perjantai 15. elokuuta 2014

Keittiöpsykologin viiltävä syväanalyysi

Mulla on tosi vilkas mielikuvitus. Ja annan sen monesti laukatakin ihan vapaana. Joskus mieleen pätkähtää juttuja jotka on (omasta mielestä) vähintäänkin neroutta lähenteleviä ja joskus juttuja joista itsekin miettii että nyt kyllä taitaa taas iso pyörä pyöriä melko vinhaa vauhtia.... En ole ihan varma kumpaan päähän seuraava mietelmä asettuu.

Mä en ole koskaan sen isommin jaksanut kiinnostua ihmisten tarpeesta tai halusta perustaa perhettä. Mulle on ihan sama haluaako joku lapsia vai ei. En tenttaa enkä utele koska asia ei mulle kuulu, keskustelen kyllä ihan mielelläni jos joku lapseton vaikka kyselee siitä millaista on jos on lapsia. Ja keskustelen ihan mielelläni siitäkin jos joku ei halua lapsia. Mutta lähtökohtaisesti, en tuputa omaa elämäntapaani tai mielipiteitäni kenellekään. Enkä vastavuoroisesti utele toisten koska mua ei kiinnosta.

Omassa tuttavapiirissä on ollut aina myös heitä ketkä ovat puhuneet että eivät halua lapsia. Ihan avoimesti. Jokaisella on olleet omat syynsä. En kiellä ettäkö en olisi ainakin niiden kovaäänisimpien messuajien kohdalla miettinyt että odotapa vaan. Mutta lähinnä siksi että kaikki kovaääninen julistaminen on musta vähän vaikeaa koska ihmismieli on hassu ja eriskummallinen ja se saattaakin yhtäkkiä kääntää kelkkansa. Ei niinkään siksi että olisi tarve vanhempana päteä lapsettomille asiasta josta he eivät tiedä.
Jos se mieli sitten jonkun kohdalla onkin muuttunut ja lapsi on alkanut kuitenkin tuntumaan ihan kivalta idealta niin en ole kokenut tarpeelliseksi mennä pätemään että mitäs minä sanoin. Koska itsehän olen mielenmuuttajien kuningatar. Se oikeus meillä jokaisella on ja hyvä niin. Toki jatkuva mielenheitehdintä saattaa herättää tietynlaisia uskottavuus-ongelmia mutta se onkin sitten jo ihan toinen keskustelu..

Kuitenkin osa valinnaisesti lapsettomista tuttavistani tuntuu kääntäneen tämän en halua lapsia-ideologiansa suoranaiseksi lapsivihaksi. Viimeisin vastaava tuli bongattua tuossa muutama päivä sitten kun eräs kaveri haaveili lapsettomasta uimahallista. Kuulemma aivan helvettiä käydä uimassa (itse vittuunnun eniten niistä altaassa pölöttäjistä jotka pönöttää paikallaan ja tukkii radat. Lapset eivät ole häirinneet koska en asioi lastenaltaassa jos olen lapsetta liikkeellä). Ja tämä oli  nyt vain yksi esimerkki. Nämä lastenvihaajat eivät siedä lapsia missään muodossa tai missään tilassa jossa nyt itse sattuvat olemaan. Kuulostaa jotenkin kamalan vaikealta tavalta elää. Ymmärtäisin ehkä jos kohde olisi vaikkapa joku oikeasti vaarallinen ihmisryhmä. Terroristit tai aggressiivisesti käyttäytyvät ihmiset. Mutta ei. Lapsethan ne toki ovat iso epäkohta ja haitta ympäristölle.

Silloin kun haistelen ihmisestä tätä lapsivihaa niin en jaksa edes yrittää keskustella. Olen ihan hiljaa. Mä olen niin iso tyttö jo että olen oppinut että pöllöjen kanssa ei tohdi väitellä. Se on ihan turhaa. Useimmiten onnistun mutta toki joskus intterin netti on niin täynnä tyhmiä ihmisiä että vaikka kuinka istun sormieni päällä niin en pysty olemaan hiljaa. Ja kyllä, lapsiviha on musta vain ja ainoastaan typerää. Minkä vaan ihmisryhmän vihaaminen on typerää. Ei niitä lapsia tarvitse haluta mutta ei niitä tarvitse vihatakaan ja lapsettomien uimahallien haaveilu se vasta typerää onkin. Jonkun tietyn ihmisryhmän sulkeminen ulkopuolelle tuskin toimii minään kestävänä ratkaisuna yhtään minkään suhteen, oli asiayhteys mikä tahansa.

kuva täältä

Kuitenkin, olen vallan mietiskellyt sitä että voisikohan tämä lapsiviha ainakin osalla ollakin sitä, että oikeasti haluttaisiin niitä lapsia mutta ei ole ollut sitä sopivaa kumppania siinä jonka kanssa lisääntyä? Pikkuhiljaa ympärillä ne muutkin sinkut ja lapsettomat ovat pariutuneet ja lisääntyneet mutta kaikille ei ole riittänyt ja löytynyt sitä sopivaa kenen kanssa sommitella ne ruokailuvälineet samaan laatikkoon. Ja kun pikkuhiljaa kaverien puheet kääntyy lapsiin ja kakan koostumukseen, ehkä sukulaisetkin alkavat ympärillä jo vähän kärttämään suvunjatkajaa (aiettä mä inhoan tuota sanaa) ja kun kukaan ei enää lähde sun kanssa baariin niin käyhän se vähän henkeen ja hermoon. Kenties siellä jossain kytee sellainen mäkin haluuuuun-tunne joka on helpompi kääntää negatiiviseksi koska sitten sen kanssa pystyy olemaan. Kun vuodet vaan vierii ja elämä rullaa samalla tavalla. Sitä on helpompi inhota jotakin mitä ei voi saada. Ainakin aluksi, sittenkun asiaa on riittävästi käsitellyt voi suhtautua jo vähän neutraalimmin.

Enkä tarkoita että kaikilla olisi noin mutta ehkä joillakin. Ainakin ehkä niillä kovaäänisimmillä. Ehdat lastenvihaajat, sellaiset joilla se ei liity lapsettomuuteen millään tavalla, on todennäköisesti ihan hiljaa ja puhisevat itsekseen hiljaista vihaa. Heillä se ei liity minkään kipupisteen käsittelyyn.
Musta jotenkin tuntuu että sellainen jonkun tietyn ihmisryhmän dissaaminen vasta lapsellista käytöstä onkin. Että mä en leiki noiden kanssa. (Muiden) lapsia on helppo vihata mutta lapselle ominainen käytös on helppo omia.

Uimahalliinkin voi muuten hankkia sellaisen vedenkestävän musiikkilaitteen. Siinä ei paljon lasten mesoaminen häiritse jos voi täyttää korvakäytävänsä vallan toisilla äänillä. Vielä kun keksittäisiin joku laite millä tuupitaan ne ratojen tukkijat sieltä hittoon. Internetsin idioottien suhteen en toivo mitään. Paitsi jotain tukiryhmää itselleni.

2 kommenttia:

  1. Suosittelisin myös miettimään, miksi niin monet haluavat lapsen, vaikka vastuuta ei osata kantaa yhtään mistään. Minusta melko itsekästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän mitä sä tarkoitat. Mutta suunniteltu lasten yrittäminenhän lähtee aina itsekkäästä lähtökohdasta. _Minä_ haluan lapsen. Se halu vaan ei vielä kerro siitä todellisuudesta lapsen kanssa mitään. Tuntuu että se tulee nimenomaan yllätyksenä. Lapsi ei ole mikään asuste tai lemmikki vaan vaatii todella paljon. En osaa ihan tarkkaan eritellä mitä tukimuotoja pitäisi olla lapsiperheille, tuntuu että niin moni asia on nykyään liian haasteellista. Ne ongelmat ja haasteet menee niin syvälle, eikä ne taida olla kytköksissä pelkästään vanhemmuuteen. Hyvä pohtimisen aihe kyllä, ehdottomasti.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?