ja siellähän se videokin sitten oli linkitettynä, löytyy YouTubesta: http://www.youtube.com/results?search_query=saatana+kutsuu+minua
      Täytyy varmaan katsoa tuota jossain välissä, mutta nyt ei pysty kun ollaan reissussa - saattais vaikka herätä saatananpalvontahysteria jos mut yhytettäis katsomasta tommosta ;)

      Ja toi on ihan totta, että vielä yläasteella vuoden ikäerollakin on iso merkitys. Opettajien pitäis vain muistaa oma vastuunsa eikä lähteä tavoittelemaan oppilaiden suosiota.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?