sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kaksitoista

Toka täyttää tänään kaksitoista. Tuntuu ihan käsittämättömältä että hän on jo niin iso. Hän kun oli niin pitkään se perheen pienin. Nyt on edessä ala-asteen viimeinen luokka. Esimurkkuilu on vahvasti päällä ja Tokankin kohdalla on jo pitkään käytetty sanamuotoa teini. Viime vuoden synttärit löytyy muuten täältä.

Mitähän Tokasta nyt sitten kertoisi?

Toka on perheemme keskimmäinen poika ja pisamanenäinen tutkija. Huumorintajuinen jekuttelija ja huimapäinen taituri. Äärimmäisen tunneherkkä ja perhekeskeinen koheltaja.

Vuosi vuodelta käy selvemmäksi että Toka on lapsista se joka muistuttaa eniten mua. Kolmas kyllä näyttää seuraavan näitä jalanjälkiä myös mutta toistaiseksi Toka vie tämän tittelin. Ja luonnollisesti ne on ne mun huonot puolet jotka myös Tokalla hyvin vahvana löytyy. Aina kun mun ärsytyskäyrä nousee jostain Tokan sanomasta tai tekemästä jutusta niin saan fläsäreitä itsestäni teininä. Onko tämä nyt sitten karmaa vai sattumaa, tiedä häntä.
Äitinsä tavoin Tokan on myös vaikea pyytää anteeksi mutta uskoisin että äitinsä tavoin, myös Toka sen oppii. Poika kiukustuu helposti mutta suuttumaan häntä ei ihan helpolla saa. Jos kuitenkin siihen asti mennään että pojan saa hiiltymään niin on aivan turha heti yrittää mennä sopimaan. Pojan täytyy saada vähän rauhoittua, joskus jopa nukkua yön yli ennenkuin voidaan sopia. Tämäkin hyvin isosti äidiltä peritty piirre. Vai opittu?

Toka jos kuka kyseenalaistaa jatkuvasti sääntöjä ja normeja. Mikä on sinänsä hyvä, sellaisia toivonkin lasteni olevan. Olen kasvattanutkin heidät kyseenalaistamaan. Haluan että lapseni esittävät paljon miksi-kysymyksiä eivätkä vain alistu ja Toka on sisäistänyt tämän. Sillä lailla selviää että kyseenalaistaa eikä vain aina niele kaikkea purematta. Mutta lasten kasvaessa olen huomannut että joskus se kyseenalaistaminenkin olisi hyvä vähän suhteuttaa. Lapset kun kyseenalaistavat muakin. Joskus jopa niissä määrin että välillä huomaan oman nokkeluuteni potkivan nilkoilleni. Yritän kuitenkin raskaimpina päivinäkin ajatella asian niin että tämä on pojan tulevaisuuden kannalta hyvä juttu. Hän kun ei selvästikään ole kiinnostunut opiskelusta ainakaan pitkän ja perinteisen kaavan mukaan niin toivon että hänen pohjaton uteliaisuutensa ja asioiden kyseenalaistaminen kantaa vielä silloinkin kun poika on aikuinen ja omillaan. Että kirjoja enemmän hän opiskelisi elämää. Tutkisi, uskaltaisi, haluaisi. Löytäisi sen oman polkunsa vaikka sitten muuten kuin pakko-opiskelun myötä.
EDIT Pojasta tulee kuulemma isona mikropossufarmari.

Keskimmäisenä lapsena Toka on se joka tilastollisesti olisi se todennäköisin väliinputoaja. Huomaankin että olen eniten hänestä huolissani ja pyrin panostamaan myös keskimmäiseen riittävästi. Toka meinaa myös jatkuvasti päästä "hieman helpommalla" tämän takia. Ja poika on huomannut tämän. Että tietyllä sävyllä ja tietyillä tavoilla hän pääsee aikuisten silmissä hieman helpommalla. Saan jatkuvasti keskittyä siihen että pidän myös Tokalle samoja sääntöjä kuin muille. Enkä päästä häntä helpommalla vain sillä syyllä että keskimmäinen lapsi on se väliinputoaja.

Vieläkin Toka on hyvin perhekeskeinen ja hänelle on ehdottoman tärkeää että aikaa vietetään nimenomaan perheenä. Hän ei vielä kaipaa yksinoloa vaan nauttii siitä että kotona on useimmiten joku aikuinen. Satunnaisesti Toka pyytää mua viereensä nukkumaan ja selvästi nauttii siitä että saa olla vielä "pieni". Hän ei myöskään häpeile hellyydenosoituksia vaan jakelee niitä melko auliisti. Eritoten veljille ja äidille.
Kuluneen vuoden aikana Toka on selvästi alkanut ottamaan isosta veljestään mallia, tavalla jota ei aiemmin ollut. Edelleen Tokalla on esimerkiksi pukeutumisen suhteen oma tyylinsä joka eroaa Ekasta mutta esimerkiksi hiustenlaitto on alkanut kiinnostamaan aivan selvästi niin paljon sentakia kun Ekakin jaksaa sen kuontalonta kanssa puljata. Tämä on meillä aivan ennenkuulumatonta. Jos meillä on veljesten kesken mallia otettu niin se on aina ollut selvästi niin päin että Eka matkii Tokaa. Nyt kuluneen vuoden aikana, Ekan siirryttyä yläasteelle on ollut hyvin selvää että Toka on se nuorempi veljes. Että hän on vielä lapsenomaisempi. Toivon että ne tietyt lapsenomaiset piirteet säilyisivät hänessä aina. Usko ihmisiin, uteliaisuus ja ystävällisyys.

Kavereitakin pojalta löytyy mutta heidän suhteen poika panostaa selvästi enemmän laatuun kuin määrään. Tärkeitä kavereita löytyy mutta heidät voi laskea yhdellä kädellä. Tällä porukalla pojat ovat puuhanneet mm. kauhuelokuvia youtubeen. Linkkaisin tähän muuten mutta kaikkien lasten kasvot näkyvät niissä selvästi eli siksi jää nyt laittamatta. Kehuskelenpa kuitenkin että ovat äärimmäisen laadukkaita, hyvällä juonella, mahtavalla musiikilla ja kuvankäsittelyllä ryyditettyjä. Näitä näytettiin koulun kykyjen päivänäkin.

Toka ei selvästikään ole muutosten ihminen. Koulumenestys lähti jyrkkään nousuun sitä myötä kun opettajaksi vakiintui koulussa samat henkilöt (aiemmin opettajat vaihtui joka lukuvuosi), pojan tic-oireilu on ollut vähenemään päin sitä myötä kun perhekuviot on olleet pysyviä ja muutenkin poika on nykyään sellainen perusrauhallinen. Toki sellaista ikään kuuluvaa hötkyilyä on ja pitääkin olla. Mutta nykyään hän jaksaa ja viitsii keskittyä ihan eri tavoin kuin aiemmin. Mikä ei aina ole ollut ihan itsestäänselvää hänen kohdallaan.
Kellonaikoihin perustuva päivärytmi ei ole oikein koskaan ollut Tokalle iso juttu arjessa mutta selvästikin pysyvyys on hänelle se avainsana. Että samat jutut toistuvat pitkälti päivästä toiseen, sillä ei ole niin väliä minkä aikahaarukan sisään nämä osuvat. Ja että samat tyypit pysyy mukana vuodesta toiseen.

Tänä vuonna synttärilahjaksi poika sai cruiserin. Viime vuodesta tuttuja "tää on ihan paras lauta"-huokailuja on suollettu vuolaasti myös tänä vuonna. Poika todennäköisesti kasvaakin kiinni lautaansa loman aikana.
Vauhti ja vaaralliset tilanteet tuntuu virtaavan pojalla veressä. Poika ottaa perusturvallisuuden tarpeensa perheestä mutta muuten turvallisuus onkin seikka joka ei paljon pojan päätä paina. Kaikki mikä pelottaa mua on Tokan mielestä lähinnä "vitsi miten siistii, haluisin kokeilla". Poika onkin ainoa lapsista jolla vielä on vakuutus. Koska mä en uskalla irtisanoa sitä.
Toka on edelleen hyvin liikunnallinen ja ketterä tyyppi. Nauttii korkeista paikoista ja kiipeilyistä. Mäkin olen jo oppinut kääntämään katseeni pois siinä vaiheessa kun musta alkaa näyttämään liian hurjalta. Pakko vain luottaa että kyllä se osaa ja selviää.
Lähiaikoina olisi tarkoitus viedä poika ihan ohjatusti kiipeilemään. Ja todennäköisesti tämäkin saisi pojan pissimään hunajaa.

Tänään ollaan syöty mahat täyteen mansikkakakkua. Möllötelty perheen kesken. Illalla vielä katsotaan porukalla leffa ja vietetään vähän lisää aikaa yhdessä. Juttuja jotka ovat Tokalle tärkeitä.
Hyvää syntymäpäivää isopieni!

2 kommenttia:

Mitä sullon syrämmellä?