keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kalusto kuntoon!

EDIT korjataan tähän tekstin alkuun, kyse on siis niskavedosta eikä takavedosta. En tiedä mistä olen koko sanan repinyt käyttöön. NISKAVETO.

Ajattelin kirjoitella hieman siitä missä mennään Tokan oikomishoitojen kanssa. Itselleni oikomishoidot on ollut ihan vieras kenttä, mä kun en ole niitä itse tarvinnut. Sinänsä en tiedä onko näistä kirjoituksista kenellekään mitään hyötyä, oikomishoidot kun on niin yksilöllisiä. Toisille auttaa jokin helpompi hoitomuoto ja toisilla joudutaan käyttämään vähän kovempia otteita. Aiempia purujuttuja täällä ja täällä.

Tokalla on ollut reilu puolitoistavuotta käytössään silikoninen purennanohjain. Sillä on korjattu paha syväpurenta ja saatu sekä ylä- että alahampaiden kaari oikeanmalliseksi. Varsinaisesti ainakaan Helsingissä ei kaupungin puolesta tehdä oikomishoitoja kosmeettisistä syistä, joihin nuo kaariasiat lasketaan mutta purennanohjain hoitaa sen kuntoon siinä sivussa. Kaunista hymyä ei siis voi hankkia ns. "firman piikkiin". Helsingissä ei muuten oikomishoitoihin edes pääse läheskään kaikki jotka hoitoa tarvitsisivat joten jos oikomishoitoja tarjotaan niin kannattaa ehdottomasti hypätä sille hoitopolulle.

Silikoninen purennanohjain. Tämmöinen suussa Toka siis nukkuu yönsä. Härpäke kuvassa ylösalaisin koska se ei pysynyt pystyssä oikeinpäin. Tuo alapuoli tulee siis oikeasti ylähampaisiin ja yläpuoli taas alahampaisiin. Näyttää vähän hammassuojilta.

Tokallahan lähtötilanne oli tosiaan se että koko alaleuka oli väärässä asennossa. Leuka oli taaksepäin vetäytynyt ja sitä myötä purentakin oli vääränmallinen. No mitä se leuan väärä asento sitten teki? Ainakin sen että pojan purenta oli ihan vääränlainen ja vahingoitti ikeniä. Tokalla diagnosoitiin jo aika pienenä syväpurenta. Muistelisin että kaksivuotiaana. Noin pienille ei missään nimessä aloiteta minkäänlaisia oikomishoitoja koska luusto vielä kasvaa ja kehittyy. Osa purentavirheistä korjautuu itsestään ja esimerkiksi kieli on niin voimakas lihas että se työntää osittain hampaita omille paikoilleen. Kuitenkin, jos vika on ihan kunnolla rakenteissa niinkuin Tokalla, aika todennäköisesti tarvitaan oikomishoitoja. Nyt vielä tässä vaiheessa, kun muutenkin kasvetaan ja kehitytään, on oikomishoidot sinänsä "helppo" tehdä. Aikuisiällä tämä vaatisi leuan murtamisen joka sitten on jo ihan hemmetin iso operaatio ja kirurgin hommia.

Miten syväpurenta sitten vaivasi? No silmämääräisesti ei mitenkään. Hampaat näytti olevan suorassa ja leuka oli aina ollut sellainen kuin oli. Oikomishammaslääkäri huomasi toki samantien miten paha suun tilanne oli ja röntgenkuvat sekä suusta tehdyt muotit vain varmistivat asiaa.
Tokalla oli parin vuoden ajan migreenikohtauksia mutta niitäkään ei osattu yhdistää hampaista johtuviksi. Kun oikomishoidot aloitettiin, jäi pahimmat migreenikohtauksetkin pois. Sitä ei tiedä että onko Toka vaan kasvanut niin paljon että migreeni helpottui kasvun myötä vai johtuivatko ne todellakin siitä suun tilanteesta.

Kävimme kerran vuodessa seurannoissa muistaakseni tuonne ekalle, tokalle luokalle asti. Silloin saimme varmuuden siitä että oikomishoidot aloitetaan. Varsinainen hoidon aloitusaika on kuitenkin hyvin haasteellinen. Kaiken a ja o kun on se että lapsi on riittävän iso ollakseen motivoitunut. Oikomishoidot kun vaatii nimenomaan turnauskestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Kiinteät ja pysyvät raudat suussa ei toki tarvitse muistaa laittaa suuhun mitään härpäkkeitä mutta se ei ole ainoa seikka joka mietityttää. Toinen juttu on toki sitten se luuston kehittyminen. On tärkeää että oikomishoito ajoitetaan niin että sitä kasvavaa luustoa manipuloidaan kasvamaan oikein. Esimerkiksi jos Toka nyt lopettaisi purennanohjaimensa käytön, alkutilanne palautuisi muutamassa kuukaudessa koska luusto ei ole vielä ehtinyt kasvamaan sellaiseksi kun sitä nyt yritetään saada.

Oikomishoidot myös kestävät lähes poikkeuksetta aina useamman vuoden. Tarkkaa aikaa ei voida ennustaa koska jokaisen kasvu ja kehitys menee omaa tahtia. Seurantoja on kuitenkin aika tiiviisti. Yksi isoimpia kysymyksiä ainakin Tokalla on ollut nimenomaan nämä aikamääreet. Ja ihailen kyllä meidän oikomisporukkaa siinä miten he osaavat aina niihin vastata. Osaavat aina puhua aikakäsitteistä niin että eivät lupaile mitään liian tarkkoja lopetusaikoja mutta eivät myöskään maalaile tästä mitään lopun elämää kestävää elostelua. Toka on nyt kuudennella luokalla ja luulisin että yläaste vielä mennään oikomisia. Jossain vaiheessa yläastetta varmaan saadaan jotain tarkempaa aikaennustetta.

Ja sama laite toisesta kulmasta, edelleen ylösalaisin kuvassa. Tuo vasemmalla näkyvä isompi lovi on leikattu purennanohjaimeen jotta takaveto mahtuu myös olemaan suussa purennanohjaimen kanssa. Ilman purennanohjainta takaosa olisi pidempi. Eikä ole tarkoitus mainostaa Soneraa mutta tummaa vasten silikoninen erottuu selvemmin ja muuta ei kuvauspohjaksi tähän hätään löytynyt. Takavedosta ei ole kuvamateriaalia koska poika ei halunnut tulla kuvatuksi sen kanssa. Se on kuitenkin sellainen perinteisempi jonka varmaan lähes jokainen on nähnyt. Suuhun laitettava rautakaari joka kiinnitetään niskan taakse.

Isoin askarruttava juttu Tokalla koko oikomishoidoissa on ollut kipu. Sattuuko se ja mitä jos se sattuu. Tässäkin suhteessa meille on onneksi osunut kohdalle todella ammattitaitoinen porukka. Koskaan eivät vähättele ja aina kysyvät miltä tuntuu. Eikä ikinä ole luvattu että homma täysin kivutonta olisikaan, joskaan siitä kipua ei käynneillä mitenkään korosteta puheissa. Äkkiseltään en muista että Toka olisi oikomishoitojen aikana valittanut varsinaista kipua koskaan. Epämukavaa on ollut monikin asia. Hammasporukka pyrkii joka käänteessä kertomaan ja selittämään mitä tekevät ja miksi. Ja miltä mikäkin saattaa tuntua.
Ennenkuin suu tottui purennanohjaimeen, oli hampaissa pientä tuntemusta aina kun laite suussa oli. Aamuisin hampaat oli arat, jopa vähän kipeät. Tällöin oli tosi tärkeää motivoida Tokaa kuitenkin käyttämään ohjainta koska se ihan oikeasti auttoi hampaiden asennon korjaamisessa. Koskaan purennanohjain ei kuitenkaan ole häirinnyt yöunta niin että Toka ei esimerkiksi olisi saanut nukuttua.

Tällä hetkellä mennään siinä vaiheessa oikomishoitoja että purennanohjain on korjannut leuan asentoa huomattavasti. Alahampaat eivät enää hakkaa kitalakeen ja ylähampaiden juuriin vaan ovat aika kivasti jo siellä missä pitääkin. Kuitenkaan pelkkä purennanohjain ei Tokan kohdalla ole ollut riittävä vaan nyt syksystä ollaan aloitettu myös takaveto.

Ylähampaiden (tai leuan, en ole ihan varma) asento ei ole sitä mitä pitäisi mutta se korjautuu takavedolla. Tämäkin on hoitomuoto jota toteutetaan Tokalla vain yöaikaan. Viimeisiin ylähampaisiin, kummallekin puolelle asennettiin ensin kumilenkit vuorokaudeksi. Näiden tehtävä oli tehdä hieman tilaa hampaiden väliin jotta varsinainen renkaiden asettaminen olisi helpompaa. Toka kertoi että kumppareiden laitto ei sattunut mutta niiden paikallaolo tuntui aluksi. Tähän kuitenkin tottui pian ja koko renksut unohtuivat. Purkan syönti oli ainoa kielto mitä saatiin siksi aikaa kun kumpparit suussa olivat. On hyvin epätodennäköistä että kuminauhat paikoiltaan irtoaisivat mutta jos niin kävisi niin takavedon asentaminen pitäisi aloittaa kokonaan alusta.
Seuraavana päivänä kumppareiden laitosta käytiin sitten laitattamassa varsinaiset renkaat hampaisiin. Hampaan pintaa ensin puhdistettiin jotta kiinnitysaine tarttuisi hyvin. Renkaat sovitettiin ja poika sai vähän totutella siihen että miltä ne tuntuu. Tämän jälkeen renkaat varsinaisesti kiinnitettiin siis kiinnitysaineella. Toka kertoi että tämäkään ei sattunut. Kiinnitysaine maistui kuulemma tosi pahalle ja rengas hieman tuntuu poskea vasten. Tosin kuulemma sillä tavalla että siihen tottuu ja se ei häiritse. Saimme mukaan sellaista ihmeellistä vahaa jota voi laittaa kiinni siihen kohtaan jossa renkaan hiertäminen tuntuu, jos se liian kivuliaaksi äityy. Ja purkka ajaa kuulemma saman asian. Pari tuntia piti olla syömättä jotta kiinnitysaine ehtii kunnolla kovettumaan. Ja jatkossa pitää välttää sitkeiden ja kovien juttujen syömistä, lähinnä tyyliin toffee ja merkkarit. Purkkaakin saa syödä!
Renkaissa on siis ulkosivussa sellainen pieni uloke jossa on reikä ja johon takaveto pujotetaan. Kun takaveto on suussa paikallaan, kiinnitetään se vielä kumppareilla niskan taakse.

Tällä hetkellä nyt sitten totutellaan takavedon käyttöön. Pojan suu on aika hurjan näköinen kun siellä on sekä takaveto että purennanohjain mutta eipä tuo ole itse moksiskaan.
Laittaminen on vielä vähän opettelun alla ja mun mielestä vielä aika hurjankin näköistä kun se ei ole vielä rutiinia. Vielä tällä hetkellä paikalleenlaitto on vähän kivuliasta mutta toivottavasti sekä poika että suu tottuvat ajan kanssa. Takaveto on vielä aika löysänä mutta sitä kiristellään tässä pikkuhiljaa, nyt tosiaan vasta opetellaan ja totutetaan suuta. Suu on vielä käytön jälkeen vähän hellänä mutta ainakin toistaiseksi Toka on hyvin motivoitunut.

Sitä ei vielä tiedä onko tämä riittävä hoito Tokalle. Todennäköisesti pysyviä rautoja ei tarvita, saatika leikkaushoitoa. Aika näyttää sen tuleeko poika tarvitsemaan jotain pysyvää yökiskoa vai saadaanko näillä oikomishoidoilla tilanne niin optimaaliseksi että purentaongelmat olisi Tokalla selätetty sitten aikanaan.
Mulla ei itselläni tosiaan ole mitään omakohtaista kokemusta purennan ongelmista mutta uskaltaisin silti kehua että hoitomuodot on todella paljon kehittyneitä sieltä omasta lapsuudesta ja nuoruudesta ja jos nyt jollakin lukijalla sattuu käymään niin että oman lapsen kohdalla ne aloitetaan niin ei huolta! Meille on ainakin jäänyt tosi positiivinen maku koko touhusta ja en voi kuin suositella. Meitäkin mietitytti tosi paljon mutta kaikkiin kysymyksiin ja juttuihin mitkä on askarruttaneet, on saatu vastaukset ihan ilman googlea. Hyvä muistaa että tosiaan lapsuudessa ja nuoruudessa nämä on vaivattomampi korjata kuin aikuisiällä. Ja että korjaamaton purenta voi oikeasti aiheuttaa koviakin kipuja.

2 kommenttia:

  1. Kiitos, tämä postaus oli varsin valaiseva. Meillä näet nuorimmalla alkavat oikomishoidot ensi vuoden alusta ja nähtiinkin jo kuvia ties minkälaisista härpäkkeistä, joiden pitäisi ohjata sekä ylä- että alaleuan kasvua, jotta purenta asettuisi kohdalleen. Kiinteät raudat tulevat ihan varmasti sekä näitä yövetolaitteita. Onneksi on nyt tilaa tehdä manöövereitä, kun neljä pysyvää hammasta poistettiin, mutta en odota liian helppoja tulevista vuosista. Onneksi menee 'firman piikkiin', koska lasku olisi varmasti pökerryttävän suuri, jos omasta pussista pitäisi koko homma maksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että avasi. En tiedä osuuko näistä mikään teidän kohdalle mutta itse olisin ainakin kaivannut aikanaan vähän käyttökokemuksia. Ihan sama millaisesta oikomishoidosta.
      Meille on kovasti koko aika painotettu sitä että oikomishoidot ovat todella yleisiä. Ja kun asiasta on jutellut ja kysellyt niin joo, yhdellä jos toisella luokkakaverilla joku vimpain suusta löytyy. Osalta pysyvämpää, osalta yöaikaan käytettävää.
      Samaa olen minäkin miettinyt että jos ei olisi mennyt firman piikkiin niin olisiko sitä itse ymmärtänyt että ihan oikeasti se oikomishoito on aloitettava ja kustannettava omasta pussista kun mitään ihmeempää ei suussa näkynyt vaikka alkutilanne oli pahin mahdollinen. Onneksi tosiaan menee firman piikkiin. Ylipäätänsä en kyllä enää ikinä nurise mistään hammashoitoon liittyvästä, me on ainakin saatu niin hyvin apua ja palvelua tarvittaessa. Tänä aamuna olen viimeiksi jutellut meidän oikomishammaslääkärin kanssa kun Tokalle iski ientulehdus ja niskavetoa ei nyt pysty käyttämään. Oltaisiin päästy näytillekin halutessamme mutta luulen että yksi ientulehdus saadaan taltutettua omin voimin :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?