keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ikäkriisi

Mä olen herännyt huomaamaan että mulla taitaa olla ikäkriisi joka laukesi töihinpaluun myötä. Ihan aina olen tasaisesti kriiseillyt itse työstä, onko tämä sittenkään mun juttu ja miksi en ole sitä ja tätä ja tota. Mutta nyt tällä kertaa ei ole kyse siitä. Tällä kerralla meinaa ahdistaa se mitä töissä on tapahtunut mun poissaollessa.
Nimittäin se ns. mun ikäluokka on tällä hetkellä mun työpaikalta pääsääntöisesti äitiyslomalla. Jotain yksittäisiä poikkeuksia toki löytyy mutta hyvin suuri jakauma on tällä hetkellä kotona lasten kanssa. Mikä on toki ihan ymmärrettävää. Ihan luonnollinen vaihe tässä kohtaa elämää. Se on vain mulle vähän uusi tilanne. Mä kun olin kotona lasten kanssa siinä vaiheessa silloin reilut kymmenen vuotta sitten kun muut eli opiskelijaelämää. Ei sitä silloin osannut ajatella koska oli ainokainen. Mutta nyt tilanne on toinen. Ja varsinkin työpaikalla se näkyy.
Tilalle on tullut uusia, tuoreita ja ennenkaikkea ihan helvetin nuoria työntekijöitä. Mulla ja meidän nuorimmalla työntekijällä on ikäeroa 13 vuotta. 13 vuotta?!?!?!? Mulla ei ole koskaan ollut yhtä tätimäinen olo kuin nyt välillä on. Kun paimennan työpaikalla nuorempiani.

Mä olen yleensä tottunut olemaan se työyhteisöni nuorin. Jostain syystä niin vaan on käynyt että jos on tullut uusia työntekijöitä niin he ovat olleet suht mun ikäluokkaa tai vanhempia. Nyt yhtäkkiä onkin käynyt niin että kaikki, ketkä ovesta sisään tulevat, on mua nuorempia. Osa jopa ihan järjettömästi nuorempia. Hetkinen, missä vaiheessa tämä aikahyppy tapahtui?

Mulle on sinänsä aina ollut sama minkäikäinen kukakin on. Ihan muut seikat ovat määrittäneet sen että kenen kanssa tulee juttuun ja kenen kanssa ei. Kenen kanssa työnteko sujuu mutkattomasti ja kenen kanssa ei. Mutta nyt yhtäkkiä huomaan ärtyväni siitä miten paljon "meteliä" nuorista työntekijöistä lähtee. Miten kovaäänisiä he ovat ja miten häiritsevältä se itsestä tuntuu. Miten eri maailmasta heidän elämänsä tuntuu olevan ja miten huoleton asenne heillä on. Enää jutunaiheet ei kaikki tulekaan niin luontevasti kuin joskus koska meidän arjessa ei ole yhteisen työpaikan lisäksi muita yhtymäkohtia. Ja missä vaiheessa musta tuli se täti joka kiekuu että olkaa hiljaa?

Pidän kyllä itseänikin roimasti nuorekkaampana mitä ikänumero näyttää. Mutta huomaan että tässä lähivuosina on kyllä jotain henkistä kasvua tapahtunut, varsinkin työn saralla. Joku asenne ja arvostus on kypsynyt. Ja on alkanut kaipaamaan työrauhaa.
Sinänsä musta se kliseinen sanonta ikä on vain numero, pitää hyvin paikkaansa. Eihän se ihmisen ikä kerro vielä mitään siitä millainen se tyyppi siinä oikeasti on. Mutta kyllähän nuoreen ikään kuuluu sellainen huolettomuus mitä vanhemmiten ei enää ole (toki aina on se marginaaliporukka..). Ja niin kuuluukin olla! Mutta mä olen nyt selvästikin menettänyt sen huolettomuuden. Tai kasvanut siitä ulos.

Toisaalta tuossa iällisesti keskikastiin kuulumisessa on ollut ihan kivojakin puolia. Vanhemmat kollegat, jotka joskus ovat hieman nuivia nuoria kohtaan, eivät enää nuivaile mulle koska mä en ole enää mittapuulla sieltä nuorimmasta päästä. Tosin nuivailet sitten noille nuoremmille, mikä ei ole kivaa.
Tykkään kuitenkin mun työkavereista, niistä nuoristakin. Vaikka vähän märkäkorvaisia nulikoita ovatkin. Pysyisipä vaan itse paremmin mukana tässä vuosien vierimisessä. Aikahyppelyssä ja vanhenemisessa.

2 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia. Mä olen ikäkriiseillyt aina, aina olen ollut vääränikäinen mielestäni. Nyt 32v huomaan, että elämä hölköttää ohi kriiseillessä. Ja en enää tiedä mihin kuulun. Oikeasti nuoriin en kuulu, enkä kai vielä keski-ikäisiinkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että ikää saa olla jotain 40+ ennenkuin alkaa olla tyytyväinen omaan ikäänsä. Tai näin olen ainakin olen kuullut :D Mä alan olla suht sinut sen ajatuksen kanssa että keski-ikä kolkuttelee. Ja se on ihan fine. Se itseasiassa jopa tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin se nuorena olo. Ainakaan noi oman duunin 20+-tyypit ei ole sitä mitä mä haluaisin olla :D vaikka ovat tyyppeinä oikeasti ihania niin sitä 20+-vaihetta en kaipaa.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?