torstai 24. huhtikuuta 2014

Uskonnottoman uskomattomia uskomuksia

Tämä kirkottomuus on mulle vielä aika uusi juttu. Tietysti käytännössähän mikään ei ole muuttunut. Samat jutut on mielellä kuin ennenkin. Mutta huomaan kuitenkin käytännössä funtsivani juttuja nyt vähän eri vinkkelistä kun en voi enää kategorioida itseäni sinne ev.lut-raameihin. Mitään kriisiä en ole uskostani käynyt mutta on hauska ajatusleikkiä.

Yksi mielellä pyörinyt juttu on kirkkopyhät. Juuri päästiin Pääsiäisestä joka kaikkinensa on kyllä niin kirkkoa ja uskontoa kuin voi. Samaten joulu. Alunperinhän nämä kaikki isommat on tainneet olla pakanajuhlia mutta kirkko on ne ominut ja kirkkolain perusteella ne meillä vapaapäivinä on. Mutta kun et kuulu kirkkoon niin oletko periaatteessa oikeutettu kirkollisiin vapaisiin? Sehän on aivan sama mistä ne juhlat alunperin ovat lähtöisin ja miten kaukana kirkosta ne on joskus olleet mutta kirkolliset ne on meille vapaaksi aikanaan ajaneet. Jos (kun) kirkko ja valtio erotetaan toisistaan niin miten näiden vapaiden käy?
Tiedän että tämä on aika saivartelua, ellei jopa jeesustelua (ehe ehe) mutta kun mietityttää!

Omalla kohdalla ei tapahtuisi mitään isompia. Yhtälailla sitä on töissä pyöritty nytkin, oli pyhä tai päivä. Enkä varmasti ole ainoa. Ja itseasiassa olen tykännytkin olla esimerkiksi joulut töissä, jos Kaksikko ei ole ollut kotona. Eli mun puolesta senkun poistetaan vaan!

Sinänsähän nyky-yhteiskunta ei lepää tai nuku koskaan eli siinä mielessä ei varmaan olisi kovin ihmeellistä jos kirkkopyhistä luovuttaisiin. Vaan kun ihminen luopuu niin huonosti niistä saavutetuista eduista. Olen tästä aiheesta pari kertaa viritellyt keskustelua parin ääri-ateistin kanssa. Tai ainakin yrittänyt. Se on jännä miten ne kirkolliset pyhät kyllä kelpaa vapaapäiviksi mutta sitten on kuitenkin todella kova tarve arvostella vaikkapa Pääsiäisen kirkollista sanomaa. Ja vaikka kirkkopyhät loukkaavat ajatuksenvapautta niin töitä ei silloin ainakaan tehdä! Vapaa on vapaa!
Äkkiseltään laskettuna kirkollisia juhlapyhiä on meidän kalenterissa yksitoista. Siis yksitoista päivää ylimääräistä vapaata. Se on aika paljon se. Ne on kuitenkin liitetty nimenomaan kirkollisiksi vapaapäiviksi. Jätin laskematta  mukaan Itsenäisyyspäivän ja Vapun. Ne kun eivät ole kirkon juhlapyhiä vaikka lakisääteisiä juhlapäiviä ovatkin.

Että tämmöistä tänään täältä yövuorosta. Palaan takaisin trippini pariin.

8 kommenttia:

  1. Vaikka omaan tuttavapiiriin kuuluu "uskovaisia" ääripäästä töiseen (eläköön teologeja täynnä oleva työpaikka ja nuoruuden Protu-aktiivisuus) niin oikeastaan ainoa kritiikki ikinä pyhiin liittyen, mitä olen kuullut (jos ei lasketa "kaupat on kii ja sit kun ne on auki niin hyllyt on tyhjät"-nurina) on, että millä oikeudella uskonnottomat/ateistit juhlivat pyhiä kun kieltävät kaiken raamatullisen.
    Mulla meni pääsiäinen, kuten kaikki muutkin juhlapyhät joulusta juhannukseen tänä vuonna, yövuorossa, joten hymyilen vaan palkkanauhaa katsoessani, ja jokainen saa juhlia mun puolesta tyylillään - Englannin "Bank Holidays"-tyyli voisi olla ihan toimiva. Ja nythän noista arkipyhistä (helluntai ja helatorstai) pitävät enemmän kiinni työmarkkinajärjestöt kuin kirkko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vähän ihmetellyt että miten sieltä kirkon porukoista ei ole noussut joku Päivi Räsänen tai vastaava kovaäänisemmin joka heittäisi kehiin tota korttia noista kirkon vapaapyhistä. Koska jos oikeasti lähdetään samalle linjalle, mitä osa ääri-ateisteista vetää, niin eihän nuo kuulu kaikille. Toki se homma menee melko saivarteluksi koska onhan esimerkiksi juutalaisilla sapatti jne jne mitkä eivät ole kuitenkaan sitten tässä maassa pyhäpäiviä. Mutta sapatinkin suhteen on sopeuduttu niin että iso osa juutalaisista viettää sitä sitten sunnuntaina. Eli on tehty kompromisseja mikä onkin musta se juttu kaiken takana. Ja mikä niiltä ääri-ateisteilta tahtoo puuttua.. Toi Bank Holidays olisinkin nykyään varmaan se osuvin nimitys. Jos halutaan ko. päivät edelleen vapaina mutta erottaa se kirkko niistä.

      Mä olen kanssa tahkonut pyhinä töitä ihan aina. En mä osaa edes ajatella että ne "pitäisi" olla vapaana koska tosiaan, ne on potentiaalisia tienaamispäiviä ;) Mutta musta on superhuvittavaa että ne on nim. om ateistit ja uskonnottomat ketkä jaksaa kauhistella että "miten sä vapaapäivinä teet töitä" :D niinpä, mitenhän ne vapaana ovat.

      Poista
  2. Ai että ajankohtainen aihe myös täällä! Me erottiin kirkosta viime syksynä, mies oli puhunut asiasta jo aiemmin. Jouduimme käymään päiväkodissa keskustelua 2-vuotiaan uskontokasvatuksesta ja se oli viimeinen niitti. Jotenkin ajattelin tuon kirkosta eroamisen olevan itselleni ihan pikkujuttu, koska en ole koskaan ollut erityisen uskovainen, kuulunut vain kirkkoon koska minut on aikoinaan kastettu ja riparinkin kävin koska muutkin. Yllättäen tää onkin aiheuttanut mussa aikamoista pohdintaa, koska en jaksa sitä tekopyhyyttä (vai liekö se tässä tapauksessa tekoateismia..), että elämää jatketaan kuten ennenkin, mutta silti ollaan muka ns. uskonnottomia. Juhlapyhät aiheuttaa päänvaivaa, kuten myös tulevat nimijuhlat, ylipäätään välillä kuuntelen omaa puhettani, kuinka se uskonto tunkee sielläkin esiin esim. voi jeesus! -huudahduksina tai vaikka saatanan manaamisena, vaikka ihan suoraa linkkiä kontekstissa tuskin mihunkään Raamattuun on. Tuntuu vain hölmöltä viettää juhlapyhiä, koska ne pitäisi tavallaan kaupallistaa siihen omaan arkeen, jotta niille olisi joku oikeutus, eikä sekään tunnu oikein hyvältä.

    Toisaalta mietin sitä, että miksi en halua siihen kirkkoon kuulua ja yksi syy on se, että mun mielestä kaikille kuuluu samat ihmisoikeudet ja tasa-arvo on sellainen arvo, joka menee mulla kärkikastiin. Kirkko ei todellakaan puolusta tasa-arvoa (esim naisten asema pappina ja seksuaalivähemmistöt) ja jollakin Raamatun tulkinnalla oikeutetaan toisten ihmisryhmien sortoa. Lisäksi kukin voi uskoa omalla tyylillään kuulumatta kirkkoyhteisöön - jos se jumala nyt olisikin olemassa, niin tuskin ne suhteet siihen olis siitä kiinni, onko täällä maan päällä maksanut kirkollisveroja vai ei - sitähän se kirkkoon tapakuuluminen lähinnä on. Tällä mä olen saanut tätä jotenkin itselleni perusteltua ja näillä argumenteilla perustellut myös muille, sillä yllättäen tästä tuli paljon kysymyksiä lähipiirissä. Ihmeellistä on elämä :)

    P.S. Katsoit varmaan Uskonnottomat -dokumentin pari päivää sitten? Se oli hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mieshän on ollut suurimman osan elämästään ateisti. Ei onneksi ääriporukkaa mutta kuitenkin niin että ei kuulu kirkkoon. Kävi teininä kääntymässä kirkon kirjoissa senverran että kävi riparin.

      Mä en ole blogia ihmeemmin kirkosta eroamistani vielä kuuluttanut, mun äiti ei esim tiedä vielä asiasta. Tulee olemaan ehkä pienehkö pommi mutta menköön. Kyllä se sopeutui siihen että Kolmas ei kuulu kirkkoon eikä ole kastettu.
      Tuota saatanointia ja muuta mäkin harrastan ihan suvereenisti. En kuitenkaan koe että ne liittyisi millään lailla uskontoon. Ne nyt vaan on sellaista mitä suu suoltaa enkä tahdokaan niistä tehdä mitään sen suurempaa uskon kysymystä. Enemmän koen että kokonaisuutena kiroilu ei ole fiksua ;)

      Mun kaveripiirissä on ollut jonkun verran sitä että kun on tullut pyyntöä lapsen kummiksi niin on liitytty takaisin kirkkoon senverran että saadaan nimi virallisesti sinne kummin papereihin ja sitten on taas erottu uudestaan. Ei tossakaan mun mielestä ole mitään järkeä. Sitä en kyllä sitten tiedä että kenellä siinä on eniten käsitykset pielessä. Kirkolla, kummilla vai vanhemmilla.

      Mulle nämä kirkon pyhät on tosiaan olleet työpäiviä siinä missä muutkin. Eli en omalla kohdalla näe asiaa minään ongelmana. Mutta musta toi on yksi mielenkiintoinen seikka pohtia näinä Suvivirsigate-aikoina :)

      Sä tyhjensit hyvin nuo syyt miksi ei halua kuulua kirkkoon. Ajattelen ihan samoin. En vaan voi enää olla jonkun niin eriarvoistavan yhteisön kirjoissa. Vaikka pitkään perustelin oman kirkkoon kuulumiseni sillä että tuon mukaan erilaisuutta. Mutta enää se ei vaan istunut omaan elämänkatsomukseen.

      No hitto missasin tuon. Viikko on mennyt öitöissä eli en tiedä tv:n menosta mitään, pitääpä tutkia saisiko tuon vielä jostain katsottua....

      Poista
  3. Mulle syntymäpakanana kirkolliset pyhät on kyllä tärkeitä - jos niitä ei olisi niin sitten tarvittaisiin jotain muita, kyllä kulttuuriin kuin kulttuuriin kuuluu sellaiset pysähtymisen hetket ja kyllä esim. pääsiäinen sellainen on, vaikka sitä ei itse töissä ollessa niin huomaisikaan, mutta jos katsoo vaikka fb-feedinsä miljoonaa "ihanaa grillata neljä päivää mökillä" -päivitystä, niin onhan se.

    Yhdysvalloissahan niillä on kirkollisten pyhien tilalla kansallisia juhlapäiviä. Tässä vaiheessa kansakunnan historiaa sellaisten keksiminen tuntuisi kuitenkin aika keinotekoiselta. Että mä kuulun myös siihen ateistijoukkoon joka kyllä pitää vapaistaan kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän nämä missään nimessä mitään helppoja kysymyksiä ole. Jos tasavertaisuutta hetaan ja liputtaa kaikille samoja oikeuksia niin eihän ratkaisuna missään nimessä olisikaan se että osalta evättäisiin vapaat. Jos kyseenalaistaa kirkkoa juurikin sentakia että kaikilla ei ole samat oikeudet niin eikö tuossa ole kyse ihan samasta seikasta.
      Mutta niiden vapaiden erottaminen kirkosta voisi mun mielestä olla ihan käypä vaihtoehto ja ratkaisu. Ei siinä mun mielestä sen ihmeempää keksimistä tarvita. Ja kyllä ihmiset vapaansa tarvitsevat. Nyky-yhteiskunta on ihan riittävän kiireinen ja ympärivuorokautinen eli irtiotot suotakoon :)
      Etkä sä kyllä siihen ateistijoukkoon kuulu ketkä mua ehkä inspiroi tätä kirjoittaessa ;)

      Poista
  4. Hyvä on huomata, että eihän ne sitten ole vain kirkolliset juhlapyhät, vaan kaikki pyhät. Siis jos ihan tosissaan lähdetään asiaa miettimään. Onhan melko hölmöä, että on olemassa järjestelmä, jossa sunnuntailta saa tuplapalkan, vaikka valtaosalle ihmisistä sunnuntai ei ole mitenkään ihmeellinen päivä.

    Toisaalta sellainen uudistus toisi tasa-arvoa työalojen keskelle, toisaalta taas pyhäkorvaukset vähän parantavat (usein naisvaltaisten) matalapalkka-alojen työntekijöiden tilipussia.

    Ihan hyvän pohdinnan aiheen kyllä tarjosit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no mä taas en ole missään nimessä valmis luopumaan sunnuntain tuplapalkastani :D Jos koko huonosti palkattanu alani uudelleenorgansoitaisiin palkkoja myöten niin sitten. Mutta nykyisellään, sunnuntailisiin ei kosketa.

      Olisipa muuten oikeasti mielenkiintoista miettiä sitä että mitkä kaikki seikat pitäisi oikeasti ottaa huomioon kun kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan. Tämä onkin paljon isompi hämähäkinseitti mitä luulin.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?