tiistai 8. heinäkuuta 2014

Some + loma = Someloma

Tämä aihe on jo  moneen otteeseen pureskeltu tässäkin blogissa mutta kun mä nyt en vaan saa tarpeekseni tästä aiheesta internet ja sosiaalinen media eli taas jauhetaan tätä!

Mun suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on muuttunut melko lailla. Mitä useampaa käytän, sen negatiivisempi mun asenne on. En kuitenkaan vielä ole kokenut että hyppäisin kokonaan kyydistä pois mutta en näkisi sitäkään enää täysin poislaskettuna vaihtoehtona. Kun vähän tarkemmalla silmällä aloin katselemaan niin aika moni kaveri oli sen ratkaisun jo tehnyt. Että on poistunut. Ja kovasti tuntuvat tahoillaan pärjäävän. Kokevat olevansa jopa tyytyväisempiä kun somekoukusta on päässyt irti.

Lähinnä se mun negatiivinen suhtautautuminen on muodostunut siitä että mun mielestä sosiaalinen media syö liikaa muuta aikaa. Sekä multa että monelta muultakin. Ihmiset ei edes huomaa miten paljon aikaa käyttävät sosiaalisessa mediassa. Koska se nyt vaan on ihan normaalia napata se kännykkä käteen ihan missä tilanteessa vaan.
Teknologian kehittymisen myötä netti on meidän käsillä kaiken aikaa. Kovin kummoista puhelinta ei edes tarvitse olla jotta pääset surffailemaan ja tarkistamaan vaikka spostin, facebookin ja päivän lööpit. Koko ilmiötä pidetään vielä melko harmittomana  koska eihän nettiriippuvuus aiheuta meihin mitään ulkoisia muutoksia. Se ei tee meitä lihaviksi, ei tuhoa maksaa tai aivoja. Kuitenkin Saksassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin että netinkäyttöä oli vaikeampi vastustaa kuin vaikkapa tupakointia. Vaikka sosiaalinen media on sinänsä vielä suht tuore juttu niin ensimmäiset tutkimukset somen riippuvuudesta ovat valmistuneet. Ja tulosten mukaan se riippuvuus on rinnastettu yhtä koukuttavaksi kuin huumeriippuvuus. Päihdekriteerit täyttyy ja some muuten lasketaan tällä hetkellä nuorten käytetyimmäksi päihteeksi.

Luulen että yllättävän moni ihminen ei ymmärräkään että kärsivät riippuvuudesta. Eikä siitä puhuta edes samalla tavalla. Ei siitä mainita ihmiselle samalla tavalla kuin vaikka alkoholin liikakäytöstä. Ilmiö on kuitenkin vielä verrattain niin uusi. Ja koska lähtökohtaisesti pitää olla tietyt teknologiset valmiudet jotta koko riippuvuus edes pääsee syntymään, ei tämä koske edes ihan jokaista ikäluokkaa. Sitä ei samalla tavalla osata ajatella ongelmaiseksi kuin esimerkiksi alkoholia jonka liikakäyttö ei katso ikäryhmää samalla tavalla. Kuitenkin on todettua että myös sosiaalinen media aiheuttaa riippuvuutta ja se on ongelma.

Koko ilmiöhän on kovin kaksijakoinen koska tietyllä tapaa nykypäivänä esimerkiksi työnhaussa että työntekijänä liputetaan verkostoitumisen puolesta, jonka osana nykypäivänä tuntuu olevan myös sosiaalinen media. Periaatteessa siis sun täytyisi jo noin työn puolesta somettaa jotta voit verkostoitua mutta vastavuoroisesti kuitenkin työaikana ei saisi käyttää sosiaalista mediaa. Kun näin ristiriitaista infoa pusketaan niin voiko syntyäkään muuta kuin riippuvuutta? Pitää varoa mitä sanot tai teet somessa mutta kuitenkin pitäisi markkinoida itseään. Ei ole olemassa pelkkää oikeaa ja väärää vaan hillutaan siellä harmaalla alueella jossa se oikea ja väärä on vain epämääräisesti sekaisin.

Mua mietityttää että mitä tapahtuu kun kommunikointi hoidetaan sosiaalisen median kautta. Kun kuitenkin isona osana kommunikaatiota toimii ruumiinkieli, eleet, äänenpaino jne. Seikat jotka puuttuu tässä tapauksessa kokonaan. Jos vuodesta toiseen hoidat pääsääntöisen kommunikointisi viestitse niin pakkohan sen on vaikuttaa johonkin.
Mitä oikeasti tapahtuu jos se sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu vain sosiaalisessa mediassa, jonkun laitteen välityksellä? Jossa voit hallinnoida täysin sitä millaisen kuvan annat itsestäsi, ketä kaverilistoiltasi löytyy. Olen yrittänyt twitter-historiani aikana ymmärtää tätä mä seuraan sua jos sä seuraat mua-ajatusmaailmaa mutta en vain ymmärrä. Musta tuollainen on pelottavaa. Ja hyvin todellisuudesta kieroutunutta. En ymmärrä sitä että pitäisi saada haalittua mahdollisimman laaja seuraajakunta, keinolla millä hyvänsä.

Some herättää mussa jatkuvasti hyvin negatiivisia ja ärtyneitä tuntemuksia. Huomaan tökkiväni itseäni henkisesti silmämunaan kun bongaan facebookista että perheen lemmikillekin on perustettu oma profiili. Saan välillä tehdä ihan tosissani töitä että löydän sieltä myös ne hyvät puolet koska onhan niitäkin. Kuitenkin siinä vaiheessa kun negatiisivuus saa enempi valtaa niin on aika viheltää peli hetkeksi poikki.

Kaikki alkoi oikeastaan ehkä siitä kun liityin Twitteriin. Olin toki ärtynyt jo ennen sitäkin sosiaalisesta mediasta mutta Twitter oli oikeastaan se viimeisin. Siellä aloin ihan tosissaan ymmärtämään ja näkemään että mitä tarkoittaa kun joku on sosiaalisesta mediasta riippuvainen. Mä näenkin Somen ongelmallisuudet tällä hetkellä enempi aikuisten ilmiönä ja ongelmana. Meidän pitäisi olla myös huolissamme enemmän itsestämme ja siitä mihin käytämme aikamme ja mitä teemme itsellemme. Ilmiö on toki kasvava ongelma myös nuorten parissa mutta siihen on musta tartuttu ja herätty huomaamaan ihan toisella tapaa. Mutta kuka puuttuisi aikuisten mediakriittisyyteen ja somen käyttöön?




En tykkää kun juttelen vaikka jonkun kanssa kasvotusten ja tämä toinen räplää samalla puhelintaan. Musta se on tosi epäkohteliasta mutta asiasta on myös tosi hankala sanoa. Olenko mä niin tylsää juttuseuraa vai onko se toinen vaan sitä mieltä että mua ei haittaa? Vaikka oikeasti kyllä haittaa. Se EI ole normaalia EIKÄ kohteliasta käytöstä. Mä en koe oloani sellaiseksi että alkaisin ketään ripittämään mutta ihmettelen vain mikä ihmisiin on mennyt. Ja ihmettelen että miten ihmiset sulkevat niin helposti silmänsä siltä omalta toiminnaltaan.

Lisäksi koen tämän puhelimenräplimisen tosi hankalana myös kasvattajana. Meidän nuorisollehan puhelin on lähestulkoon kasvanut kiinni käteen ja musta tuntuu että olen jatkuvasti käskyttämässä heitä että nyt puhelin pois edes vähäksi aikaa. Yritetään kasvattaa siihen suuntaan että on epäkohteliasta räplätä puhelinta vaikka ruokapöydässä tai kesken keskustelun. Kuitenkin, tiedän että koulussa esim. kouluruokailun aikana ja välitunneilla suurinosa oppilaista keskittyy siihen puhelimeensa. Ja näinollen ne omatkin. Kaipaisin ihan tosissani myös koulun puolelta enempi mediakasvatusta ja toivon että siihen suuntaan oltaisiin pikkuhiljaa menossakin. Kodin esimerkkiä ei voi kuitenkaan koskaan vähätellä tai väistellä sitä vastuuta.




En aio käsitellä nyt aihetta mitä lapsista saa laittaa nettiin yhtään mutta heittelenpä ilmoille sen että mua mietityttää tuo homma myös toisinpäin. Että mitä lapseni saa tietää minusta netin kautta? En tiedä teistä muista mutta itse olen aikanaan aika huolella tykittänyt world wide webbiin todistusaineistoa festarireissuista, tyttöporukan risteilyistä ja mökkireissuista. Sen suuremmin ajattelematta että jonain päivänä lapsenikin (tai hänen kaverinsa) saattavat nämä löytää. Ei mulla ole sinänsä mitään salattavaa mutta musta aikuisille kuuluu kuitenkin sellainen aikuisten elämä mihin ei lapsilla ole kurkistusoikeutta. Aikuisetkin saa mokata mutta kun nykyään sitä todistusaineistoa on tosiaan hyvin pian myös eetterissä niin ne mokat saattaa jäädä elämään. Lapseton ihminen ei tätä seikkaa välttämättä osaa edes ajatella.
Teinin arvostelukyky on kovin mustavalkoinen (ts. "Jos sä saat niin mäkin saan. Miks sä saat mut mä en saa?") niin ihan kaikkea ei tarvisi olla nähtävillä. Ja koska aikuisille kuuluu se oikeus siihen elämään johon lapsilla ei ole kurkistusoikeutta niin aikuisten ei tarvitsisi myöskään olla tilivelvollisia tietyistä asioista. On paljon juttuja joita lapsi tai nuori ei vielä pystykkään ymmärtämään koska hänelle ei ole vielä muodostunut sitä riittävää medialukutaitoa. Joku ihan sivulause saattaa hämmentää lasta vaikka se aikuiselle on ihan tuttua huttua ja ihan harmitonta. Kun jo pikkulapsille isketään ne tabletit kouraan niin musta on aika naiivia kuvitella että ei tässä nyt vielä ole mitään hätää koska lapsi on niin pieni. Että eihän vielä tarvitse huolehtia esimerkistä tai siitä mitä ja miten kirjoitan tai siitä mitä lapsi tulee näkemään. Kyllä pitää miettiä. Meidän lapsille kasvaa jo hyvin pienenä täysin eri valmiudet koko www:n kuin mitä meillä tulee koskaan olemaankaan. Aliarviointi koko homman suuruudelle ja mahdille on se ensimmäinen virheaskel jolloin käy niin että rysäytetään perse edellä puuhun.
Musta olisikin myös ihan aiheellista miettiä että mitä haluan että lapseni näkee minusta netissä? Sillä ei ole väliä onko kyse anonyymiteetistä vai omalla nimellä ja naamalla julkaistuista jutuista.

Lopuksi toivottelen kaikille hyvää kesää! Mulla alkaa aamulla kesäloma jonka myötä lomailen myös sosiaalisesta mediasta. Pieni irtiotto tekee aina hyvää :) Mitoitan aikani perheelle ja lukemiselle. Kumpaakin on ehtinyt viime aikoina liian vähän. Yksi synttäripostaus on luvassa lomallakin mutta muuten, nähdään elokuussa ja hyvää kesää kaikille! Muistakaa nesteytys ja auringolta suojautuminen.

Kuva täältä


8 kommenttia:

  1. Amen (ja touché).
    Mä oon maailman kamalin esimerkki noille lapsille, ja oikeastaan harmittaa että hankin ton hemmetin älypuhelimen - vanhallakin pääse nettiin mutta kun tavan sivun lataaminen kesti joku 25 minuuttia niin aika vähälle jäi surffaus. Nyt - koko ajan kädessä. Ja somessa.

    Hyvää lomaa, kaikilla taajuuksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on touché myös mulle :) Hassua miten ihan oikeasti pitää opetella siihen että ei tartu kännykkään tai läppäriin. Että voi tehdä muutakin. Nyt oon muutaman päivän tarttunut kirjaan silloin kun tarttuisin luuriin tai koneeseen ja on tehnyt hyvää. Hankala selittää mutta ihankun olis jotenkin rauhallisempi mieli. Kun ei tarvitse kokoajan marinoida aivoja päivittyvillä feedeillä eikä tykittää silmille kaikkea turhaa. Niinkuin nyt oikeasti tapahtuisi jotain sellaista mitä ilman en voisi elää.
      Eka on luuri kädessä ihan oikeasti _koko ajan_ ja yritän nyt tosiaan näyttää esimerkkiä... Poistin itseltä luurista kokonaan bloggerin ja twitterin. Tuntuu että aika äkkiä sitä oikeasti pärjää ilmankin ja oppii siihen että riittää oikeasti kun kumpaistakin selaa sen kerran päivässä aamukahvin aikana.

      Sulla häämöttää loppusuora :) aika hurjaa tämä ajanjuoksu....

      Poista
  2. Mun lapset on vielä aika pieniä, että siinä mielessä ei oo niitten puolesta ollu tarvetta miettiä somen käyttöä. Mutta miehelle oon huomauttanu useampaan otteeseen jatkuvasta puhelimen näpläämisestä ja miehen takia on pitäny laatia ohje, että ei puhelimia ruokapöytään.
    Mutta noin muuten; otin puheeksi kaveriporukassa lasten fb-profiilit, siis tommosten 10-13-vuotiaitten, kun musta ne tuntuu vähän pelottavilta. Moni ton ikäsen vanhempi on kuitenkin sitä mieltä, että ne täytyy vaan opettaa käyttäytymään somessa. Joojoo, mutta mun mielestä se ei riitä. Ne voi törmätä siellä ihan mihin vaan, ihan facessakin, riippumatta kauheesti omasta käyttäytymisestä. Jos kavereina on vanhempien kavereita jotka ilman mitään sensuuria postaa känniääliökuvansa yms. yms. hauskat kaksmieliset vitsit, tissivideot jne jne. niin nehän näkyy tälle lapsellekin vaikka kuinka osais ite käyttäytyä fiksusti. Ja mun mielestä 10-vuotiaan ei tarvii tommosia nähdä. Tai jonkun muka-hauskan miesihmisen kommenttia äitin pornahtavasta profiilikuvasta. Sikäli kuin sillä äitillä nyt tartteis ees olla sitä pornahtavaa kuvaansa siinä. Kaikki ei vaan tajua, että some on oikeesti ihan vakava juttu. Eikä mikään hauska läppä. Teinien keskinäiset jutut facessa on oma juttunsa ja se on niitten maailmaa, mutta lapset ja aikuiset (jotka ei ajattele ihan loppuun asti) samassa "leikkipaikassa" on vähän pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Some on siitä hankala että esimerkiksi Twitteriinhän ei ole mitään suositusikärajaa. Facebookiin on se 13 mutta sekin on musta tosi alhainen. Kun oma vanhin muksu liittyi faceen niin piilotin itseltä aika läjän omia kuvia mutta sitten on vielä ne tägätyt. Tuntuu että jatkuvasti kun alan selailemaan ja "siivoamaan" niin putkahtelee jotain kuvia mitä en ehkä haluaisi että ovat julkisina.

      Lisäksi oon tosi paljon kiinnittänyt huomiota siihen että mitä ja miten päivitän. Ja vaikka kuinka yritän päivittää "lapsille sopivasti" niin tosi usein meidän tuleva kasiluokkalainen tulee kysymään että mitä se-ja-se tarkoitti kun vastasi mulle niin-ja-niin. Se ei riitä että mä yritän koska siellä on sitten se iso läjä ketkä ei yritä. Eikä välitä.

      Mä olen myös sitä mieltä että lapset ja nuoret pitää kasvattaa olemaan somessa. Mutta niin pitäisi ne siellä melskaavat aikuisetkin! Ihan hirveästi törmää esim. johonkin eläinrääkkäys-kuviin joiden julkaisijat perustelevat jakoaan sitten sillä että "ei ihmisten tarvitse sulkea silmiään näiltä asioilta". Mikä on musta ihan järjettömän typerä meriitti. Musta se ei ole silmien sulkemista että omaa vähän tunneälyä ja ajattelee että tosiaan, ne kuvat voi päätyä lastenkin silmille. Joiden ajatusmaailma ei ole vielä kypsä käsittelemään kaikkea näkemäänsä. Ja yhtä tyhmä meriitti on heittää että vanhempien täytyy vahtia mitä lapset näkee. No ihan tietoiskuna, se on mahdotonta. Varsinkin jos lapset on teini-ikäisiä. Aivan täysin mahdoton skenaario. Internet on niin valtaisa ilmiö että se on nimenomaan sitä naiivia vastuuttomuutta sanoa noin. Jokaisella, eritoten aikuisella, on vastuu siitä mitä siellä netissä tekee.
      Meillä on nyt jonkun aikaa painotettu sitä että jos näkevät netissä jotain mikä aiheuttaa hämmennystä tai ahdistusta tai herättää kysymyksiä niin tultaisiin juttelemaan aikuiselle. Joistain jutuista on tultukin mutta veikkaan silti että näkevät juttuja joista kaikista eivät tule sanomaan. Pornosta on juteltu jo aiemmin ja toivon että tissivideot ym osaisivat lokeroida niiden keskustelujen alle.

      Ihan mielettömän hyvä kommentti, kiitos! Musta tuntuu välillä että olenko mä vaan itse turhan vauhko mutta hyvä kuulla että en ole. Että on muitakin jotka oikeasti on huolissaan.

      Poista
  3. Mukavaa lomaa :) mullakin ollut sometaukoa, parilla hairahduksella :)
    Mutta siis, oltiin tuossa juuri mökkeilemässä kavereiden kesken ja oli aika hirveää huomata et suurimmalla osalla porukkaa se känny kädessä oleileminen oli aivan normaalia. Parilla oli 90% ajasta puhelin kädessä ja some auki ja päivitettiin sitä&tätä KOKO ajan. Kun keskusteltiin niin kohta joku sanoi et "mäpä tarkistan tuon googlesta" tmv.. huuh. Vanhoja aikoja kaivaten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauko oli ehkä väärä sana :) mä en yritäkkään välttämättä mitään kokonaista pesäeroa mutta haen kohtuukäyttöä :D että voi tehdä muutakin jos on hetki vapaa-aikaa. En hairahtele mutta tarkoituksella haen etäisyyttä.
      Mä harrastan paljon sitä että kun olen jossain niin saatan julkaista missä ollaan. Siinä ei montaa hetkeä mene mutta sillä on helppo tavoittaa ihmisiä ja huikata siinä samalla että tulkaa moikkaamaan. Mutta sitä jatkuvaa päivittelyä ja jotain inside-heittojen viljelyä en tajua yhtään. Tosiaan, vanhoja hyviä aikoja kaivaten.....

      Poista
  4. Muakin ärsyttää Se iänikuinen kännyköiden näppäily. Aikuiset vieraatkin kylässä ottaa kännykän esiin ja chattaa Facebookissa! Haloo, ois oikeitakin ihmisiä paikalla. Musta Se on tärkeää. Ois Kyl ihan kuningasidea jättää koko some vaikka edes kesäksi pois ja nauttia elämästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole jättänyt kokonaan mutta vähentänyt radikaalisti ja voin kyllä suositella :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?