keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Nukkuminen ei ole mun pala kakkua

Tämä postaus on koottu niinä yön tunteina kun uni on hukassa. Pahasti hukassa.
Milloin herätys on ollut aamukolmelta, milloin vähän myöhemmin. Jokatapauksessa joka kerta aivan liian aikaisin ja aivan liian pienillä yöunilla. Kotona ollessa sitä jotenkin vaan selviää jos takana on neljän tunnin yöunia. Sitä vaan luistaa ja tekee ne pakolliset. Torkkuu ja nukkuu vähän joka välissä missä se vaan onnistuu. Mutta töissä tämä ei käy. On tehtävä ihan samalla tavalla, olit millaisessa vireystilassa tahansa. Kauankohan sitä keho jaksaa näin pienellä liekillä ennenkuin se sanoo itsensä irti?

Jos nyt saisin vaikuttaa menneisyyteen niin mä en palaisi töihin ennenkuin meillä nukutaan täysiä öitä. Pikkulapsethan valvottaa satunnaisesti milloin minkäkin takia joten on vaikea linjata että koska ne yöt on täysiä ja koska ei.
Meillä on viime aikoina nukuttu itseasiassa melko hyvin. Kolmas on nukkunut välillä miltei kahdeksaakin tuntia putkeen joka tarkoittaa sitä että ensimmäinen herätys on vasta joskus aamuviiden huitamilla. Joka tarkoittaa sitä että itsekin on saanut pidempää unipätkää. Mulle ei ole ongelma herätä öisin mutta mä tarvitsen sitä pidempääkin nukkumispätkää sinne. Ne läpiyön tapahtuvat tunnin, kahden välein heräämiset on niitä jotka syö eniten.

Mutta ongelmana meinaakin nyt olla se, että kun tätä yöheräilyä on takana se 16 kuukautta niin ne univaikeudet ei tahdo nyt mulla laueta. Varsinkin kun käyn töissä samalla. Mä tarvisin tähän sellaisen pätkän että ei tarvisi olla heti aamusta skarppina ja menossa vaan oikeasti ei tarvisi miettiä että koska ja monelta se kello soi. Ja saisin tankata ne univelat sieltä hittoon. Tarvisin useamman viikon niitä hyviä nukuttuja öitä ja lunkeja päiviä jotta vauvavuoden aikana kertyneet univelat saisi kuitattua pois. Nyt sitä univelkaa kerryttää lapsen lisäksi myös työ. Jos nyt saisin vaikuttaa menneisyyden päätöksiin niin olisin ehkä kuitenkin ollut vielä tämän kevään kotona jotta sen oman (ei siis lapsen) unirytmin saisi kuntoon ja uniongelmat katkaistua.

Uniongelmia mulla on ollut ihan aina. Ei kuitenkaan ihan näin pahoja. Olen tässä kuluvan vuoden ja lyhkäisen työuran aikana miettinyt kerran jos toisenkin että pitäisikö hakeutua päivätöihin. Että josko se nyt kuitenkin auttaisi niihin nukkumisvaikeuksiin sitten että se työn sanelema aikataulu olisi säännöllinen.
Muttakun mä en välttämättä nyt kuitenkaan koe sitä isoimmaksi ongelmaksi että menenkö mä tänään töihin klo 7.30 vai klo 13. Pikemminkin se on helpottavaa tietää että ei tarvitse aina heti aamusta selviytyä sinne työmaalle. Että se vireys pitää ollakin vasta iltapäivästä. Vaan ongelmalta tuntuu se että ne työputket on välillä pitkiä ilman kunnon vapaata. Että olet töissä viisi päivää, sitten on vain yksi vapaa, sitten on kuusi päivää töitä, sitten yksi vapaa, sitten vielä pari töitä ja sitten vasta kunnon vapaa. Nuo ovat se mitkä tuntuu tällä hetkellä syövän. Sen olemassa olevan univelan lisäksi. Sitä haluaisi vapaapäivinä jaksaa vaikka mitä mutta jos sitä vapaata on vain se yksi päivä niin kyllä se menee ihan siinä että yrittää vaan selviytyä ja saada päätä johonkin kuosiin että vielä jaksaa painaa. Jos palautuminen on nyt jo näin vaikeaa niin mitä se mahtaa olla vaikka kymmenen vuoden päästä? Ja se univelkataakka ei muuten ainakaan helpota sitä palautumista. Miten sitä voikaan jaksaa pitkiä työputkia jos ei saa nukuttua? Ja tuntuu että mitä pidempi työputki mulla on meneillään niin sen huonommin nukun. Ihmeellinen noidankehä jossa nämä seikat vaan ruokkivat toisiaan. Musta on ihan absurdia että on niin väsynyt ettei jaksa edes hiuksia suihkussa käydessään pestä mutta sitten ei kuitenkaan saa nukuttua.

Mietiskelin tuossa vallan että mä en ihmettele yhtään että vuorotyöläisillä saattaa olla erinäisiä päihteenkäyttöongelmia. Tokikaan ne kemialliset keinot ei ole oikeita ratkaisuja mutta musta kovin ymmärrettäviä. Nimittäin senverran epätoivoinen olo on itselläkin muutaman kerran ollut kun tuntuu että on niin väsynyt ettei pysty enää edes hengittämään. En ihmettele että toiset ratkaisee sen homman niin että sekä nukkuminen että herääminen tapahtuu erinäisillä kyseenalaisilla keinoilla.

Mietityttää jo valmiiksi että miten ihmeessä tämä kuvio tulee pelaamaan sitten kun kumpikin aikuisista on töissä? Kun päivähoitokin on kuvioissa mukana. Mä nimittäin koen tällä hetkellä yhdeksi isoksi jaksamisen tekijäksi sen että Siippa on Kolmosen kanssa kotona. Että ei tarvitse miettiä mitään lapsen viemisiä ja hakemisia. Toisaalta sitten kun se on ajankohtaista niin mä teen lyhennettyä työaikaa. Tekisin jo nyt jos siihen olisi taloudelliset mahdollisuudet. Takaisin hoitovapaalle en nyt halua kun olen päässyt töiden makuun. Koska se kotona oleminen on kuitenkin omalta osalta raskaampaa kuin se töissä sitkuttelu väsyneenä. Mutta en ehkä malta odottaa sitä aikaa kun työvuorolistoissa mun nimen perässä se kuuden viikon tuntimäärä on roimasti vähemmän kuin se tämänhetkinen 229,30h.

En tarkoita sanoa että katuisin sitä että mä olen töissä ja Siippa on hoitovapaalla. Ei, kyllä se on vain ja ainoastaan vallan hyvä asia. Mutta ehkä se viestikapulan vaihto olisi pitänyt tehdä puoli vuotta myöhemmin. Toisaalta kun kukaan meistä ei tiedä tulevaa niin hankalahan se on sanoa se tarkka päivä koska on se oikea hetki elämänmuutoksille. Kukaan ei voinut tietää millaista sairastelua ja hammas-savottaa meidän loppu- ja alkuvuosi oli. Mutta jos olisi tiennyt niin olisin pyhittänyt tämän kevään nukkumiselle töiden sijaan.

6 kommenttia:

  1. Ootko kokeillut melatoniinia? Mä oon miettinyt, että se lähtee mulla heti kokeiluun, kun sitä vaan voi syödä. Tosin mä en tiedä auttaako se ihmeemmin, jos ongelma on nimenomaan liian aikaisin tai keskellä yötä heräily. Mutta jaan kyllä tuskasi uniongelmien kanssa.

    Itselläni tunnistan ainakin sen, että pitäis malttaa mennä aiemmin nukkumaan, vaikka se oma aika jäisikin vähemmälle. Ja mennä sinne sänkyyn aina suurinpiirtein samaan aikaan ja muutenkin elää säntillisesti. Vuorotyössä vaan helpommin sanottu kuin tehty. Mun eräs tuttavani teki kuitenkin vast'ikää vastaavan elämänmuutoksen, että hankki melatoniinia ja toisekseen rupes aina menemään tiettyyn aikaan sänkyyn kun vaan työt sen sallivat (saattaa ottaa melatoniinin jo työmaalla ja menee heti pienen iltapalan jälkeen kotona nukkumaan jne.). On kuulemma auttanut. Mulla ainakin on monesti ongelmana, että mä käyn vielä ihan kierroksilla sen jälkeen, kun olen saanut lapsen nukkumaan. Tuntuu vaikealta rauhoittua ja usein on kyllä vielä jotain pientä hommaakin. Tuntuu ihan mahdottomalta, että edes ehtis jo joskus kymmenen aikaan sänkyyn.

    Mä oon jo nyt miettinyt, että kun mä nyt tän tokan jälkeen mielisin vähän aiemmin töihin (mies jäisi kotiin), niin miten hiivatissa se oikein voi onnistua, kun mä olen tämän yhdenkin jälkeen ihan kehäraakki? Eipä kai auta kuin katsoa, eihän sitä vielä tiedä saako edes töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo kokeillut. Kun se mun ongelma on juuri se että herään muutaman tunnin jälkeen ja en saa enää unta. Kotona ollessa pystyi tekemään sitä että valvoi sen pari kolme tuntia ja sitten meni vielä takaisin nukkumaan x-ajaksi. Mutta nyt jos meen aamuksi töihin niin ei enää riitä tunnit vuorokaudessa tuohon.

      Mä kyllä ehdottomasti liputan sitä että vanhemman palatessa töihin oltuaan pitkään lasten kanssa kotona, niin se toinen vanhempi jää hetkeksi lasten kanssa kotiin. Se töihin paluu on kuitenkin tosi iso juttu niin se on iso taakka pois siitä alusta kun ei tarvitse miettiä samalla että miten lapsilla menee hoidossa. Saa vaan yrittää sopeutua takaisin oravanpyörään.

      Poista
  2. Mulle kans tutut mainostaa melatoniinia, en vain ole uskaltanut kokeilla, en edes oikein tiedä mitä siinä pelkään, mut pelkäänpä kummiskin. Mulla on myös ollut ihan aina uniongelmia, mutta kesäkuun sairasteluiden ja siitä alkaneen kipukierteen jälkeen ne on menneet siihen, et nukun 4-6h yössä ja tuo 6h on jo tosi HYYYYYVÄ, eli yleensä se on se 4h... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsähän se melatoniini olisi se turvallisin aine käyttää nukahtamiseen koska sun oma kroppa tuottaa sitä myös. Eli noista nukahtamisen apukeinoista se on ehkä ainoa mitä ei tarvitse pelätä :) Kaikilla se melatoniini ei tehoa mutta sehän ei selviä kuin kokeilemalla.

      Mulla itseasiassa aika monesti riittäisi toi 6h ja jaksaisin ihan hyvin muttakun pahimpina öinä mullakin se on toi 4h katkonaisesti niin joo ei tosiaan hyvä :/ nyt on viime yönä nukuttu 5,5h joista reilu 3 putkeen ja nyt on ihan eri olo :D jopa hieman virkeä!

      Poista
  3. Maa olen aina ollut huono nukkuja ja nykyaan karsin ihan kamalasti siita...Tietty valilla on sitten niin tsippi, etta nukkuu muutaman yon kuin kuollut kun ei yksinkertaisesti enaa jaksa....Olen kaikenlaisia nikseja kokeillut (jopa ostanut laventelivetta jotta suihkuttelin tyynylle...olihan se ihan kivan tuoksuista, mutat en tieda oliko siita varsinaisesti hyotya,,). Olen huomannut, etta nukun paremmin jos tarpeeksi ajoissa pistan kaikki tabletit, telkkarit, kannykan pois ja asetun sankyyn hetkeksi lukemaan (jos oikein puristi olisi niin ei edes lukemista!!)...muuten yleensa heraan tunnin valein yon aikana...jos hyvin kay niin nukahdan uudestaan, mutta se uni on katkonaista...Lisataan soppa kilpirauhasen vajaatoiminta, sangyn jakaminen puolison kanssa (se on muuten toinen keino...nukkua yksin...voi pojat kun nukkuu hyvin kun ei ole toinen siina vieressa hyorimassa) ja ja....Olen muuten blogisi suuri fani vaikka itsellani on ihan erinlainen elamantilanne kuin sinulla, mutta kirjoitat niin kivasti:-). Ja ajattelin kans melatoniinia kokeilla.. olen kaikkea kokeillut....unilaakkeeista tuli niin karsea olo ja kaikesta muusta...ei mitaan hyotya...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensialkuun kiitoskiitoskiitos :) Blogin pitäminen on niin kovin kaksijakoista. Tuntuu kivalta kirjoittaa mutta joskus lukiessa omia tuotoksia sitä myötähäpeilee joten on aika mahtavaa kuulla että joku jaksaa näitä hengentuotoksia lukeakin. Itse kun ei jaksa :D

      Mulla on sama että välillä olen vaan jo niin poikki että sitten sitä on taju aivan kankaalla. Toissayönä nukuin toisen käden niin puutuneeksi että en meinannut päästä kääntymään kun se oli niin puisena.
      Tuohan on ihan tutkittuakin että ennen nukkumaanmenoa pitäisi olla joku tunti tai kaksi ilman mitään aivoja stimuloivaa. Eli juuri noi tietokoneet, telkkarit ym veke että keho alkaa rauhoittumaan lepotilaan. Mä en ole huomannut että olisi sen isompi tarve tuolle. Mä kyllä nukahdan helposti kun menen nukkumaan mutta tosiaan herään sitten herkästi jo muutaman tunnin unien jälkeen ja sitten se uni ei meinaa enää tulla.
      Ja tuo on muuten parasta kun joskus nukkuu yksin. Se jeesaa ihan parhaiten silloin kun tuntuu että se uni on tosi herkässä. Kun ei ole kukaan pyörimässä vieressä eikä kenenkään uniäänet tms häiritse.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?