lauantai 10. toukokuuta 2014

Hair!

Mä hyvin harvoin jaksan olla mikään naisasiayhdistyksen puolesta puhuja. Haluan kyllä tasa-arvoista maailmaa mutta en halua sitä vain eri sukupuolien välille vaan pikemminkin ihmisten välille. Ihmisryhmien ym.

Eilen kuitenkin kilahdin ihan totaalisesti entisen poikaystävän postatessa tämän videon saatesanoilla "ei pieni määrä karvoja ole pahasta mutta miksi tässä piti vetää nyt ihan överiksi? Näistä kahdesta vaihtoehdosta valitsen mielummin sen karvattoman vaihtoehdon".

Siis mitä vittua?!?!?!?!?

Jos joku nyt ei jostain syystä näe tai pysty katsomaan tuota videota niin siinä kuvataan alastonta naista, selällään ja oikein eteerisesti makoilemassa. Naisella ei ole laisinkaan karvoja vartalollaan kunnes kameran zoomatessa lähemmäksi niitä alkaa yhtäkkiä kehoon ilmaantumaan. Siis ihan näihin kohteiseen missä naisihmisellä nyt karvoja tuppaa kasvamaan. Kainalot, sääret, bikinialue. Täysin normaalissa määrin, ei puhuta nyt mistään gorillakeissistä.

Mä en ole koskaan tätä karvakauhua täysin ymmärtänyt. Itse olen kokeillut about kaikki vaihtoehdot ihan mielenkiinnosta ja jotta tietäisin että mistä nyt vouhkataan. Ja ihan kantapään kautta olen oppinut että miksi se on ihan hyvä että tietyissä paikoissa niitä karvoja vähän on. En ole oloani kokenut tai tuntenut sen puhtaammaksi tai käytännöllisemmäksi, oli karvoja vartalolla tai ei. Enempi kyse on siitä että mikä on ollut muiden silmään kaunista ja hyväksyttävää.

Mun on ylipäätänsä hyvin vaikea ymmärtää sitä että mikä ja miksi niissä karvoissa nyt ällöttää? Ymmärrän että ihan estetiikan vuoksi ehkä jollain alusvaatemallilla olisi ihan jees jos paikat ei pursuaisi naavaa. Mutta noin muuten. Norminainen. Mikä tämä karvattomuusläppä länkkäreillä oikein on? Miksi aikuisen naisen pitäisi näyttää pikkutytöltä?

Asia mietityttää mua myös vanhemman vinkkelistä. Muistan että yksi murrosiän hämmentävimmistä muutoksista oli juurikin se karvojen kasvaminen. Ne tuntui jotenkin ällöttäviltä koska olo oli hämmentynyt. Miksi näitä tulee ja mitä niille pitäisi tehdä? Mä tulen lapsuudenkodista jossa näistä asioista ei hirveästi puhuttu, mä olen koulusta ja lukemalla oppinut sen mitä silloin tiesin. Ja koska se oli ajalla ennen intterin nettiä niin se skaala ei älyttömän laaja ollut mitä sitä tietoa tarjolla oli. Ajan kanssa olo tietysti helpotti kun näki että okei no hei kasvaa niitä muillakin. Mutta kyllä mua nyt, aikuisena mietityttää että jos se viesti on että "karvattomuus on kaunista, karvat on rumia" niin mitä se tekee siellä kasvavassa, hämmentyneessä mielessä? Kun vallalla on tämmöisiä mielteitä mitä tuntuu yllättävän iso osa ihmisistä kannattavan niin voiko meidän nuoret muuta kuin kasvaa vähän vinksalleen? Ja sitten ihmetellään ja kauhistellaan että mistä ne repii noita kauneusihanteita.

Muistan että ajelin sääret ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana. Kesäleirillä ja kaverin esimerkistä. Mulla ei ollut mielessä käynytkään ennen sitä että niitä sääriä pitäisi ajella. Muistan että vähän ihmettelin sitä että niin pitäisi tehdä mutta tuon ikäisenä oli joskus helpompi mennä mukana kuin ajatella asioita. Ainakaan mitenkään kovin pitkäkantoisesti. No ei varmaan tule yllätyksenä jos kerron että tänä päivänä muistutan vuoristogorillaa. Karvankasvu on pitkää ja paksua ja kovaa. Uskon että syynä on osittain tuo aikaisin aloitettu sheivailu.

Nykyään toki karvanpoistoon on melkolailla enemmän apuvälineitä kuin 90-luvun alussa, mun aloitellessa karvojen poistoa. Ja toki mäkin kroppaani siistin karvoista, juurikin tuon vuoristogorillan habituksen takia. Mutta tässäkin hommassa mä kuitenkin liputan enemmän sitä luonnollisen näköistä kuin kliinistä.
Mulla on tapana esimerkiksi uimahallissa tarkastella ihmisten vartaloita. Ja ei, en ole mikään kyttäävä pervo mutta tarkoitan nyt lähinnä sellaista yleismalkaista katselmusta. Havainnoin millaisia naisia mun ympärillä on, nuorista vanhoihin. Ja siinä samalla aika hyvin huomaa näitä karvahommiakin. Ja mun täytyy kyllä sanoa että musta esimerkiksi brasilialainen vahaus down there on ihan järjettömän ruman näköinen. Bikinirajaa saa mun puolesta siistiä koska toki se on esteettisesti kivemman näköistä kun sieltä uikkarin alta ei törrötä mitään. Mutta jos törröttää niin eikö se ongelma ole lähtökohtaisesti katsojan silmissä, jos kantajaa itseään asia ei häiritse. Eikai se bikinirajan siistiminen ole kuitenkaan  mikään oletus että niin pitäisi tehdä. Ei se ole sellaista hygienian hoitoa mikä on kohteliasta jo ihan muitakin ihmisiä ajatellen, kuten vaikka nyt suihkussa käynti ja hampaiden peseminen on.

Kymmenisen vuotta sitten karvojaan ajelevaa miestä pidettiin metroseksuaalina. Nykyään se ei taida olla enää vain yhteen ryhmään rajattua. Mutta jokatapauksessa tuntuu että miehellä ne karvat on kuitenkin ihan okei. Toki miehillä se karvankasvukin on ihan eri sfääreissä useimmiten kuin naisilla mutta silti. Miksi ne karvat on miehillä ok mutta naisilla ei? En tarkoita että kainalokarvaisen naisen pitäisi nyt hihattomassa heilua mutta miksi niin ei voisi tehdä jos itse haluaa? Miksi ne karvat naisella on jotenkin "likaisuuden" merkki? Ja sitten kuitenkin vastavuoroisesti osa karvoista, kuten ripset tai hiukset, "pitää" naisella olla tuuheat ja terveennäköiset ja pitkät ja kiiltävän upeat.

Tiedän monia naisia ketkä tykkäävät siistiä bikinirajojaan ja ylipäätään karvoitusta käytännöllisyyden kannalta. Paljon urheileville vähempi on kivampi ihan hikoilunkin kannalta. Karvahan lämmittää. Lisäksi kuukautisten aikana tuntuu jotenkin puhtaammalta jos alakerrassa ei ole sitä karvaa niin paljoa. Mutta nuo on musta valintoja jotka on tehty nimenomaan käytännöllisyyden kannalta, ei vain sen mukaan että karvat on rumia. Ja nimenomaan tuo on nyt se joka mulla hiertää. Lisäksi jos nyt vielä palataan nimenomaan tuohon linkin videoon niin mun mielestä siinä on nainen jolla on ihan normaali määrä karvoitusta. Ei mitenkään silmiinpistävän paljon. Mistä se kertoo jos normaali on liikaa ja överiä?

Ps. Tänäänkö se puolimaraton oli? Onnea ja jaksuja blogijuoksijoille!! Ihailen, valtavasti. Itse en pystyisi, en todellakaan.

6 kommenttia:

  1. Hyvä. Juuri näin. Erittäin kattavasti paukutettu. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  2. Voisin kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta sanoit jo niin hyvin, että tyydyn vain toteamaan: Niinpä!

    Eilen katsoin huvikseni ja viihdytyksekseni pätkän "luolaihmisistä" muka kertovaa The Croods -animaatiota. Niillä ei ollut kainalokarvoja! Realismia ei muutenkaan toki ollut hitusen vertaa: lentäviä kilpikonnia löytyi ja luolaihmisillä oli gepardin nopeus, apinan kiipeilyotteet sekä mammutin voimat, mutta silti - edes MIESpuolisilla luolamiehillä ei ollut kainalokarvoja. Elokuva jäi kesken, se oli yksinkertaisesti liian typerä.

    Kainalokarva-asiasta kun puolisolle avauduin (se tuntui kuitenkin isoimmalta epäkohdalta koko sotkussa), se totesi viileästi, että yksikään iso jenkkisponsori ei olisi tarjonnut miljooniaan elokuvalle, jos luolanaisella olisi ollut kainalokarvat. Ihmeellisen maailman olemme me ihmisapinat luoneet.

    (Ja sitten puolisko toki totesi, että höyläilenhän itsekin kainalokarvoitustani. Että ihan hypokriitikko olen toki minäkin. Mutta siis luolamiehillä, hei.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nyt jo vähän rauhoittunut mutta sain lietsottua tästä aiheesta itseni pariksi päiväksi ihan kierroksille :D

      Mä olen itse törmännyt monta kertaa siihen että ne on nimenomaan suht karvaiset miehet ketkä pitää sitä karvattomuutta kauniina. Ja kun asiasta on juteltu enemmän (voisi kuvitella että mulla on joku pakkomielle tämän aiheen suhteen mutta ei ole :D olen kuitenkin siis useamman vuoden jo silloin tällöin asian noustessa esille jutellut aiheesta) ja vähän syvemmin niin on selvinnyt että ne onkin ehkä enempi ne omat karvat mitkä ällöttää. Ja kun sitä karvaa on niin kokonaisvaltaisesti niin ei oikein tiedetä että miten olla kun kaikkea ei saa poistettua ja näyttää hölmöltä jos poistaa vaan osittain kun sitten jää ajelurajoja jne.
      Tokikaan tämä nyt ei varmastikaan ole mikään yleisuniversaalinen homma että just noin se menee. Mutta hassua että ihmismieli kääntää sen noin.
      Siihen en ole kyllä saanut vastausta keneltäkään että MIKÄ niissä karvoissa on se juttu joka tekee niistä ruman.

      Poista
  3. Piti tietysti lukea tämä :) on jäänyt jotenkin kokonaan välistä. Mun äiti on hyvä esimerkki ihmisestä joka ei ajele karvojaan. Ei ole ikinä sheivannut eikä leikannut karvojaan muuten kuin hiuksia. Ja esim.kainalokarvat on luonnostaan melkein olemattomat ja säärkikarvoja on, mutta aika läheltä saa syynätä ennenkuin huomaa, koska ne on vaaleat ja pehmeät. Mulla oli samanlaiset säärikarvat n.18vee saakka, silloin suunnilleen sheivasin ekaa kertaa. Sitä ennen olin uskonut äitiä joka varoitteli, et jos sheivaat ne paksuuntuu ja tuuhentuu jne. Mut silloin sitten oli tärkeämpää se miltä tuntuu ja näyttää jos vastakkainen sukupuoli sattuu koskemaan siihen sääreen... voiminua ;D
    Ja niinhän siinä kävi. Nykyisin on pakko sheivataa tummia ja paksuja karvoja ;/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kummitäti on samanlainen. Hän ei ole myöskään koskaan käyttänyt mitään ryppyvoiteita tai naamarasvoja ja en ole kellään samanikäisellä nähnyt yhtä rypytöntä, sileää ja kimmoisaa ihoa.
      Mä kadun myös että koskaan ikinä aloin ajamaan kainalo- ja säärikarvoja. Koska tosiaan nyt se on ihan loputon suo....

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?