sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Vauva on...

...jo vuoden ja kolme kuukautta! Tehdäänpä siis pieni yhteenveto.

Vaikka joulukuun alussa uumoilin että pian Kolmas kävelee niin eipä vaan kävele vieläkään. Ottaa kyllä askelia (kahdeksan perättäistä taitaa olla ennätys) mutta ei kävele. Tuettuna menee pitkiäkin matkoja. Mutta muuten mennään konttaamalla ja vauhdilla. Ehtiihän tuota. En muista missä vaiheessa isot veljet lähtivät kävelemään. Uumoilisin että ainakin Eka käveli jo tässä vaiheessa.

Tällä hetkellä mun mielestä Eka ja Kolmas on aivan identtisiä. Tyypit tunnistaa veljeksiksi aivan välittömästi. Jos katsoo Ekan valokuvia samanikäisenä niin on hankala erottaa että kumpi siinä on, Eka vai Kolmas. Ainoa mistä erottaa niin Ekalla on ollut pidemmät hiukset.

Kolmosen hienomotoriikka on kehittynyt huimasti. Ja tämä näkyy leikeissäkin. Kivointa hommaa on laittaa kolikoita säästöpossuun. Tai heitellä kissoille pieniä raksuja kun niitä on ensin kaivanut purkista yksitellen. Palapelejä ihmetellään ja vähän jo hahmotetaankin niiden ideaa. Erilaiset pinottavat lelut on myös kivoja ja mielenkiintoisia.

Ruokailu meillä menee edelleen niin että Kolmas syötetään. Silloin tällöin on lusikkaa tungettu tyypin omaankin käteen mutta ei kiinnosta. Jos poika syö itse niin sitten sormiruokaillen. Suosikkiherkkuna tällä hetkellä on mandariini ja viinirypäleet. Niitä uppoaisi niin paljon kuin antaa. Ylipäätänsä aika monesti ruoan yhteydessä Kolmosella pitää olla lähettyvillä jotain sormiruokaakin. Muuten ei aina itse se ruoka tahdo maistua.
Vauvan suosikkihommaa on hieroa voileipää päähän. Tyypillä onkin oikein hienot rastojen alut kuontalossaan. Ja mitä enemmän kieltää niin sen varmempaa on että syömiset käytetään pään kautta.
Kolmas ei tykkää einesruoista eikä liian tulisista ruoista. Muuten menee aika hyvin mikä vaan. Puuroa tosin on turha yrittää syöttää kahtena peräkkäisenä päivänä.
Riittävästi ravintoa taitaa kuitenkin tulla, neuvolaa ei ole tiedossa vielä kolmeen kuukauteen mutta tyyppi on musta vähän pyöristynyt. Mikä on oikein hyvä koska poika on ollut aika sirpakka. Pituuttakin on selvästi tullut.

Leikkimisen lisäksi Kolmas on vihdoin alkanut tykkäämään kirjojen lukemisesta. Keskittyminen on monesti kultakalan luokkaa eli harvoin samaa kirjaa luetaan loppuun asti. Tai sitten tyyppi on perinyt äitinsä piirteen tässä asiassa, mullakin on monesti useampi kirja kesken joita sitten luen sulassa sovussa sekaisin.
Ehdoton suosikki on jokatapauksessa äitiyspakkauksesta tullut Pikku Poron päivä. Ja onhan se tosi kiva, erityisesti tykkään sen kuvituksesta.

Kolmonen ei ole koskaan tykännyt pukemisesta tai vaipanvaihdosta. Ja nyt viime aikoina raivo näitä kohtaan on noussut ihan uuteen potenssiin. Tarvitsisi melkeimpä kaksi ihmistä pitämään vauvaa paikoillaan ja yhden pukemaan tätä itsepuolustustaitoista mustekalaa. Tyyppi raapii, potkii, lyö ja karjuu minkä ehtii. Tulisipa pian niin lämmintä että jannu voisi olla vaippasillaan päivät pitkät. Nyt ei vielä tarkene joten tapellaan. Monta kertaa päivässä.

Nyt kun mulla menee iso osa ajasta töissä niin on kivaa puuhata Kolmosenkin kanssa asioita kaksin. Tehdä ruokaa poika kantorepussa tai käydä jossain ihan kaksistaan tai milloin mitäkin. Tuntuu että Kolmaskin silloin oikein tankkaa sitä yhdessäoloa. Silittelee sylissä ollessaan ja nauttii kaikesta huomiosta. Pussailee ja paijaa.

Kolmas on vieläkin melko rajuotteinen mutta tuntuu että ehkä nyt pikkasen se sellainen kovakouraisuus on hellittänyt. Muita muksitaan edelleen mutta myös hellitään. Muiden lasten läsnäollessa ei tarvitse nyt olla ihan niin haukkana kuin aiemmin. Se ei välttämättä heti ensimmäisenä enää yritä repiä muilta silmiä päästä. Lelujakin välillä halitaan ja paijataan. Ja jos toista sattuu niin tullaan silittämään. Pikkuhiljaa alkaa siis empatiakin syntymään.

Yöt meillä on mitä on. Joskus nukutaan ja joskus ei. Same old, same old eli ei niistä sen enempää. Hampaita tehtaillaan vähän väliä. Jos olen pysynyt laskuissa mukana niin niitä on tällä hetkellä yksitoista. Voi olla että todellinen luku on enemmänkin koska tyyppi ei anna oikein kunnolla katsoa sinne suuhun. Joskus huutoraivareiden aikana olen yrittänyt tehdä tarkempaa inventaariota suun sisällöstä mutta posket on tiellä.

Tämän hetkistä parhainta kivuutta Kolmosen mielestä on katsella kännykästä videoita. Ja nimenomaan videoita Kolmosesta. Tyyppi jaksaisi toljotella itseään varmaan aamusta iltaan.
Musiikkikin on mukavaa, eri lasten ohjelmien tunnarit uppoaa. Postimies-Pate on edelleen ehdoton ykkönen mutta hyvänä kakkosena kirii Kaapon ja Maikki ja Pelottavan Pontson tunnarit.
Ja ompahan Kolmas myös keksinyt kissavideot. Suurimmat räkätykset aikaan saa tämä.

Oma vartalo on kiinnostanut jo jonkun tovin. Pippelihän se toki on se tärkein ja aina vaipan poissa ollessa pitää tarkistaa että se on tallella. Mutta tätä nykyä tiedetään myös missä on korva, napa ja nenä. Nenän kohdalla toki pitää työntää sormi niveltä myöten sieraimeen.

Turhautumisia koetaan välillä puolin ja toisin. Vauvalla kun tuntuu olevan paljon asiaa mutta hän ei osaa vielä ilmaista itseään. Siinä sitten turhautuu sekä selittäjä että kuuntelija kun ei ymmärretä mitä ollaan haluamassa. Kolmas kyllä kovasti huitoo ja osoittelee mitä haluaa mutta aina sekään ei riitä selventämään. Äitiä hoetaan jokavälissä mutta se tuntuu tarkoittavan vähän kaikkia perheenjäseniä.
Poika tykkää kyllä edelleen höpötellä sitä omaa vauvaklingonia, hyvin kovaäänisestikin. Mutta mitään ymmärrettävää sieltä ei olla bongattu.

Oikein tyypillistä tämän ikäisen menoa ja eloa siis.

2 kommenttia:

  1. Meillä myös tossa iässä parasta oli ne "omat videot" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ihan hassua jos yrittää tarjota tilalle jotain muuta videota niin kauhea raivoaminen mutta tosiaan oma pärstä kelpaa :D aina!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?