keskiviikko 20. elokuuta 2014

Ei pysty, meil on lanit!

Mun piti yrittää nukkua koska valvon taas töissä muutaman seuraavan yön vaan kun en malta! Näin fiksuja kun pääsee lukemaan niin ei voi kuin nyökytellä. Olen Mikon horinoita linkitellyt tänne ennenkin ja nyt ei vaan malta nukkua kun tuttavapiiristä löytyy näin fiksua mahtavuutta!

Mä otin tuossa vuosi takaperin projektiksi sen että tutustun lasteni pelimaailmaan. Ja alan suhtautumaan siihen enempi harrastuksena. Annan lasten itse vähän vetää niitä raameja sille peliajalle.  Kyselen, perehdyn ja katselen. Yritän ymmärtää ja kannustaa. Annan aikaa ja tilaa. Ja kas, meillä poikien pelaaminen on tämän myötä pikemminkin vähentynyt! Toki voi olla että kasvavat kiinnostumaan muustakin mutta haluan uskoa että omallakin toiminnalla on ollut vaikutusta. Tuntuu että Kaksikko on itsekin oppinut havainnoimaan omista kavereistaan merkkejä liiallisesta pelaamisesta ja vetänyt itsekin rajoja sille määrälle mitä pelaavat. Ovat itse tietoisesti miettineet eri pelien vaikutusta kasvaviin mieliin ja miettineet mikä on järkevää ja mikä ei. On ollut jopa kertoja kun ovat mielummin lähteneet ulos vaikka olisivat saaneet pelata!!!! Ja muutama !!!! vielä päälle. Niillä kerroilla on kuulkaa äidiltä purkka pysähtynyt!

Musta on niin mahtavaa että tähän vanhempien pelikasvattamiseen on myös herätty. Että osataan antaa esimerkkejä ja asiat selitetään sellaisin kielikuvin jotka uppoavat ymmärrykseen. Vanhempia ei pyritä syyllistämään siitä miten ovat toimineet vaan annetaan vaihtoehtoja ja yritetään avata sitä pelimaailmaa. Että mikä siellä viehättää ja kiinnostaa. Pois kauhistelu, tilalle ihmetystä!

Sen jälkeen kun tein omien korvien välissä asennemuutoksen pelien suhteen, on meillä ihan vakavasti keskusteltu pelien maailmasta myös mahdollisena tulevana ammattina. Eka valitsi osan valinnaisaineista juurikin tätä silmällä pitäen. Tosin teinin mielihän on vielä kovin ailahteleva, nyt on harmiteltu sitä että ei tullut valittua sitä valinnaisen kurssia jossa olisi päässyt puljaamaan mopojen parissa. Mopo-huumasta tulossa postausta myöhemmin. Mutta eniveis, sitä ei meistä vielä kukaan voi tietää mihin suuntaan se nuorten kiinnostus suuntautuu ajan kanssa. Kaikista vähiten se teini itse. Kuitenkin tärkeä homma on se että vanhempi kannustaa ja tukee, mikä milloinkin siinä mielen alla sattuu olemaan. Ja nimenomaan että se tuki tulee siinä vaiheessa kun se mieli vielä kasvaa. Kuten Mikkokin tuolla mainitsee, sitten kun oppivelvollisuus on suoritettu ja nuori vaan pelaa eikä tee muuta niin keinot on aika vähissä. Mä uskon että kun se tuki tulee riittävän ajoissa niin nuori on myönteisempi vaihtoehtojenkin suhteen. Kun nuorella on turvallinen ja tuettu olo niin keskustelukin on paljon helpompaa kun tyyppi ei ole koko ajan siinä täysin hyökkäyskannalla. Kun puheyhteys on vahvana, voi teinin saada ymmärtämään edes hetkittäin asioita vanhemmankin vinkkelistä. Ja kun ihan omatoimisesti myöntää oman ymmärtämättömyytensä ja tietämättömyytensä, kykenee teinikin tajuamaan. Edes hetkittäin.

Mä olen pitänyt monen asian mittarina koulumenestystä. En tarkoita nyt sitä että kymppejä pitäisi tuoda kotiin vaan ihan yleisesti koko koulua. Millä mielellä sinne aamulla mennään, tuleeko paljon myöhästymisiä ja läksyjen unohduksia, ollaanko koulupäivän jälkeen väsyneitä ja kiukkuisia, jutellaanko koulupäivistä millaiseen sävyyn, mikä koulussa on kivaa ja mikä ei jne. Koulu on niin iso osa lasten ja nuorten päivää että jos jotain on vialla niin se näkyy siinä koulukuviossa. Huonoja ajanjaksoja on kaikilla mutta se kokonaisuus, se ratkaisee. Ja uskon että nimenomaan kokonaisuudessa myös näkyy esimerkiksi se jos nuori pelaa liikaa. Toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään syytä huoleen.

Mä myönnän ihan auliisti että vaikka ihan tosissani yritän niin mun on välillä tosi vaikea ymmärtää. Yritän ihan jatkuvasti kasvaa ihmisenä ja vanhempana sen suhteen että oppisin ymmärtämään. Mutta ehkä kaiken ei tarvitsekaan mulle ihan täysin avautua? Ehkä mä en voikaan ihan kaikkea ymmärtää koska en itse ole siinä kohderyhmässä. Mutta mun lapset on joten mäkin yritän.

Edelleen mä hämmästelen sitä että päiväkodeissakin ollaan jo padien ym kanssa. Mä teen itseni kanssa kaiken aikaa töitä sen suhteen että hyväksyisin tämän. Joskus aikanaan kun Kolmas aloittaa hoidossa niin aika todennäköisesti nämä asiat tulee meilläkin ajankohtaiseksi. Mulla on hyvin vahvana mielessä että eikö edes niitä päiväkoti-ikäisiä voitaisi pitää vielä irti näistä jutuista? Toisaalta, joskushan sen mediakasvatuksen on alettava? Ja mitä aiemmin, niin kai siihen voidaan vaikuttaa isommin. En tiedä.

Loppuun vielä Justimusta, jolta nappasin postauksen otsikonkin ja joka jaksaa kerrasta toiseen naurattaa koko perhettä.

Noniin, nyt sinne nukkumaan!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. awww, kiitos :) Tämä oli niitä postauksia joita naputteli itse ihan tohkeissaan!

      Poista
  2. Tätä täytyy palata ajatuksella lukemaan. Pelaaminen on meilläkin keskustelunaiheena niin tuhkatiheään, että on kiva paneutua muiden ajatuksiin aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuletule :) Pelaamisesta olen aina silloin tällöin jotain kirjoitellut, muistelisin että löytyvät Teinix-tägin alta.

      Poista
  3. Ihan äkkiä näyttäis ajatukset kulkevan samoja latuja. Kyllä sopii pelata, kunhan on muutakin elämää :) Ikärajoista aina välillä nillitän, mutta ehkä on ymmärrettävää, jos en 12-vuotiaalle halua antaa K16 materiaalia. Enpä ole päästänyt sitä naamakirjaankaan, kun ikäraja on 13.

    Sisällöistä puhutaan siinä missä tv-ohjelmista tai vaikka kirjoistakin. Yleensä tiedetään pelatut pelit tai ainakin otetaan selvää. Ihan niin kuin katsotut ohjelmat ja lueut kirjatkin. Mistäs sitä puhuttais, jos ei siitä, mikä ketäkin kulloinkin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikärajoista mäkin olen nillittänyt, niin paljon että meillä ei niitä enää juurikaan kyseenalaisteta. Koska ne on myös täysin perusteltu. Ja ne perustelutkin vielä perusteltu :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?