torstai 5. kesäkuuta 2014

Kesäkuuta

Kesä tuli takaisin! Meillä tykättiin kyllä siitä toukokuun puolellakin tapahtuneesta lämpöaallosta mutta sitä ei jotenkin ehditty fiilistelemään kun oli niin paljon kaikkea husattavaa siinä. Mutta nyt on väkeä lomalla joten nyt ehtii!

Eka lomaviikko on mennyt lapsilla taas kovasti perinteiseen malliin. Vielä ollaan melko väsyneitä joten keskinäistä kähyämistä ja riitelyä on paljon. Onneksi kumpikin nukkua posottaa suurinpiirtein kellon ympäri niin uskoisin että pikkuhiljaa alkaa väsymys laukeamaan. Muutenkin ihan parasta se että kaikki nukkuu meillä kokonaisia öitä. En tajua miten jaksoin alkuvuoden tehden täysiaikaisesti kolmivuoroa kun yöt oli vielä tosi rikkonaisia Kolmosen kanssa. Kaikkeen sitä venyy. Tällä hetkellä meillä herää aikuiset useimmiten ennen lapsia.

Minä kipitän vielä oravanpyörässä mutta aika kivalta alkaa näyttämään se päivien lukumäärä mitä enää on jäljellä ennenkuin loma alkaa. Sain nimittäin tipautettua työvuorokikkailuilla muutaman päivän vapaapäiväksi ennen sitä virallista loman alkua. Kyllä se kuulkaa on neljällä päivällä aika iso merkitys! Motivaatiota hommiin vielä riittää mutta polte kotiin on melkoinen kun muu väki siellä jo lomailee minkä kerkiää. En malta odottaa sitä että päästään puistoon tai Suomenlinnaan tai mihin vaan ilman että tarvitsee miettiä mun töihinmenoa.

Eka hinkuaa edelleen kesätöihin ja joihin yksittäispäiväisiin pikkuhommiin ollaankin myöntyväisiä mutta muuten oon edelleen sitä mieltä että tuonikäisen on parempi levätä nämä viikot kuin tahkota rahaa. Pojan sijoituskohteet olisi kyllä ihan fiksuja mutta siitä huolimatta. Ensi kesäksi on luvattu että sitten saa hakea töitä ja pitänee sitten itsekin aktiivisesti olla jeesimässä. Nämä on siinä mielessä vaikeita hommia kun itse näkee että toinen ihan oikeasti on väsyksissä ja tarvitsee sen irtioton ja akkujen latauksen korvien väliin mutta sitten itse toinen on ihan sitä mieltä että ei tunnu missään.

Omien työvuorojen rakentelu tuntuu nyt erikoisen haasteelliselta kun muu perhe on kotona. Kaksikko nukkuu aamuisin niin pitkään että jos menen vaikka iltavuoroon niin tuntuu että näen heitä vain vilaukselta. Kolmosta ja Siippaa ehdin taas näkemään milteipä parhaiten jos menen vasta illaksi töihin. Jos teen aamuvuoroa niin tuntuu että en näe oikein ketään hyvin koska Kaksikko huitoo kylillä kavereiden kanssa iltaan asti. Heitä näkisikin parhaiten siinä loppuillasta/alkuyöstä mutta siinä vaiheessa allekirjoittanut tarvitsee jo unta. Kolmas taas monesti nukkuu vielä päiväunia kun kotiudun aamuvuoroista ja oon itsekin aamuvuorojen jälkeen kaikista väsynein koska herätys on aamuisin ollut niin aikaisin. Ilta meneekin sitten monesti pilkkiessä ja jotenkin tosi nopeasti.
Yövuorojen aikana en näe kunnolla oikein ketään ja olen pitkälti poissa pelistä arjenkin suhteen. Yritän kyllä pyörittää yövuorokuviota niin että nukun niin vähän kuin mahdollista jotta ehdin nähdä lapsiakin mutta tuntuu silti siltä että yövuorot on ne joista lapset nurisee eniten. Toka varsinkin tuntuu olevan pojista se joka ylipäätänsä valittaa siitä että mä käyn töissä. Tämä on musta hassulla tavalla ristiriitaista koska pojan mielestä mun pitäisi olla siis kotona kun hänkin on lomalla mutta samaan aikaan hän odottaa kuitenkin sitä aikaa kun me molemmat aikuiset ollaan töissä ja Kolmas päiväkodissa. Miks sä oot töissä lomalla on meillä hyvin useasti kuultu lause. Myös Eka on sitä mieltä että mun pitäisi olla yhtä pitkään lomalla kuin heidän. Mutta Tokaa asia selvästi vaivaa enemmän.
Tähän kaikkeen on haaste sisällyttää mitään omaa mutta yritän päästä sen pari, kolme kertaa viikossa johonkin liikkaamaan. Toissapäivänä kävin todella pitkästä aikaa joogaamassa ja tällä hetkellä pelkkä hengittäminenkin sattuu.

Kolmas kehittyy kohisten ja on varsinainen kesäpoika. Vipottaisi pelkässä vaipassa päivät. Huomaan edelleen että kaipailen kotonaoloa hänen kanssaan koska tuntuu että menetän niin paljon kun olen poissa. Koko ajan tapahtuu jotain uutta ja ensikertaista jota mä en näe koska olen töissä. Vähän kismittää edelleen että se meidän osittainen hoitovapaakuvio ei onnistunut vaikka luulen että pitkällä juoksulla oli parempi että se ei toteudu. Se työmäärä mitä mä olisin tehnyt omalla työviikollani olisi nimittäin ollut aika hurja. Vielä näin se menisi mutta jos ensivuosi on se vauvavuosi niin luulen että raskaana ollessa se olisi ollut liikaa.

Jotain kipuilua teen myös sen suhteen että jokavuotisista kesäkuvioista osa jää nyt väliin töiden takia. Turhaa kiukuttelua ja kasvunpaikkahan tämä nyt lähinnä itselle on mutta mustasukkailen muulle perheelle jotka ehtivät käymään kaikki Sambakarnevaalit ja Maailman kyläilyt huoletta. Tosin näillä syillä olen sallinut itselleni sitten yhtä sun toista mukavaa kuten maailman parhaan kesäripsarin, törkykallista suklaata sekä useamman kaupungin parhaimman Mojiton. Eihän nuo nyt sama asia ole kuin loma mutta sentään jotain. Nyt pihalle perheen kanssa. Muistakaa suojakertoimet!

Ps. Meidän vuosipäivän lisäksi eilen oli päivä jolloin Kolmas oli 1v7kk2pv vanha. Tasan samanikäinen mitä Eka oli aikanaan kun Toka syntyi. En kestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?