sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mielensäpahoittaja



Vituttaa. Ja rankasti. PMS painaa pahemman kerran ja silloin en jaksa ihmisiä enkä ilmiöitä. En mitään, en ketään. Niinkuin laulussakin lauletaan. Voi kun saisi vain olla rauhassa. Olkaa hiljaa ja mahdollisimman näkymättöminä, kiitos. Sitten tulemme toimeen. Ehkä.

En osaa sanoa kumpi on ihmisissä ärsyttävämpi piirre, se että on myöhässä vai se että on liian ajoissa. Odottelu on ärsyttävää mutta piirunverran kiristävämpää taitaa olla se kun ovikellon soidessa hypit yhdellä jalalla ja koitat saada housunlahjetta vedettyä jalkaan samalla kun vaihdat vauvalta vaippaa, väittelet teinin kanssa, pakkaat tavaroita, maksat laskuja ja koitat integroida koko lauman olemaan samassa paikassa samaan aikaan. Siellä ei ollutkaan ruuhkaa ei ole siinä vaiheessa se lause jonka haluaa kuulla.

Ihmisten keskustelutaidot tai pikemminkin keskustelutaidottomuus saa myös takahampaat kirskumaan. Miksi pitää kysellä lapsista ihan vain siksi kun se on tapana? Eikö voitaisi olla mielummin ihan hiljaa? Tai kysyä että mitä mulle kuuluu? Kyllä niistä lapsosista saa jauhaa ihan tarpeeksi. Smalltalkina ei kiinnosta ainakaan pureskella lapsiaiheita. Kerron jos voivat huonosti. Tai jos on jotain erityistä. Tai jos nyt huvittaa jutella lapsista. Ja osaa ne lapset muuten itsekin jutella ja vastata kysymyksiin.

Entisenä tupakanpolttajana voisi kuvitella että sympatiaa riittäisi nikotiiniriippuvaisille. Mutta ei heru! Inhoan kun tupakka sytytetään jo rappukäytävässä, inhoan kun juuri ennen bussiin menoa poltetaan ja sitten tullaan istumaan siihen mun viereen haisemaan ja hönkimään ja inhoan sitä että kaikki pyörii sen röökitaukoilun ympärillä. Lopettakaa. Typerä ja kallis harrastus. Ja pahalta haiseva.

Talven mittaan korvasin lenkkeilyn käymällä kuntosalilla. Vikatikki! Itse treenaaminen oli vallan mukavaa. Mutta ne kanssatreenaajat! Suurinosa tuntuu treenaavan lähinnä kielenkantojaan. Luulin että uimahallissa saa kuulla ihmisten terveyshuolista riittämiin mutta ehei. Kuntosali on vielä pahempi paikka! Olen pikkasen turhan perillä eräänkin miespuolisen kanssatreenaajan vatsan toiminnasta. Liiankin tietoinen työpaikan ongelmista. Ja turhankin tietoiskustettu viikonlopun riennoista. Älkääkä ottako niistä vatsalihaksistanne kuvia salin peilin kautta. Todella typerän näköistä. Eikä kaiveta sitä nenää siellä laitteissa!
Ja entäpä sitten se väki jotka tulee salille katselemaan urheilua tv:stä sen punttaamisen ohella? Tai pussailemaan kumppanin kanssa. Menkää kotiinne siitä! Reenaamaan tänne on tultu.
Jos nyt jotain hyvää niin nämä edellä mainitut seikat nosti niin hirveän raivon allekirjoittaneen korvien välissä että en ole varmaan koskaan saanut niin hyviä tuloksia aikaan kuin salilla käydessäni.

Sehän talvikin sitten tuli takaisin. Ja sen kyllä huomaa. Ei niinkään katsomalla ikkunasta ulos vaan avaamalla sosiaalisen median. Niin on joka tuutti täynnä valokuvaa ja ihmetystä siitä miten onkin ulkona lunta. Ja kylmää. Ja talvi! Kiitos vaan tästäkin tiedosta. Jos olisin Pekka Pouta niin olisin huolissani työpaikkani puolesta.

Mattojen tamppaajat! Voi olla että kohta repeää aivo. Tätä en ole ymmärtänyt koskaan ja matottomana ihmisenä en taida koskaan ymmärtääkään. Miksi niitä mattoja pitää tampata? Kuulostaa siltä kuin sisäpihalla vaihdettaisiin laukauksia. Eikö sitä mattoa saisi puhtaammaksi yhtään vähemmällä mölyllä?
Ja parhaanne mukaan toki tähtäätte ampumisharjoituksenne aina lapsen päiväuniaikaan. Tämä on salaliitto roskakuskien kanssa, jotka toki myös saapuvat vain lapsen ollessa unilla.

Madonreiät johon hukkuvat niin parittomat sukat, meidän talouden joka jumalan kuulakärkikynä, kauppalistat, postimerkin perkeleet kuten myös yksi kappale Malaysian Airlinesin lentokoneita.

Töissäkin piti taas olla koko viikonloppu. Vaikka ei olisi kyllä millään jaksanut. Tai huvittanut. Tai huvittanut jaksaa. Mutta niin vaan vedettiin heti aamusta sarjaa työtä muistuttavia liikkeitä.

Entäpä sitten tämä PMS-väsymys. Nukuttaa. Nukuttaa!!!

Alkaisi jo ne kuukautiset. Loppuisi tämäkin valitusvirsi.

8 kommenttia:

  1. Mahtavaa, juuri samanmoista tunnen valittavia mummoja ja vertaistukiryhmiä kohtaan. Eli tutulta kuulostaa. Meillä kanssa on tuo mainitsemasi musta aukko. Parittomia sukkia on pesukoneesta aikoijen saatossa kahdelta ihmiseltä siunaantunut jo muovikassillinen. Olen jo osin luovuttanut ja pistäny likan välillä parittomissakin sukissa liikenteeseen. Onni on kun löytää monta vuotta sitten parinsa hukanneen sukan parin. Kuulakärkikynät myös meillä imeytyy sinne aukkoon kuin myös sytkärit, patterit ja kaikki Ipanan tavarat. Myös aukko on vienyt lukuisat kotiavaimeni, joskin tänä päivänä niin ei enää käy (koputan puuta) Meidän sohva on myös mustan aukon serkku, sitä ei uskokkaan miten isoja tavaroita se syö sisäänsä, jopa abtronicin. Puhumattakaan niistä pienistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samaan paikkaan päätyy ilmeisesti meidän Ekan bussikortit ja kotiavaimet.

      Poista
    2. Meillä on esikoinen kehittänyt pienimuotoisen pakkomielteen eriparisiin sukkiin. Kaikki alko 2 v sitten kesällä kun jäbällä oli kahdet feikkicrocsit, eri vätiset ja niitä tyyppi käytti aina eriparisina. Sit se siirty pikkuhiljaa sukkiin, vaihto salaa toisen sukan eripariseks. Ja nyt 80% ajasta sillä on eriparisukat. Että joo, musta aukko sukkasyömäri ei täällä haittaa :)

      Poista
    3. Mun mielestä eripariset sukat on itseasiassa aika kotoisia :) pientä kaaosta järjestelmällisyyteen. Meillä itseasiassa taitaa olla sukat sekaisin eniten siitä syystä että kolmella meistä on niin samankokoinen jalka ja koska Kaksikollakin on värikkäitä vaatteita sukkia myöten niin tämän hetkinen pyykkivastaavamme aka Siippa ei tiedä mikä sukka on kenenkin :D eli kaappeihin päätyy vähän mitä sattuu..

      Poista
  2. Haha, mahtavia! En osannu päättää minkä pätkän otan tuohon koontiin, ku oli niin paljo asiaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän jäi harmittamaan että hommasta jäi puuttumaan paskat kuskit sekä punaisia päin kävelijät. Olisivat kyllä ansainneet maininnan, senverta paljon ottaa päähän hekin.

      Poista
  3. Tääkin saattaa vituttaa, mut mun blogissa on haaste sulle ;) No ei, minä samaistun tuohon small talk kohtaan varsinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vituta ;) Ihanan lyhyt! Kiitos, yritän saada suoritettua. Kamalan monta haastetta olisi odottamassa muttakun ne on lähtökohtaisesti aika pitkiä niin jotenkin kynnys on korkea kun tietää että ne vie hurjana aikaa ja nämä nykyiset blogimaailman hetket on sellaisia pyräyksiä vaan.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?