sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Katufestarit ja Hanami

Jos tuossa viikolla valittelin että pusken vapaa-ajan kaikkea täyteen niin tämä viikonloppu oli taas oikein passeli esimerkki siitä.

Lopetin töissä valvomisen perjantaiaamuna ja muutaman tunnin voimaunien jälkeen suunnistettiin kauppaan ja metsästämään kummipojalle synttärilahjaa. Kroppa kävi ilmeisen ylikierroksilla koska sain illalla vielä kuningasidean painua salille. Tuntui yllättävän hyvältä vaikka niskassa olikin vinksallaan oleva vuorokausirytmi ja univelat. Uni tuli nukkumaan mennessä välittömästi.

Lauantaina olikin jokavuotinen Arabian katufestivaali. Pistetään marinat nyt tähän ensin niin voidaan sitten loppuaika vaan hehkutella. Nimittäin tämäkin tapahtuma paisuu vuosi vuodelta. Viime vuonna n. 8000 kävijää tuntui siltä että siinä on porukkaa just riittävästi. Tänä vuonna määrä ylitettiin, en nyt tiedä voinko sanoa että reippaasti mutta varmasti ylitettiin. Tapahtumapaikat on aika rajalliset ja kun väkeä on paljon niin alkaa olla hetkittäin olo että ei ole enää kivaa. Tänä vuonna nyt vielä jotenkuten meni. Mutta jos määrä tuosta vielä kasvaa niin se alkaa olla järjestäjille melko haaste. Ja kasvaahan se koska sana leviää aina kivojen tapahtumien kohdalla.
Kaunis ja lämmin kelihän suosi, mikä oli tosi mukavaa. Mutta lämpimän ilman myötä esille ilmestyy myös bissen lipittäjät, jotka mua henkilökohtaisesti ärsii näissä koko perheen tapahtumissa. Pari puistobisseä on ihan ok, mekin harrastetaan sitä. Mutta ehta kännääminen on ihan nounou tämmöisissä. Harmi jos tästä tulee sellainen puistokännitapahtuma koska musta on ollut osittain ihan mahtavaa että kaikista meidän puistoista huolimatta tuo kulttuuri on puuttunut täältä. Alppipuistoon ei kuitenkaan ole täältä kovin pitkä matka. En haluaisi uskoa että mä vaan olen liian niuho.

Katufestivaalien humua

Mutta sitten niihin kivoihin juttuihin! Mun mielestä Arabian katufestarit on yksi kesän kivoimmista jutuista. Ehkä isoimpana kivuutena se että kaikki tapahtuu kirjaimellisesti tässä meidän omilla pihoilla ja meidän omilla huudeilla. Koti on ihan vieressä ja sinne pujahtaa hetkessä jos haluaa vaikka käyttää oman kodin vessaa. Ja on kiva kun pystyy moisen mahdollisuuden tarjoamaan kavereillekin. En ehkä olisi vielä kymmenisen vuotta sitten ajatellut että arvostan oikeaa vessaa näin paljon.
Olen aiemminkin kirjoittanut että täälläpäin on todella aktiivinen asukasyhdistys ja sehän tämänkin tapahtuman takana on. Katufestareilla jos missä tulee ilmi tämän kaupunginosan yhteisöllisyys ja eilen kyllä kiteytyi niin hyvin itselle se oikea olo siitä ratkaisusta että ei olla muuttamassa täältä pois.
Katufestarithan on ennenkaikkea suuri kierrätystapahtuma mutta tänä vuonna ei kovin ihmeellisiä kirpparilöytöjä tehty. Mutta se ei haitannut yhtään! Oli kiva nähdä naapureita ja kavereita, lapset viiletti milloin missäkin, musiikki raikasi ja ihmiset oli hyvällä tuulella. Kaverilla on Kolmosen ikäinen tyttö ja nyt nämä meidän taaperot alkavat olla senikäisiä että tajuavatkin toistensa olemassaolosta jotain. Huvittavaa seurata kun kumpikin höpöttää sitä taaperotalkia ja sujuvasti ymmärtävät toisiaan. Taaperot jammailivat musiikin tahdissa, kävivät paijailemassa koiria ja välillä tulivat ottamaan huikkaa vesipullosta. Kaksikko huiteli sujuvasti omillaan ja me aikuiset nautittiin kaikesta.
Ja se keli! Kesä yllätti täysin, mä ja Siippa hieman kärähdettiin koska ihan tosissaan ei tajuttu että on oikeasti niin lämmin. Oltiin kyllä varjossa suurinosa ajasta mutta se vähäinen aurinko mitä saatiin niin oli sitten liikaa. Kolmas oli sentään oikeaoppisesti suojattu.
Koko päivä tuli vietettyä ulkosalla ja koska en ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi uupunut niin suuntasin vielä lasten kanssa vaateostoksille. Ekalla on koulussa tanssiaiset tiistaina ja sinne oli toiveena siisti vaatetus. Meidän käsitykset ei osuneet yhtään yksiin mutta saatiin senverran sovittua että converset ja chinot on riittävän siistit. Yläosa puuttui joten sitä suunnattiin etsimään. Lisäksi haussa oli kesäkengät Kolmoselle. Siippa suuntasi meidän kavereiden kanssa sillä aikaa kotiin kokkaamaan ruokaa koko meidän festariväelle. Illalla vielä sauna ja voin kertoa että ei tarvinnut paljon unta houkutella.



Sunnuntaina olikin vuorossa Hanami-juhla Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Mä olen ollut tietämätön koko japanilaisen puiston olemassaolosta joten nyt oli hauska suunnata kokonaan uuteen paikkaan. Kirsikankukkien kukinta oli valitettavasti jo osittain ohitse mutta kaunis päivä sattui onneksi tällekin päivälle. Me keskityttiin lähinnä loikoilemaan ja bongailemaan parhaiten pukeutuneita juhlijoita. Lolita-tyttöjä näkyi varmaan eniten mutta vilahteli seassa muutama manga ja harajukukin. Kuvia en kehdannut räpsiä kysymättä ja kun oli niin kiva vaan pötkötellä niin en jaksanut nousta kyselemään. Kolmas nukkui päikkärinsä puistossa ja me ihmeteltiin kaikkea mitä nähtiin ja kuultiin.
Mua mietitytti että mitenhän Suomessa asuvat japanilaiset kokevat nämä juhlinnat. Ovatko ne täällä vain huono yritelmä alkuperäisestä vai saadaanko sitä aitoa alkuperäistä tunnelmaa yhtään välitettyä?


Hanami tarkoittaa japaniksi kukkien katselemista ja se on Japanissa vuoden tärkein juhla

Koukattiin kotimatkalla Subwayssa vaimentamassa nälkä ja koska Kolmaskin heräsi niin suunnattiin vielä leikkipuistoon. Koko viikonloppu hurahti siis oikeastaan ulkona. Saldona paljon pisamia nenänpäässä ja aurinkorasvalta tuoksuva nahka. Äkkiä se meni tämäkin viikonloppu!

Ensi viikonloppuna sitten Kumpulan kyläjuhlat, Maailma kylässä ja Siivouspäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?