sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Via Dolorosa

Palatakseni vielä hetkeksi Miss Representation-dokkariin mistä kirjoitin täällä. Mua nimittäin jäi vielä mietityttämään naisen hormonitoiminta. Naisten johtajuus kun on kuulemma kyseenalaista osittain siksi että juurikin tiettyyn aikaan kuukaudesta hormonit sanelee mistä päin tuulee. Ja sen oletetaan vaikuttavan siihen naisen työkykyyn. Päätöksiin ja kykyyn johtaa. Tai pikemminkin kyvyttömyyteen johtaa.

PMS:n ollessa päällä pahoitan mieleni mitä ihmeellisimmistä jutuista. Nyt esimerkiksi murehdin ja surin koko eilisen päivän sitä että eräällä kaverillani oli polttarit johon mua ei oltu pyydetty mukaan. Me on joskus oltu todella läheisiä mutta ei olla oltu juurikaan tekemisissä varmaan kolmeen vuoteen. Miksi ihmeessä mut olisi pitänyt pyytää? Ja miksi ihmeessä musta tuntui niin pahalta?

Tiedostan ja tiedän ihan täysin että tämä johtuu nyt hormoneista. Mutta ei se vähennä tai helpota sitä mun olotilaa. Musta on tosi hämmentävää tuntea näin. Saako mulla olla paha mieli? Kun se on tavallaan kuitenkin teennäinen paha mieli. Jos kuukautiskierto huitelisi jossain muussa vaiheessa nyt ja olisin ns. normaalitilassa niin en olisi ollut yhtään harmissani.
Tuntuu tosi typerältä surra sellaisia juttuja jotka ei normaalisti saisi mua surulliseksi. Hölmöä tuhlata aikaa ja energiaa johonkin niin täysin turhaan. Mutta kun en voi sille mitään. Ja se vasta hölmöltä ja turhalta tuntuukin kun mietin että no tää johtuu nyt hormoneista ja ei mulla oikeasti ole tästä paha mieli ja onpa tyhmää käyttää tähän energiaa. Jos on paha mieli niin on paha mieli. Ja siitä vasta tuleekin paha mieli kun ajattelee että onpa tämä paha mieli turhaa.
Pitäisikö vaan lopettaa se kalenterin seuraaminen ja yrmytellä rauhassa silloin kun on paha mieli. Johtui se nyt mistä vaan.

Mä myönnän olevani tiettyyn aikaan kuukaudesta hormonieni vietävissä. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Silti on todella halpamaista, alhaista ja aiheetonta kenenkään huomautella siitä. Kykenen toki hallitsemaan käyttäytymistäni mutta ajatuksilleni en voi mitään. En keksi muuta syytä hormoneilla dissaamiseen kuin pelko. Ihminen kun useimmiten käyttäytyy hyökkäämällä tilanteissa joissa pelkää. Luolamiesaikoina hyökkäys tapahtui fyysisesti, nykyään verbaalisesti. Ja useimmiten ihminen hyökkää verbaalisesti niillä hyvin alhaisilla keinoilla. Ja jos nyt laitetaan vastakkain mies ja nainen niin kuukautiset on jotain josta miehellä ei ole käytännön tietoa. Asia on vieras eikä mies tiedä miltä kuukautiset tuntuu. Ja monestihan vieras pelottaa.

Vaikka mulla olisi millainen PMS-mörkö päällä niin työntekoon tai töihin se ei vaikuta. Saatan olla väsyneempi mutta niin saatan olla silloinkin jos oon nukkunut huonosti. Työ hoituu työnä aina eikä töissä ollessa edes ajattele tai huomaa sitä missä vaiheessa kuukautiskierto menee. En toki ole johtoasemassa mutta enpä asiaa oikein pysty muuten miettimäänkään kuin omakohtaisesti.
Toisilla naisillahan kuukautiskierto ei vaikuta mielialaan mitenkään. Koko PMS:n olemassaoloa kyseenalaistetaan jatkuvasti. Ja sitten on meitä jotka suurinpiirtein muuttuvat täysin tuntemattomaksi henkilöksi n. viikon ajaksi joka kuukausi.

On muuten tutkittua että yritykset, joiden johdossa on sekä naisia että miehiä, ovat tuottavampia. On myös lukuisia tutkimuksia siitä että naisten ja miesten tavoissa johtaa ei ole loppupeleissä juurikaan eroa (toki sitten löytyy myös niitä täysin vastakkaisen tuloksen antavia tutkimuksia). Mistä sitten johtuu että miehiä pidetään "parempina" johtajina? Ja miksi miehiä päätyy enemmän johtajiksi?
Kuinka paljon syynä ovat vanhat uskomukset siitä mikä naisen rooli on maailmassa? Kuinka paljon syynä on se että tiukassa istuu uskomukset miehen ylivertaisuudesta? Ja kuinka paljon syynä on se että naiset itse eivät ole riittävän kunnianhimoisia?

Toisissa kulttuureissa naisten kuukautisia ei liitetä vain hedelmällisyyteen. Toki siihenkin mutta sen lisäksi kuukautisista ajatellaan että "nainen valuu viisautta ja elämänkokemusta". Monissa kulttuureissa ajatellaan että "naisesta valuu paha pois". Ja monissa kulttuureissa naiset on suljettu samaan tilaan karjan kanssa tms. kuukautisten ajaksi koska naiset ovat silloin saastuneita. Tuntuu melko hurjalta ja alentavaltakin mutta näistä huolimatta on kuitenkin ajateltu että kuukautiset kuuluvat naisen elämään.
Länsimaisen lääketieteen kehittyessä myös kuukautiset on medikalisoitu. Ainakin osittain. Vaikka kyseessä on täysin luonnollinen, joskin toki epämiellyttävä asia.
Ehkäisypillereiden yhteydessä ei voi olla törmäämättä myös siihen mainostettuun seikkaan että niillä voi siirtää kuukautisia turvallisesti. Että kuukautisiaan voi suunnitella. Joka kuu tulevat kuukautiset ovat vielä verrattain uusi asia, ei tarvitse mennä kuin isoäitiemme tai isoisoäitiemme sukupolveen asti kun nainen oli raskaana enemmän ja useammin ja imetti enemmän ja useammin. Jos kuukautisten siirtäminen ja ns. "elimistön peukaloiminen" olisi luonnollista naisen elimistölle niin eikö voisi kuvitella että sen saisi tehtyä ilman elimistön ulkopuolista apua? Luonnolliseen hormonitoimintaan puuttuminen kun voi olla kohtalokastakin. Veritulppariskeistä on kuullut varmaan jokainen. Suomessakin on raportoitu laskimotukoksista johtuvia kuolemia, jotka on pystytty liittämään e-pillereiden käyttöön. Harvinaista mutta riski on kuitenkin olemassa.

Mäkin olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. Vuosikausia jopa. Mutta en enää koskaan, ikinä, missään tilanteessa halua sotkea oman kroppani hormonitoimintaa elimistön ulkopuolelta tulevilla hormoneilla. Silloin jos koska tunsin olevani kaikkea muuta kuin oma itseni. Ero korvien välissä oli ihan huomattava. Oma luonnollinen hormonitoiminta tuntuu aivan erilaiselta. Ainoa poikkeus olisi jos luovuttaisin munasoluja.

Mäkin koen kuukautiset vaivalloisiksi. En tykkää että joka kuu poden ensin viikon PMS-oireista ja sitten viikon itse kuukautisia. Siitä huolimatta mua mietityttää kuinka paljon tämä kaikki on kulttuurista johtuvaa. Kun aina puhutaan että nainen "kärsii kuukautisista". Vaikka ne ihan jokaisen naisen elämään kuuluu. Koska näin luonnollinen asia on muuttunut kärsimykseksi? Ja miksi? Sävy kuukautisista puhuttaessa on useimmiten negatiivinen.
Jos suhtautuminen kuukautisiin olisi toinen, kokisivatko naiset ne vähemmän vaivalloisiksi? Olisiko mullakin joka kuu vähän helpompaa jos kuukautisiin ei suhtauduttaisi kuin sairauteen joka sanelee sitä mitä olemme? Miksi kuukautisiin ei voisi suhtautua enemmän luonnollisena etuoikeutena kuin jokakuisena ongelmana? Ja kuka on heittänyt ilmoille koko sen seikan että kuukautiset on ongelma ja vaiva joka täytyy voida hoitaa? Miehet vai naiset itse?

2 kommenttia:

  1. "..voi siirtää kuukautisia" Näen punaista joka kerta tuon kommentin kuullessani/ lukiessani. :) Toki osa voi, mutta entäs sitten ne joilla ne ei siirry yhtikäs mihinkään, vaan kun jättää tauton pitämättä valuu seuraavat pari kk. Tai ylipäätään homonit aiheuttaa sen että valuu koko ajan. "Totuttelut nyt vaan muutaman kuukauden niin ne toimii. " "Vaihdetaan merkkiä." Voi ärripurri. Niinpä niin.

    Hienoa, kumminkin on, että on ehkäisyvalmisteita ja että niitä on monenlaisia, mutta se vuosi riitti minulle. Kiitos. Ei koskaan enää.

    Enkä todellakaan välitä PMS:stä tippaakaan. Ttämä on se raskauden aivan mahtava puoli. Onneksi sentään tämä toimii ettei tarvitse koko raskautta vuotaa. *koputtaa puuta*) Itse asiassa kampanjatiimissä muutamalle totesin, että pienten lasten vanhemmilta ja raskaanaolevilta pitäisi kieltää kaikenmaailman vaalit ja ehdokkuudet. Kaiken sen univelan päälle vielä etovuus ja raskausväsymys, niin jo on todellakin zombi-olo. Että koitapa siinä sitten vakuuttaa.

    Mutta sitten taas toisaalta, täytyy todellakin olla sitä palavaa halua ja intohimoa (ja kai kunnianhimoakin?), jos tuohon lähtee. Ja täytyy myös uskoa itseensä. Sillä jos minusta (ja muista) tuntuu että pärjään nytkin 30 prosentin aivokapasiteetilla, niin odottakaapas vain kun lapset kasvaa ja saan nukkua öitä paremmin ja saan aivoistani käyttöön 70 prossaa! Pois alta risut ja männynkävyt :D


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän olen tätä nykyä ehkäisyn suhteen ehdoton kuparikierukan liputtaja ja tyytyväinen käyttäjä. Huonot puolensa on siinäkin mutta niistä huolimatta en halua enää hormonaalista ehkäisyä.
      Mua mietityttää myös että mitä hormonien vuosikymmenten käyttö tekee? Useimmitenhan ehkäisypillereitä käyttää muutaman vuoden mutta uskoisin että kasvavassa määrin ovat myös he joilla se käyttö on vuosikymmeniä. Koska ehkäisypillereitä käytetään muuhunkin kuin varsinaisesti ehkäisyyn (kivuliaat kuukautiset, akne, jne). Ne ovat kuitenkin vielä verrattain niin uusi keksintö että tutkittua tietoa vuosikymmenten käytöstä ei ole vielä voinut isommin kertyä.

      Hienoa on että meillä on ehkäisyvälineitä ja itsekin toki niiden puolesta liputan. Vaan kun niitä ei-hormonaalisia vaihtoehtojakin on. Musta on toisaalta "huolestuttavaa" että nimenomaan hormonaalisten valmisteiden kohdalla painotetaan niiden helppoutta ja vaivattomuutta. Musta oma terveys ajaa kyllä rytinällä sekä helppouden että vaivattomuuden ohi. Mun kokemus on se että hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden riskeistä ja sivuvaikutuksista puhutaan liian vähän. Ja nimenomaan niidenkin ratkaisuna on aina se "kokeillaan toista valmistetta". Nykyään on olemassa kuparikierukoita myös synnyttämättömille naisille mutta niin vaan sitkeässä on se luulo että kierukkaa käyttääksesi pitäisi olla synnyttänyt.

      Omien teinien kohdalla kun näistä ehkäisyjutuista on puhuttu niin on nimenomaan keskusteltu kondomista. Se kun on ainoa joka suojaa myös sukupuolitaudeilta. Plus en halua että omat pojat turvautuvat siihen "ehkäisyn tulee olla helppoa ja vaivatonta"-oloon. Koska mun mielestä ehkäisyn ei tule olla helppoa ja vaivatonta. Mikään ehkäisykeino ei ole täysin 100% joten jos se ajatus on sitä "helppoa ja vaivatonta" niin siinä mennään musta jo metsään. Mutta se on jo ihan eri keskustelun- ja bloggauksen aihe :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?