lauantai 19. huhtikuuta 2014

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (2. Sairaus)

"Jossain päin USA:ta sijaitsevassa sairaalassa oli 1980-luvun puolivälissä potilaana aids-infektiosairauteen kuolemassa oleva lapsi.
Lapsi oli perheensä hylkäämä, ja siksi aivan yksin.
Vuoteen päätyyn oli kiinnitetty ilmoitus.

Ei saa koskea."

Näin alkaa kirja, jota olen odottanut vuoden. Toinen osa Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-trilogiasta. Jatko-osa sille joka näin äkkiseltään mietittynä oli mulle se viime vuoden THE kirja.

Ensimmäistä osaa ihmettelin täällä ja aika sanattomaksi jätti tämä toinenkin. Vaikka nyt jo tiesin vähän odottaa mitä tuleman pitää. Käännös on tässä toisessakin mahdottoman onnistunut ja teksti hyvin koskettavaa.

Gardell on itse tarinan väliin ujutellut lehtileikkeitä 80-luvulta jotka syventävät tarinaa ja saavat lukijan aivot hienosäädettyä siihen kapeakatseisuuteen, hysteriaan ja suoranaiseen noitavainoon jota muutama vuosikymmen sitten koettiin tätä "homoruttoa" kohtaan. Tarina jättää tyhjäksi mutta ennenkaikkea tuntuu pahalta. Ja epäreilulta. Ihmismieli on käsittämätön ja täysin joukkomanipuloitavissa. Pelko on kumma juttu. Helposti ruokittavissa mutta huonosti sammutettavissa sen ollessa ilmiliekeissä.

Onneksi kolmas ja viimeinen osa ilmestyy jo syksyllä suomeksi. Mä rakastan Jonas Gardellia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?