sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Ai ne on jo noin isoja

Kesä lähestyy pikkuhiljaa ja lähes joka viikko tipahtelee infoa tulevan kesän tapahtumista. Omakin kesäloma on jo tiedossa, tosin tänä vuonna lomani on tynkä ja vapailen vain kolme viikkoa. Siippa hoitovapailee koko kesän joten pitänee yrittää työvuoroilla kikkailla pidempiä vapaapätkiä sinne ja tänne. Mitään isompaa reissua ei tälle kesälle ole tiedossa koska raha. Veroprosentit on niin tarkalleen laskettu by Siippa että loppuvuodesta ei tarvitse haaveilla veronpalautuksista joten tämä vuosi nuukaillaan. Mutta ehkä me jotain lomajuttuja keksitään, edes jotain pientä.

Niiden perinteisten huvipuistovesipuistoleikkipuistopuisto metkujen lisäksi on Kaksikko kinunnut jo pari kuukautta tälle kesälle sellaista, mitä olen vähän odotellutkin. Nimittäin pojat haluaa Weekend-festareille. Mä veisin heidät tosi mielelläni koska festarit ja ylipäätänsä livemusiikkitapahtumat on musta ehkä parhaita asioita ikinä. Plus pääsisin itsekin heidän siivellä, vaikka tuo nyt ei ehkä se mun ensimmäinen valinta olisi.

Mutta. Pelottaa ja mietityttää kuitenkin käytännön jutut. Miten ne ei häviä ihmismassaan? Miten ne näkee? Voiko tuon ikäiset vielä laittaa valjaisiin? Mä hyvin mielelläni kyllä itse tutustuttaisin lapseni festarikäytäntöihin ja varsinkin kun nyt vielä oikeasti haluaisivat sinne mun kanssa. Että kun vielä ei ole se no et todellakaan tule-vaihe. Mulla itsellä olisi jatkoa varten vähän varmempi olo kun tämä touhu olisi aloitettu yhdessä eikä lasten tarvisi ihan kaikkea käydä kantapään kautta läpi, kuten äitinsä täytyi...
Vaikka kuinka käytäisiin pelisääntöjä etukäteen läpi niin silti arveluttaa. Moisen ihmismassan keskellä kun ei ole yhtään varaa siihen että heittäydytään jonkun teinidraaman vietäväksi. Siellä olisi uskottava mitä sanotaan eikä jäädä inkuttamaan.

Jos nyt asia toteutetaan niin mietiskelin että aika täsmäisku paikalle kyllä tehtäisiin. Yksi päivä saa riittää ja sieltä ne omat suosikit. Korvatulpat olisi oltava ja hävitä ei saa tahallaan. Pitää hyväksyä että lavalle asti ei välttämättä näe mutta musiikista ja valoista voi nauttia senkin edestä. Tavaroista pitää pitää huolta.
Varminta olisi aloittaa jostain vähän pienemmän kokoluokan tapahtumasta mutta jos se ei kiinnosta pätkääkään? Mielummin sellaiseen kivaan. Ne pelisäännöt vaan pitää olla hyvin perillä. Missä ja miten mennään.

Lämpeäisin festariajatukselle senkin takia että sittenpähän vietettäisiin aikaa yhdessäkin. Nyt kun tuntuu että Kaksikko ei ole kotona koskaan tai jos on niin ovat omissa oloissaan. Mä olen pyrkinyt olemaan omat vapaapäiväni ihan vaan kotona jokaisen saatavilla, kellottanut omat menoni ja urkkailut niin että Kaksikko on koulussa ja Kolmas päiväunilla. Siitä huolimatta tuntuu että Kaksikon kanssa on tosi vähissä yhteiset puuhat. Ne on nyt vain jääneet johonkin koska nuorisolla on jo niin paljon niitä omia menoja. Vaikka haluaisin heidänkin kanssaan juttuja niin kaverit on ajaneet ohi. Mä sitten yritän saada heiltä niitä ajankäytöllisiä rippeitä.
Tokikin sitten kun mun pitäisi mennä töihin niin saa kuulla ko. tyyppien suusta miten tulee ikävä ja miten on tyhmää että mä menen. Mutta kun olen kotona niin ei paljon äidin seura napostele. Esimerkkinä, tänä viikonloppuna olen nähnyt Ekan viimeiksi perjantaina koska nuori herra on ollut koko viikonlopun nuorisotalolla laneissa. On sieltä jo kotiutunut mutta itsehän juoksutan palkkanauhaa vielä tovin verran. Kotiuduttani saatan jopa ehtiä näkemään Ekan vilaukselta ennenkuin se suuntaa kavereiden kanssa syömään ja leffaan. Tokaa on sentään päivittäin viikonloppuna nähnyt mutta omilla touhuillaan hänkin on pitkälti viihtynyt. Ja Kolmas on suurinpiirtein nukkunut ne hetket kun mä olen ollut kotona. Onneksi kohta on pääsiäinen ja koko pataljoona kotona. Silloin on kyllä ihan turha kenenkään kysellä, meiltä ei kukaan liiku mihinkään. Paitsi sen yhden yön ajan kun koko Kolmikko saa painua mun äidin luokse yökylään ja me Siipan kanssa nautitaan villisti vapaudesta (eli nukutaan). Ellei allekirjoittanut hannaa viime hetkellä ja päätä että ei Kolmas äiti ole sittenkään vielä valmis siihen että pienin on yötä muualla kuin kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?