tiistai 5. elokuuta 2014

Note to self; Muista mennä töihin!

Vietetyistä lomaviikoista on hankala kertoa mitään. On kamalan vaikea purkaa sanoiksi meidän lomaa. Me kun tehtiin kaikkea ja ei mitään.

Mä tein asioita joita arkisin kaipaan eli leivoin, luin ja lakkasin kynsiä. Ja urheilin. Jösses että urheilin. Palautin takaisin rakkaita tuttavuuksia joita ei vaan arjessa ole saanut vielä takaisin. Helteellä ei toki maistunut juurikaan kuin vedessä tapahtuvat aktiviteetit. Mutta niitäkin tuli suoritettua. Paljon.

Lukeminenkin oli ihanaa. Luin paljon. Huonoa että hyvää. Oli niin kivaa kun oli aikaa. Ihan kaikkeen. Enpä muista koska viimeiksi olisi ollut tämmöinen olo kuin nyt loman jälkeen on. Ei yhtään stressaantunut, ei uuvuta, ei väsytä. Paitsi helle vähän valvotti ja sitä myötä väsyttää. Mutta siis, kokonaisuutena oikein levännyt olo.

Kotonakin oli aika leppoisaa vaikka täällä kaikki päät paikalla olikin. Ainoat kinastelut Siipan kanssa käytiin kotitöistä. Hän kun ahnehtimalla yritti taas tehdä kaiken vaikka sanoin että mäkin olen himassa, mä voin tehdä nyt.

Eka huiski paljon omilla teillään kavereiden kanssa. Pojan sai vielä onneksi keskusteltua mukaan perheen yhteisiin leffailtoihin, ostosreissuille, uimaan jne. On se vaan kuulkaa jo iso!

Tokan kanssa käytiin Isojen poikien keskustelu. Joka pitää sisällään valtaisaa jäätelön syöntiä sekä juttelua murrosiästä, päihteistä ja seksistä. Olen todennut että otollisin ikä näille jutusteluille on tässä viidennen ja kuudennen luokan välissä. Vitosella kun on ihmisbilsaa jo vähän käsitelty ja murrosikä aluillaan mutta tyyppi on vielä senverran avoin että ei nolostu liikaa näistä keskusteluista. Liikaa yksityiskohtia ei keskustella mutta sellaisella valistushengellä mennään. Ja sillä ajatuksella että tyyppi kuulisi jutut meiltä eikä kavereilta.

Kolmosesta kuoriutui varsinainen mansikkapoika. Oli päiviä kun oikein mikään ei maistunut ja kiukutti vaan mutta mansikat meni aina. Ja jäätelö.
Kolmas on myös ihan hullu vesipeto. Paino sanalla hullu. Pikkuhunni Kolmas juoksee veteen hukkumaan uimaan niin kovaa kuin jaloista irtoaa eikä todellakaan hidasta tultuaan veteen. Juoksisi niin kauan että pää on veden alla. Ei omaa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tai pelkoa veden läheisyydessä. Pari mulauskertaakaan ei opettanut, sama meno joka kerta. Meidän rantareissut ei todellakaan olleet mitään rentouttavia vaan koko ajan sai kytätä että missä se pätkä taas pyyhältää. Harmitti alkukesästä että ei tälle kesälle suunniteltu mökkireissua mutta ei se tuon kanssa olisi onnistunutkaan. Kolmashan on meidän pojista ainoa vauvauimari ja tässä tulos. En ole nähnyt vielä toista lasta joka yhtä hullunraivolla ryntää sinne veteen. Vaikka se olisi miten kylmää.

Yhdessä Kaksikko fillaroi, skeittasi ja kruisasi. Ui, sukelteli ja hyppi hyppytorneista. Pötkötteli, nukkui pitkään ja valvoi myöhään. Lapsuuden kesiä :) Ja kerrankin Kaksikonkin suusta kuului se että onpa kivaa kun ollaan vaan perheen kanssa. Että ei ole mikään pakko tehdä mitään. Koko perheen yhdessäolosta taisi nauttia kaikista eniten Kolmas. Se yhteinen kiireettömyys oli meille kaikille tosi tärkeää mutta Kolmas oikein sädehti kun oltiin kaikki paljon yhdessä.

Leffoja on katsottu porukalla ihan järjettömästi. Melkein joka ilta joku. Klassikoita omasta lapsuudesta, jokaisen omia suosikkeja ja kaikille uusia tuttavuuksia. Siipan kanssa tahkottu sarjoja kun Kaksikko on ollut poissa. Ja luettu yhdessä.

Vältellessäni tietokonetta ja somea huomasin senkin että tänne päivittämisestä on tullut jotenkin pakkoa. Että jos en perkele arjessa muuta ehdi niin edes blogia päivitän. Että tiedän mitä meille on kuulunut tässä vaiheessa elämää. Olen pistänyt pitkin kevättä täysin puoliraakileita tekstejä eetteriin, joista on jäänyt puuttumaan vaikka mitä. Kun ei ole ollut aikaa kunnolla kirjoittaa mutta on ollut muka pakko suoltaa tekstiä. Mun mielestä mun teksteistä on jo pitkään puuttunut se sellainen kepeys ja iloisuus ja kaikki on vaan sellasta raskasta paatosta. Teki hyvää huomata mistä se johtui. Ja teki hyvää tehdä jotain ihan muuta ja miettiä että ehkä niitä lomalla tehtyjä juttuja saisi pitää siellä arjessakin voimiinnuttamassa.

Kun ei työt häirinneet eikä somekaan häirinnyt kun sieltä pysyi poissa niin oli myös yllättävän paljon aikaa miettiä. Joku hetki sitten tapahtuneesta kehityskeskustelusta lähtien olen miettinyt tosi paljon omaa tulevaisuutta. Nimenomaan työntekijänä. Ja nyt on joku raami ja suunnitelma mietittynä. Perheen mielipide tentattuna ja omat voimavarat sommiteltu. Ensi keväänä olisi tarkoitus hoitovapaan ohella päntätä pääsykokeisiin. Katsotaan sitten mitä tapahtuu...

Saatiin pieni lastenvahtihommakin lomalla. Tosin karvainen sellainen. Heti loman alkumetreillä Kolmosen kummisetä soitti lähestulkoon lentokentältä että hän lähtee nyt Saksaan katsomaan jalkapallon MM-finaalia ja jää mahdollisesti lopputuloksesta riippuen paikan päälle vähän juhlimaan. Että josko voisimme hoitaa kissan. Muistutti vielä lopuksi että humalassa ei kannata ostaa lentolippuja mihinkään ;)
Aivan kadehdittavan mahtavaa spontaaniutta! Kissa tuli hoidettua ja riittävän humuilun jälkeen kävimme noutamassa kummisedän kentältä. Muutamaa päivää myöhemmin sama tyyppi polki kylmiltään fillarilla Porvooseen ja takaisin.

Lomalla kävi myös yökyläkavereita. Niin lasten kuin meidän aikuisten. Mikä on aina kivaa ja ehdoton juttu kesässä. Eka luuhasi myös tosi paljon omilla kavereillaan yökylässä. Ainoat kinat hänen kanssaan kesän aikana syntyikin siitä että välillä piti olla kotonakin.

Kaikesta lomailusta huolimatta saatiin kaikennäköisiä aikaiseksikin. Kaapit tuli siivottua, partsi laitettua, talvivaatteet huollettua ja mitähän vielä. Tuntuu tosi hyvältä että vaikka levättiin niin ei vain öllötelty. Että kaikki odottamassa olleet hommat ei jääneet tekemättä. Niinkuin viime kesänä vaikka silloin oltiin Siipan kanssa kymmenen viikkoa samaan aikaan kotona. 

Kesän kuumimmat päivät osui lomalle ja vaikka meillä tykätäänkin helteestä niin nyt oli kyllä välillä jo liian kuuma. Meillä nukuttiin tosi huonosti eikä ulkona voinut olla kun paahde oli niin kova. En muista koska olisin viimeiksi kesällä hillunut näin paljon alasti tai alusvaatteisillani. Tarkennetaan vielä että kotiseinien sisäpuolella.
Tykkään kyllä lämmöstä ihan isosti mutta kyllä nyt tuntui että heilutaan liian ääripäässä. En muista että olisin raskaanakaan ollut näin tuskissani kuin tänä kesänä olin.
Mä en muutenkaan ole yhtään auringonpalvoja, enkä ymmärrä näitä "ruskea läski on nätimpää kuin valkoinen läski"-juttuja. Tykkään kyllä olla ulkosalla kun on lämmin mutta se sellainen itsensä paahtaminen on seikka jota en ymmärrä. Kevyt päivettyminen on paljon kivemman näköistä ja iholle parempi vaihtoehto kuin sellainen ehta rusketus. Ja rusketusrajat on pääsääntöisesti ruman näköisiä.

Kelithän tosiaan siis suosi ja minä hiekkalaatikon vihaajakin nautin perheen kanssa ulkoilusta. Tänäänkin kun tuossa rantatiellä käveltiin, nähtiin niin Kendon treenaajia, kitaransoittaja kuin kaveriporukoita istuskelemassa ja nauttimassa lämmöstä. Kun kaikki lähipäiväkodit oli suljettuna loman ajan niin oli todella paljon varaa valita että missä ollaan, niiden normipuistojen ja oman pihan lisäksi. Kolmosen keinutusvuorot ratkaistiin demokraattisesti kivi-sakset-paperilla. Mä taisin joutua keinutushommiin koko loman aikana kolmasti.

Saatiin Siipan kanssa olla pari päivää ihan kaksin. Mikä oli ihanaa mutta samalla myös ihan kamalaa. Parin päivän aikana yritettiin elää kuin lapseton pariskunta. Paitsi että meistä kumpikaan ei muista millaista silloin oli. Vietettiin yksi ilta kavereiden kanssa baarissa ja loput vapaat sitten siitä reissusta toipuessa. Käytiin ulkona syömässä ja nautittiin hiljaisesta kodista. Kaksi päivää kyllä riitti molemmille. Kolmas on vielä niin pieni että ei mitään järkeä riipiä pitkiä lapsivapaita ja sitten viettää suurinosa siitä ajasta ikävöiden.
Mutta teki kyllä hyvää huomata että se mun tyyppi siinä vieressä pitää myös hyvänä ideana kuunnella Queenia aamuyöllä baarista kotiutumisen jälkeen ja pistää mahdolliset meluhaitat naapurin lapsettoman pariskunnan piikkiin. Silloin jos koska tuli yhteenkuuluva olo. 

Pääsin ulkoilemaan yksinkin. Ja voin kertoa että krapulan hankkiminen kuumimpana kesänä viiteenkymmeneen vuoteen on ehkä typerintä mitä voit tehdä. Onneksi Mr. Murphy oli tällä kertaa suht suopealla päällä ja oma pääkin senverran skarppina että runsas vedenjuonti alkoholin ohella taisi pelastaa siltä pahimmalta potemiselta. Ulkoilukertoja ja reissuja olisi ollut useampikin tarjolla mutta intoa ja jaksua ei löytynyt. Loma oli kivointa olla perheen kanssa.

Vaikka loma oli hyväkivajeee niin musta on kivaa mennä myös töihin. Oli ihanaa olla lasten kanssa kiireettä ja tehdä Kolmosesta taas äidin poika ja huoltaa parisuhdetta mutta on kiva taas saada arkirutiinitkin. Ja syödä muutakin kuin jäätelöä ja suklaata.
En kaipaa aikatauluja sanelevaa kalenteria (oli jo ihan riittävän haasteellista synkronoida sinne lomapäissään kaikkien lasten harrastukset, lääkärit, kerhot ja muut vimpautukset) mutta kaipaan niitä rutiineja joita mulla arkena on. Lomalla alkaa aina jossain vaiheessa olla sellainen laiskan väsynyt ja vetämätön olo. Se puuttuu multa arkisin.

Nyt mä menen poistamaan kynsilakat ja leikkaamaan kynnet takaisin lyhkäisiksi. Vielä pitäisi etsiä työavaimet ja kalenteri. Ja huomenna sitten töihin.
Lopuksi vielä muutama kännykällä napattu lomakuva.


Se ihan ensimmäinen lomapäivä. Perinteinen aloitus. Viintä ja lakkaa.


Shoppailueväät Kaksikon kanssa. Tämän jälkeen jaksoi taas.


Tahkottiin Siipan kanssa iltavapaalla enkat Hilpeän Hauen Trivial Pursuitiin. Tämä on meillä perinne.


Mangustikasa Korkeasaaressa.


Köyhiä ritareita ja tuoreita mansikoita. Nams!


Loman virallinen voileipäkakku. Italia-teemalla.


Vikan illan Mojitot. Taustalla mun uusi keittiöpuutarha jossa minttu on ihan riehaantunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?