keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Supersalainen synttärisuunnitelma

Kun julkaisin heti aamusta 7/7-päivityksen niin olisihan se pitänyt arvata että ei kannattaisi. Ei vielä. Että kyllä tässä päivän mittaan puskisi materiaalia.

Aloitin taas öisen (palkallisen) kukkumisen ja ennen mun yövuoroja on aina kamala kalabaliikki ja häsellys kauppojen ja muiden hoidettavien asioiden kanssa. Yövuorojen ollessa päällä kun mä olen melkolailla poissa pelistä. Ja ne pätkät mitä olen kotona hereillä niin koitan vain lököillä lasten kanssa. En todellakaan kykene kovin vaadittavaan aivolliseen toimintaan, pelkkä keskustelu on joskus jo ihan riittävän haasteellista. Ainakin jos odotetaan jotain selkokielistä vastausta.

No eniveis, koko päivähän oli luonnollisesti buukattu jo aamusta pitäen täyteen. Mä olen älyttömän hyvä organisoimaan mutta kalenterin täyttämistä ja käyttämistä en ole tähän ikään mennessä oppinut. Musta tuntuu että en niinkään työnteolla saata itseäni tähän koska se vitun loma alkaa-moodiin vaan sillä että pusken vapaa-ajan täyteen kaikkea.

Me ei olla käyty pesutuvassa varmaan kolmeen kuukauteen. Ei vaan saatu aikaiseksi varata ja pari aikaa taas tyystin unohdettiin. Lakana- ja pyyhekaappi kirkuikin tyhjää ja nyt oli jo pakko alkaa toimimaan. Heti aamusta kärrättiin siis pesutuvan koneet täyteen pyykkiä. Mä olin suunnitellut viettäväni kaksinaista aikaa Kolmosen kanssa, se kun on viime päivät ollut jotenkin tosi äidin sylipoikaa, Siipan viettäessä kotiäidin laatuaikaa pesutuvassa (eli yksin omassa rauhassa). Luonnollisesti Kolmas karjui isänsä perään koko kaksituntisen.

Kun pyykkikeko oli tainnutettu tai pikemminkin saatettu pikkaisen pienikokoisemmaksi, karkasin mä salille. Minuuttiaikataululla toki tämäkin koska nurkan takana odotti Tokan hammaslääkäri. Tietysti juuri tänään se reeni olisi kulkenut vähän pidemmän kaavan mukaan ja olisi huvittanut olla vähän kauemminkin. Pakko oli kuitenkin ampaista että ehtii suihkussa käydä eikä tarvitse hönkiä hikisenä hammaslääkärissä.

Siinä toisella kädellä itseäni pestessä ja toisella kädellä vähän syödessä mietiskelin että hammaslääkäristä ei kyllä ole mitään varmistustekstaria tullut. Mutta eikai niihin voi luottaa. Kyllä se aika varmasti on! Vaatteet päälle ja tukka märkänä pihalle!

Puolessa välissä kun ajoin Tokan koululle tuli mieleen että mahtaakohan pojalla olla se purennanohjain mukana. Luonnollisestikaan lapsi ei vastaa puhelimeen kun sille yrittää soittaa. Miljoonasti. Siippa varmisti epäilykseni, kotonahan se aparaatti tietenkin oli. Tokihan olin jo tässä vaiheessa sikana myöhässä. Parit liikenteenvaarantavat u-käännökset ja Siipan parvekkeelta nakkaama purennanohjain mukana uuteen yritykseen! Koppasin Tokan koululta mukaan ja ehdittiin hammaslääkäriin juuri siihen aikaan kun meillä oli se aika. Pientä sykkeen nostattavaa sadan metrin pikajuoksua se vaati mutta ehdittiin. Ja mulla oli jopa parkkirahaa kerrankin mukana!

Kun saavuttiin paikalle niin vastaanotto oli kiinni ja se ilmoittautumisautomaatti rikki. No eikai siinä. Tiedettiin minkä oven takaa kutsutaan joten eikun istumaan ja odottamaan.
Tokan oikomishammaslääkäri on aivan mahtava, kuten olen miljoonaan otteeseen aiemminkin kehunut. Ajat ei ole koskaan montaa minuuttia myöhässä. Paitsi tänään. Henkilökuntaa ei näkynyt paikalla laisinkaan, kahvihuoneesta kantautui vain kovia eläköön-huutoja. Puolen tunnin istumisen jälkeen lähdin metsästämään edes jotakin etäisesti työntekijän näköistä joka sitten lähti sieltä kahvihuoneesta hakemaan sitä meidän hammaslääkäriä joka saapui paikalle suupielet pullanmuruissa todeten että ai oliko teillä aika tänään? No ei ollut, muuten vaan tultiin tänne lorvimaan!
Raivokkaan näppäimistön naputtelun jälkeen selvisi että meidän aika puuttui koneelta kokonaan. Tai ei puuttunut mutta se oli merkitty vasta parin viikon päähän ja tyystin eri kellonaikaan. No, onneksi avasin suuni eikä vain häivytty paikalta.
Tokan suussa näytti vallan hyvältä mutta tämä nykyinen purennanohjain ei pelkästään riitä vaan poika tarvitsee myös jonkun takavetokojeen. Joka päässä nukutaan. Mua vähän kammotti että pojan suuhun tulee yöksi lisää tavaraa tuon nykyisen lisäksi mutta Toka oli itse tosi avoimin mielin. Poistuttiin hammaslääkäristä lopulta miljoonan ajan kanssa. Lähiviikkoina suuhun asennetaan jos mitä koukkua ja kuminauhaa mutta palataan näihin vaikka joskus toisten kun tiedän itsekin asiasta enemmän.

Toka täräytti eilen kotiutuessaan että sen kaverilla on tänään synttärit. Monta viikkoa tämän samaisen kaverin synttärit on olleet fokuksella ne on ehkä huomenna. En ole kovin vakavasti ottanut puheita noista synttäreistä koska oikeasti kuvittelin että yksikään vanhempi ei täräytä lapsensa synttäreiden kutsuja vain vuorokautta aiemmin. Miten väärässä olinkaan. Näköjään se on toisten mielestä ihan hyvä käytäntö. Voin kertoa että kolmen lapsen perheessä se ei ole. Tokan meno koko kekkereihin oli kaiken aikaa hyvin epävarmaa juurikin lyhkäisen varoajan takia ja kello oli jo miljoonasti enemmän kuin olin ajatellut sen olevan kun hammaslääkäristä päästään. Parin sotasuunnitelmallisen puhelun jälkeen kotiin päätettiin kuitenkin että kyllä se synttäreille meno onnistuu. Paitsi että synttärisankari olikin päättänyt kutsua tilalle toisen. Mä hyvin, hyvin harvoin hermostun vieraille lapsille mutta nyt oli tosi lähellä etten olisi maininnut pientä rakentavaa kommenttia niin itse synttärisankarille kuin hänen vanhemmilleenkin. Lapseni pettymys oli melkoista suolaa haavoihin mutta se meni onneksi myös ohi.

Siipalla on synttärit torstaina ja koska en taas saa aikaiseksi mitään kuin viime tingassa niin ampaistiin vielä Vantaan perukoille hakemaan lahjaa. Ollaan jo pari viikkoa puhistu poikien kanssa Supersalaisista synttärisuunnitelmista. Siippa on kaikinkeinoin yrittänyt onkia tietoonsa että millainen lahja ja mistä haetaan mutta tietääkseni kaikkien hoksottimet ovat pelanneet ja kukaan ei ole möläyttänyt mitään. Koska siellä hiien hammaslääkärissä meni niin tolkuttoman kauan niin osuttiin toki pahimpaan ruuhkaan mutta se nyt ei enää tässä konkurssissa niinkään tuntunut. Siinähän junnutettiin. Napattiin vielä Arnoldsilta donitsit mukaan koska kakkuillaan vasta viikonloppuna. Kaikenkaikkiaan saatiin pitkästä aikaa viettää Tokan kanssa muutama mukava yhteinen tunti. Juteltiin paljon. Kaikki härdelli kääntyikin vaan kivaksi vaikka kiirettä olikin. Mulla on kyllä ihan mahtavat lapset!

Päästiin kotiin ihan järjettömän myöhään mutta siitä huolimatta kerkesin hetken nukkumaan ennenkuin piti nostaa kytkintä. Taas. Nyt sitten lepäillään töissä loppuyö. Valmistautuen kotona olevaan hallittuun kaaokseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?