perjantai 28. maaliskuuta 2014

Juoksukärpäsen hylkäämä

Mun piti kirjoittaa urkkahommista laajemminkin mutta pistetään nyt tulemaan vain tämmöinen semisti nillittävä postaus.

Nyt ei oikein meinaa futaa. Nimittäin lempilajini juoksu.
Viime vuoden loppupuolisko oli vallan ihanteellinen juoksijalle. Ainakin tällaiselle mun malliselle. Kelit suosi ja tuntui että jotenkin ihan kaikki oli kohdillaan. Pääsin usein juoksemaan aamupäivästä ja kotiympäristö tarjosi monta vaihtoehtoista reittiä.
Juoksin viime vuoden viimeisen juoksun uudenvuodenaattona. Olisin jatkanut heti alkuvuodesta mutta tulin kipeäksi ja sitten tulikin lumi. Kaikenkaikkiaan taukoa juoksulle tuli parisen kuukautta. Maaliskuun ensimmäisenä juoksin kevätkauden avauksen. Takana taitaa nyt olla kaikenkaikkiaan seitsemän juoksukertaa joista vain yksi on tuntunut oikeasti hyvältä.

Aluksi laitoin tauon piikkiin sen että ei irtoa. Mutta kun ei vaan lähtenyt helpottamaan. Juoksu ei tunnu enää niin hyvältä ja mun jutulta mitä se oli vielä silloin vuoden viimeisenä päivänä. En tiedä mitä ihmettä tässä on tapahtunut. Onko liian kosteaa? Siitepölytkö vaivaa? Syökö duuni multa ihan oikeasti mehuja näin paljon? Vai kevätväsy? Tekniikassa on joku vika? Tai varusteissa? Tuntuu että mulla ei yksinkertaisesti riitä puhti. Vaikka kuinka yritän hakea hyvää juoksuvauhtia niin tuntuu että sellaista energiapiikkiä ei vaan tule että juoksu lähtisi taas rullaamaan. Sattuu ja tuntuu voimattomalta. Väsyttää ja tuntuu ettei saa henkeä! Taidan pitää parin viikon tauon koko touhusta ja liikkua jotain ihan muuta.

Tuntuu tosi pöljältä koska luulin että juoksu on mun juttu. Ikävöin ja nurisin koko kahden kuukauden talven kun en päässyt juoksemaan. Että voikun olisi jo ilmat ja keväät ja pelit ja pensselit että pääsisi taas menemään. Ja nyt kun pääsee niin kuinkas kävikään.
Juoksu ei tunnu enää sellaiselta arjen mielenterveyden kohentajalta ja raittiin ilman lataajalta mitä se vielä oli silloin joulukuun vika. Stressin lievittäjästä on vaivihkaa tullut stressin aihe. En oikein tiedä olenko hämmentynyt vai ärtynyt. Näin vaikealta ei tuntunut viime syksynä kun aloitin juoksemisen uudestaan n. puolentoista vuoden tauon jälkeen.
Syksyllä ostetut juoksukengät mitkä tuntui ihan mahtavilta jalassa koko viime kauden ei tunnu nyt yhtään hyviltä. Tuntuu että kaikki urkkavaatteet tuntuu vääränlaisilta juoksuun ja aina on joko liikaa tai liian vähän päällä.

Luulin ihan oikeasti olevani motivoitunut juoksuun mutta nyt alkaa pikkuhiljaa syödä naista ja isosti. Haluaisin että se tuntuu hyvältä mutta nyt ruvetaan olemaan niillä rajoilla että alkaa olla tosi hankala vakuuttaa itselleen että kyllä sinne lenkkipolulle kannattaa mennä. Että kyllä se alkaa tuntua hyvältä kun vaan lähtee ja menee. Kun ei näköjään ala. Tuntuu vaan pahalta. Ja vaikuttaa mielialaan niin että olen äkeänä koko loppupäivän. Eihän seitsemän juoksukertaa ole vielä paljoa mutta on se senverran että ne alkujähmeilyt pitäisi olla jo takana. Mitä ihmettä tässä tauon aikana on oikein päässyt tapahtumaan? Ja on itseasiassa hassua edes puhua tauosta koska olen kuitenkin urheillut kaiken aikaa. Haaveilin jo Naisten Kympistä ja Midnight Runista mutta nyt ne on kyllä jyrkkä ei.

Muiden lajien kanssa tätä ongelmaa ei ole. Muut tuntuu hyvältä ja muiden lajien parissa on kivaa. No, mikset sitten tee niitä muita, kysytte. Koska juoksu on se mun juttu. Ja en ole vielä ihan valmis sitä unohtamaan. Koska en ymmärrä mitä on tapahtunut. Äh, menen leipomaan lohtupullaa. Se ainakin tuntuu hyvältä ja on varmasti mun heiniä!

4 kommenttia:

  1. Ethän oo kipeä? Mulla on joskus ollut tuollaista, ja syy on ollut sitten lievä kytevä keuhkoputkentulehdus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokun en :( Ihan terveenä, ei edes allergiaoireita ole joten tuntuu oudolta miettiä että johtuisi siitepölyistä. Lapset on sairastaneet mutta mulla ei ole edes nuhan tynkää tai pienen pientä yskänpuuskaa. Tietysti joku poskiontelontulehdus jälkitautina siitä alkuvuoden flunssasta voisi olla pienenpienesti mahdollista mutta jotenkin epäilen sitäkin vaihtoehtoa. Koska jos olisi niin olisi kyllä täysin oireeton. Ja oireetonta ei paljon kannata alkaa lääkitsemään. Ja jos olisi tauti niin voisi kuvitella että kaikki urheilu olisi ankeaa. Nyt siis ongelmana vain juoksu. Ja tämä juoksun pakkopulla on ollut ihan koko tämän maaliskuun mitä olen yrittänyt taas aktivoitua eli en usko että olisin myöskään tulossa kipeäksi koska eiköhän se tauti sieltä jo olisi tullut jos olisi tullakseen.

      Poista
  2. Siis aina ei vaan lähe! Itse juoksin viime vuonna ahkerasti kuin aropupu, tänä keväänä ei meinaa jaksaa. Eikä kyse edes oikeasti ole edes siitä, ettei fyysisesti voisi päästä taas samaan kuntoon. Henkistä taakkaa tuntuu vaan olevan hieman enemmän, ja se painaa myös juoksuaskelta. Ei tee mieli repiä, keho kaipaa lempeämpää otetta. Aluksi otin tästä paineita, mutta sitten vaan totesin, etten halua pakottaa, silloin hommasta karkaavat viimeisetkin riemun rippeet. Olen siis käynyt uimassa, yhdellä joogatunnillakin, ja pyöräillyt kaikki työmatkat. Juoksemaan ehtii taas sitten, kun sääret käyvät levottomiksi.

    Intoni eri liikuntalajeja kohtaan ovat ennenkin ollut ailahteleva, joten uskon juoksuhuuman myös palaavan. Tärkeintä on vain antaa itselleen aikaa. Ehkä sinunkaan ei tarvitse nyt ottaa paineita tai pakottaa juoksemista - vaikka kuinka olisit juoksijaksi identifioitunut? Teet vain sitten niitä, jotka hyvältä tuntuvat. Se tulee kyllä takaisin, se juoksuinto, olen aivan varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aattelin kokeilla nyt sen juoksutauon plus sinä aikana aloittaa allergialääkityksen. Kun tuntuu että sen jaksun vie se että ei saa kunnolla henkeä, josko se nyt sitten olisi jostain allergiasta kyse. Tai sitten vaan olen liian väsynyt.
      Senverran tässä parin päivän aikana tämän nillityksen jälkeen tarkkailin että vesilajeissa ei vaivaa, muuten on vähän hankaluuksia hapensaannin kanssa. Eli sekin puoltaisi noita siitepölyjä. No, pitää kokeilla. Ärsyttää vaan kun haluaisin että se nimenomaan lähtee :D En kaipaa lempeää vaan nimenomaan pulssia korkealle.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?