keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Liibalaaba

Huoh. Ajantapollista jargonia ruudun täydeltä tulossa!

Luonnoksissa odottelisi viestintää niin penkkiurheilusta, ammatillisesta kriisistä kuin urheilujuttujakin mutta jostain syystä niitä ei nyt vaan valmiiksi asti saa. Tuntuu että se nyt on kantavana teemana toukokuussa; paljon asioita roikkuu keskeneräisenä. Meidän kavioista kolme viidestä alkaa olla täysin loman tarpeessa. Kahdelle se pian koittaakin. Mä jään yksinäni vielä märehtimään oravanpyörään ja se ilmenee sitten vähän keskeneräisyytenä.

Lapsilla loppuu siis koulu tällä viikolla. Vuosi sitten kriiseiltiin Ekan ala-asteen loppumista. Tänä vuonna vietetään välivuotta, Eka siirtyy siis kasille ja Toka kuudennelle. Eli vuoden päästä sitten taas kriiseillään. Isosti koska sitten perheessä ei ole yhtäkään alakoululaista.
Perinteiset mitä hittoa opettajille lahjaksi-pohdinnat hoidettiin tänä vuonna ostamalla opettajille ässäarvat. Kummankin pojan luokanvalvoja kun sattuu olemaan mies. Mä karsastan muutenkin kovin perinteisiä lahjoja mutta miesopeille on musta lähes mahdotonta ostaa osuvaa. Mietiskelin kyllä että vuoden päästä Tokan lopettaessa tuossa opinahjossa ostan ihan pokkana hänen luokanvalvojalleen jotain parempaa viskiä. Ja sama aikanaan kun Eka päättää yläkoulunsa. Olkoon vaikka miten epäsoveliasta mutta näin suunnittelen. Miksei?

Kaksikon kanssa on ollut aika seesteistä nyt. Ekan bussikorttikin on pysynyt tallessa lähes kuukauden! Sujuvasti tuo kyllä pyöräili kouluun sen hetken kun kortitta oli joten miksikä ei vaikka syksystä kulkisi sitten fillarilla koulumatkansa.
Kumpainenkin on jotenkin nyt sellaisessa kivassa vaiheessa. Tokan teini on kyllä selvästi nostamassa päätään oikein kunnolla pinnan yli. Veikkaankin että hän on poskettoman paljon haastavampi tuossa kehitysvaiheessa kuin isoveljensä. Onneksi on saatu jo vähän harjoitusta Ekan kanssa.

Kesän juhliin on alkanut tupsahtelemaan kutsuja. Kummipojan rippijuhlia ihmetellään parin viikon päästä (mikä tarkoittaa sitä että meillä on rippijuhlat vuoden päästä, KÄÄK! Jos lapsi menee riparille), Siipan kummitädin pyöreitä vuosia juhlitaan myös ja räpsähtipä kaverin häihinkin kutsu! Monta vuotta olenkin nurissut ja kaipaillut häitä, meidän kaverit kun tuntuvat harjoittavan pääasiassa maistraattia. Tällä kertaa tuupataan kaikki lapset hoitoon ja lähdetään Siipan kanssa kaksin. Meinattiin vallan varata hotellimajoitus jotta saadaan keskittyä koko touhuun riittävällä voluumilla.
Kaikenkaikkiaan on kiva kun kesälle tulee juhliakin mutta pikkasen nurisuttaa se että toiset eivät ymmärrä ilmoittaa ajankohdista ajoissa. Edelleenkin se tuntuu olevan yllättävän  monelle varsinainen uutisisku että ihmiset tekevät töitä myös viikonloppuisin. Eikä sillä, tokikaan aina ei kaikkialle pääse vaikka ei töitä olisikaan mutta hommia on helpompi järjestää mitä aikaisemmin saa tiedon. Ja meille vaikka neljä viikkoa ei välttämättä ole riittävä aika että ehdittäisiin reagoimaan.

Ensi viikolla juhlitaan taas mun ja Siipan vuosipäivää. Jeeeeeee! Jotain suunnitelmia on, toiset ovat sääsidonnaisia ja toiset sitten huonon kelin versioita. Lapsenvahdit on jo nakitettu ja työvuorot järjestetty niin että päästään menemään. Eli todennäköisesti kohta iskee joku maailmanlopun miesflunssa ja kaikki peruuntuu.

Muutenkin meinasin ottaa nyt työn alle sen että iltavapaita järjestetään kummallekin perheen aikuiselle. Mä olen ollut viimeiksi jossain aikuisten iltamissa tammikuussa eikä tuo ole Siippakaan kovasti myöhempään missään käynyt. Mulla alkaa tuntumaan siltä että kasetti leviää ihan kohtsillään ja Siippa taas ilmakitaroi jotain Fröbelin Palikoita aamusta iltaan. Me ihan tosissaan tarvitaan nyt jotain ei-päivittäistä tähän!

Podin tuossa edellisen vuorokauden aikana elämäni toisen migreenin. Hyvin lievän sellaisen mutta kuitenkin. Se alkoi jo yövuorossa. Tullessa töihin olin jo todella välinpitämätön ja ärtynyt, ei yhtään sellainen oma olo. Yön mittaan iski aivan järjetön väsymys, yövuoron ollessa vasta puolessa välissä väsytti jo niin paljon kuin yleensä väsyttää vasta sitten aamusta. Koko vuoro oli enempi vähempi todella tuskainen koska väsytti niin järjettömästi, joka paikkaan koski ja kolotti ja tuntui jo että kohta tulee itku. Tutisin niin kylmää kuin väsyäkin ja kaikki oli lähinnä vain selviytymistä. Päänsärky alkoi jo tuolloin mutta yhdistin sen silloin vain väsymykseen. Kotiin päästyä kömmin samantien nukkumaan mutta unta sain vain nelisen tuntia. Ja kun heräsi niin sitten huomasi että migreenihän se tämä. Oksetti, päätä jomotti ja kirkas valo tuntui kamalalta. Puudutin päätä jos millä särkylääkkeellä mutta kahvi oli se joka lopullisesti vaivan laukaisi. Nyt takaisin sorvin äärellä ja olo on aivan eri kuin eilen tähän aikaan. Oma migreenikohtaus tosiaan oli loppupeleissä kuitenkin hyvin lievää sorttia mutta jo pelkästään sekin osittain invalidisoi. Kaikki sympatia heille joilla se on säännöllisenä vaivana.

2 kommenttia:

  1. Siksei alkoholia, että päällepäin ei välttämättä näy, kenellä on ongelma sen kanssa. (Ellette sitten tunne todella hyvin. Mutta aika helvetin hyvin saisi kyllä tuntea voidakseen olla varma.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mjoo totta tuo pointti mutta nyt tässä tapauksessa tiedän että voi viedä. Sinänsähän tuo tuntemishomma pätee aivan kaikkien kanssa, tunnetko ketään loppupeleissä niin hyvin jotta voit varmaksi sanoa että jotain piilo-ongelmaa ei olisi? Kyllähän saman katon allakin voi asua ongelmakäyttäjä ilman että asiasta olet täysin tietoinen.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?