perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kaalipää

Alkuvuodesta (vai oliko se viime vuoden lopusta?) päätin että nirsoilusta voi oppia pois. Ja nyt ei kyseessä olleet lasten makumieltymykset vaan ihan omani. Mä olen nimittäin aivan järjettömän nirso makujen suhteen.
Olen ihan vankasti sitä mieltä että kaikesta ei tarvitse tykätä eikä kaikkea tarvitse välttämättä edes maistaa. Mutta uskon ihan yhtä vankasti myös sen että omalla kohdalla monen ruoka-aineen nirsoilu johtuu ihan tasan vain siitä että kyseinen ruoka-aine on ollut mulle väärintarjoiltuna. Mä tarvitsen mausteita ja jotain mikä taittaa pistävimpiä ja läpitunkevia makuja. Useampaa juttua jotka keskenään sopii yhteen ja jotka tuovat maullisesti toistensa parhaat puolet esille.
Päätinkin aloittaa tämän projektin yhdestä ikuisuus-inhokistani eli kaalista. Järjettömän hyvää ruokaa on tehty jo lehtikaalista ja kiinankaalista. Tällä kertaa otin työn alle valkokaalin. Joka siis tunnetaan myös nimellä keräkaali. Ihan vaan tiedoksi teille muille yhtä tietämättömille, ettei tarvitse sitten siellä kaupan HeVi-osastolla googlailla niinkuin eräiden.
Bongasin alla olevan ohjeen Olga Temosen Emäntänä Olga-keittokirjasta. Näiden nirsoiluinhokkien kohdalla mulla pitää olla resepti jota voin noudattaa orjallisesti.

Kaali-purjovuoka

kahden nyrkin kokoinen pala valkokaalia
1 purjo (mulla ei ollut joten laitoin sipulia)
oliiviöljyä
1 1/2 dl vettä
suolaa, pippuria
2 palloa mozzarellaa
balsamiviinietikkaa

Pilko kaali ja purjo suikaleiksi. Kuullota miedolla lämmöllä 10 min.
Kaada paistos uunivuokaan. Lisää vesi ja ripottele suola ja rouhi pippuria päälle.
Kuorruta pinta siivutetulla mozzarellalla. Pirskota päälle vielä oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Tämä on aika miedohkon makuista eli jos potkua haluaa niin sitten pitää omavaltaisesti maustaa. Toimi kuitenkin kun makuparina oli puolukkaa.

No tässä sitä valkokaalista herkkua nyt sitten on kera pinaattilettujen ja puolukkahillon.

Kaalihan tuntuu tällä hetkellä olevan jollain tapaa trendikästä ruokaa. Oli tai ei niin terveellistä se on ainakin. Ja hyvänmakuista kun sen tekee perinteitä rikkoen. Mä ainakin koen että ehkä nämä mun kaalitraumat juontaa johonkin lapsuuteen, kaalilaatikoihin ja kiinankaalisalaatteihin joissa ei oikeasti maistunut mikään muu kuin se kaali hyvinkin läpitunkevasti. Hyi yök!
On vielä monta kaalihommaa mitä haluan kokeilla ja tuntuukin jo siltä että kaalit ei enää mun nirsoilun kohteena ole.
Nirsoilusta voi siis oppia pois! Mutta kaikesta päättäväisyydestäni huolimatta en usko että tulen koskaan tykkäämään esimerkiksi Aura-juustosta. Joku roti, oikeesti!

3 kommenttia:

  1. Minä olen nirsoilija myös, mutta kaali ei kuulu sille listalle. Kaalisalaatti, kaalilaatikko ja raaka kaali on ihania! Mutta kaalikeitto on hyyyyyiiiiih. Kaalikääryleetkin oli pitkään hyih kunnes söin todella hyvin tehtyjä, ei sellaisia vettyneitä lötköjä. Ne oli nam ja olisi kiva osata tehdä sellaisia itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raaka kaali?!?!! Miten sä sitä syöt? Älä vaan sano että hapankaali on sun suurta herkkua.... niin pitkälle en ole näissä ennakkoluuloissani vielä päässyt että hapankaalia hehkuttaisin :D ja luulen että sen jätänkin ihan omaan kategoriaansa ja olen tyytyväinen siihen jos saan kasaan kahden käden verran kaalihommia mitkä uppoaa. Sienet ajattelin kanssa ottaa työn alle.

      Poista
  2. Ei hapankaali! Ostin kerran hapankaalia purkillisen kun senhän pitäs olla niiiiin terveellistä, mitä kaikkea siinä olikaan, mutta en ees saanut aukaistua sitä purkkia :D

    Kaalta syön sillee et leikkelen suikaleiksi tai palasiksi ja pistelen suihin :) naminami!

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?