torstai 22. toukokuuta 2014

Sä laitoit minut nettiin

Viime aikoina tapetilla on ollut se mitä sosiaalisessa mediassa saa vaikka lapsista paljastaa. Aihe on ollut niin paljon framella että en ala linkittämään nyt mitään, ajatuksilta kun ei ole voinut välttyä. Ja hyvä niin! Kirjoitin itsekin jo aiheesta mutta täältä tulee nyt vielä vähän lisää! Lasten intimiteettisuoja kun ei ole ainoa mikä omalla kohdalla mietityttää Somen kohdalla. Kaikenkaikkiaan kun sosiaalinen media on varsinainen villi länsi.

Sosiaalisen median kautta tulee ilmi jänniä piirteitä ihmisistä. Mun mielestä nämä piirteet on kamalan kiehtovia ja sepä vasta on kiehtovaa miettiä että mistä ne johtuu. Onko ihmisillä liikaa aikaa? Onko ihmisillä elämässään liian vähän niitä oikeasti tärkeitä asioita? Kun jostain "5 kuvaa arjesta"-haasteen valokuvista tai koko haasteesta jaksetaan ärtyä niin isosti että homma päätyy lööppeihin. Miksi jaksetaan saivarrella että "pitää olla arkikuvia"? Missä on olemassa tiukat säännöt näitä haasteita varten? Toisaalta, ihmisellä on kyllä asiat elämässään tosi hyvin jos ärsytysasteen ylittää noinkin pieni asia. Että jaksaa nähdä sen vaivan että postaa kuinka ärsyttää vääränlaiset valokuvat.

Sosiaalinen media on osoittanut myös helposti sen miten empatiakyvyttömiä ihmiset joskus ovat. Ja se on vain ja ainoastaan surullista. Esimerkkinä vaikka Julia Tukiaisen kuolema. Hankala oli välttää niitä "ihan oikein sille, mitäs eli niinkuin eli eikä pitänyt huolta itsestään"-kommentteja. Kuitenkin Juliakin oli jonkun tytär, sisko, ystävä, ihminen. Toisena esimerkkinä, pari viikkoa sitten junat oli myöhässä koska joku oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle. Hyvin pian tämän jälkeen alkoi ilmestyä näitä "kiitti vaan sillekin, oon 20 minuuttia jo ollut tässä junassa"-juttuja. Oikeasti hei, joku on ollut juuri niin epätoivoinen että ei ole nähnyt muuta ratkaisua kuin päättää elämänsä. Ehkä voisi pysähtyä miettimään, lähettää voimiinnuttavia ajatuksia omaisille. Ihan oikea ihminen on juuri kuollut.
Sosiaalisesta mediasta on muodostunut kanava, johon ei tarvitse paljoa tunteitaan suodattaa. Kaiken voi postata tuoreeltaan, sen suuremmin ajattelematta. Viestiketjun poistaminenkaan ei välttämättä auta. Mielikuva on jo synnytetty vaikka sitä omaa seinäänsä jälkikäteen siivoaisikin.
Joskus on toki hyväkin että pääsee tuulettamaan heti tuoreeltaan. Mutta välillä voisi joku suodatin olla paikallaan. Tai suhteellisuudentaju.

Twitterissä taas näkyy ärsyttävän jos twiittaat väärin. Tai väärin ja väärin. Tapoja on monia ja ne on kaikki ihan yhtä oikeita. Osa twiittaajista tuntuu muutenkin kovasti pohtivan twiittiensä sisältöä nimenomaan siltä kantilta että seuraajia ei vain häviä. Seuraajia haalitaan lähes keinolla millä hyvänsä. Kamalasti pitää kuitenkin miettiä ettei vaan seuraajat katoa. Mitä väliä oikeesti? Mun mielestä tuossa tilanteessa voisi olla ehkä jo ihan paikallaan se että sulkee koneen ja lähtee vaikka ulos kävelemään.

Blogeissakin on omat ärsykkeensä. Varmaan jokainen on törmännyt enempi vähempi niihin varjopuoliinkin. LQ kirjoittikin hyvin siitä miten helposti ajatus kääntyy siihen minä=blogi. Samaistun itse tosi vahvasti tuohon LQ:n tekstiin. Kirjoitan itsekin mielummin "vakavia" kuin vain kevyttä höttöä. Sitäkin mutta myös sitä kolikon toista puolta. Mutta täällä tulee esille vain se yksi kolikko koko lompakosta. Ne muut kolikot kilisee siellä blogin ulkopuolella.

Jatkuvasti törmää myös siihen "jos ei kestä kuulla suoraa puhetta niin kannattaa pysyä poissa internetistä"-fraasiin. Millä siis suoranaisesti kuitataan huono käytös. Musta tämä on ilmiö mihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Ihmisillä täytyy olla myös velvollisuuksia sosiaalisessa mediassa. Ja ihan normaalit käytöstavat. Nyt vain mietitään niitä oikeuksia.

Eräässä koulutuksessa tuli ilmi se että ihmiset valokuvaavat ja videoivat toisiaan suht surutta ja niitä jaetaan netissä ilman mitään kysyttyjä lupia. Kuulemma kasvava ongelma palvelualoilla. Parhaassa tapauksessa mukaan on liitetty myös henkilön nimi. Ja mukana saattaa olla myös todella suorasukaista ja epäasiallista viestintää. Vielä ei ole olemassa kovin ihmeellisiä säädöksiä sen suhteen että miten näissä tilanteissa pitäisi toimia tai mikä on sallittua. Kovasti kyllä puhutaan aina ihmisoikeuksista mutta ne on aina nimenomaan ne asiakkaan oikeudet, ei asiakaspalvelijan. Ja ihmiset tuntuvat olevan hyvin valveutuneita näistä omista oikeuksistaan. Velvollisuuksia ei sensijaan mietitä.

Millainen sosiaalisen median sitten pitäisi olla? Terävimmät särmät menettänyt ja siloiteltu pumpulimeri vai kaikenkattava kaatopaikka?

Mä mietin tosi paljon että mitä kirjoittaa. Enkä tarkoita nyt mitään lasten intimiteettisuojaa. Vaan vaikka nyt esimerkiksi työjuttuja. Mulla ei ole työnantajasta mitään pahaa sanottavaa mutta ylipäätänsä työnteosta olisi paljonkin asiaa. Pohdittavaa joka suuntaan. Minkä koen tosi tärkeäksi omalle päälleni työntekijänä. Juttuja mitkä ei ole millään tavalla sidoksissa työnantajaan. Mutta mitä voi kirjoittaa tänä päivänä? Kritisointi ei välttämättä ole huono asia ja eihän asioihin koskaan tule mitään muutosta jos kissaa ei nosta pöydälle. Jos asioista on puhunut julkisesti siellä itse pääkallopaikalla niin minkä verran niistä uskaltaa kirjoittaa sosiaalisessa mediassa? Jos ei kritisoi varsinaisesti työnantajaa.

Niin tai näin, lukutaito somessa on kyllä varsinainen haaste. Sekä omien juttujen että toisten juttujen kohdalla.

4 kommenttia:

  1. Aamen & hyvin taas päästelit. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettu! Mun kaverin fb seinällä repesi ilmiriita Euroviisujen jälkeen, kun kaveri postasi parrakkaasta voittajasta jotain negatiivista, en ole edes ihan varma mitä, koska itse kuulin tästä myöhemmin vasta. Ja ei siis mitään homofobista vaan lähinnä ilmeisesti ulkonäöstä tyyliin "ois ollut kauniimpi ilman partaa" tmv ja siitä syntyi sit iso tappelu, koska osa otti sen nimenomaan homofobisesti (ööh meniköhän se nyt oikein taivutettuna tuo sana...). Mutta pahinta siinä oli se mitä kommentteja kaveri sai pitkin viikkoa sivulleen eli mm. "Sä olisit parempi ilman päätä/korvia/hiuksia" yms ihme paskaa ja siis kyse on 30v+ ihmisistä!! Siis nämä oli "puolileikillään" viitaten siihen, että voittajan parta oli osa häntä samoin kuin pää osa kaveria, mutta arvata saattaa, että kauhea olo sille kaverilleni tuli. No hän poisti sitten koko FB-tilin.
    Minä olen niitä ihmisiä jotka ( varsinkin FB:ssä jossa ei anonyymisti olla) miettivät tosi tarkkaan ja menenkin yleensä vähempi parempi-periaatteella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen jo pientä ärtymystä kokenut aiheeseen "lapsen yksityisyyden suoja internetissä" koska se ei todellakaan ole ainoa ongelma tai juttu mitä pitäisi miettiä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?