maanantai 4. elokuuta 2014

Vaatteet on mun aatteet

Meidän verkkaripoika Eka on saanut päähänsä että myös vaatteiden ulkonäöllä on väliä. Ja että vaatteet pitäisi olla merkkivaatteita. Tai no, vähän ehkä paha sanoa että poika olisi saanut tämän päähänsä. Esimerkin voima jyllää ja tokihan pikkuhiljaa on pojan kohdalla käynyt selvemmäksi ja selvemmäksi että ulkonäköön halutaan panostaa. Ja että se on Ekalle tärkeä juttu. Nämä muutokset vaan tulee mun mielestä jotenkin kamalalla vauhdilla ja yhtäkkiä. En pysy perässä ja tuntuu että pojan kiinnostuksen kohteet on niin ristiriidassa aikaisempien kanssa että välillä huomaan miettiväni kenen lapsi tuo oikein on?
Mutta takaisin niihin vaatehommiin....

Meillä hoidettiin vaateostokset vuosikausia niin että oikeastaan vain ulkovaatteet ja kengät käytiin fyysisesti jossain kaupassa sovittelemassa. Kaikki varsinaiset käyttövaatteet ostettiin netin tms. kautta. Joskus jotain hankittiin kirppareilta tai saatiin. Jo tuossa parisen vuotta sitten alkoi olla aika selvää että mä en ominpäin voi enää Ekalle ostaa vaatteita. Ei poika sanonut mitään mutta mun omatoimiostokset jäi kaappiin käyttämättöminä.
Murrosiän alkamisen myötä pojan vartalokin on muuttunut senverran että en ole osannut enää ostaa pomminvarmana sopivia vaatteita.

Jossain vaiheessa kesää Eka alkoi harmittelemaan että kun kaverit kulkee merkkivaatteissa ja hän ei. Mulle ei missään vaiheessa oikein selvinnyt että millaisissa merkkivaatteissa mutta kovasti tämä tuntui olevan Ekalle iso juttu. Kun asiasta juteltiin enemmän niin kaverithan luonnollisesti saavat 600e vaaterahaa kuukaudessa. En nyt ihan purematta niele näitä lasteni satuiluja mutta voi niissä joku totuuden siemenkin olla. Vaikka meillä olisi molemmat vanhemmat kokopäiväisesti töissä niin ei olisi mitään jakoa sille että voitaisiin iskeä lapsille kouraan noin paljon rahaa kuukaudessa. Kasvupyrähdykset, kausivaatteiden hankinta ym. on eri asia. Mutta että joka kuukausi? Epäilen.

Mulle vaatteen kestävyys on tärkeä seikka mutta olen jo aikoja sitten luopunut siitä toivosta että esimerkiksi Ekan vaatteita saataisiin kierrätettyä Tokalle. Ensinnäkin poikien vaatemieltymykset eroaa toisistaan ja toisekseen kahden fyysisesti aktiivisen pojan äitinä olen pistänyt edullisemman hinnan kestävyyden edelle. Kun lapsi skeittaa kolme kertaa päällä olleet verkkarit rikki niin ei vituta yhtään niin paljoa jos ne maksoi vain 10e kuin jos ne oli ne 60e:n pöksyt. En halua hillitä lasteni liikkuvaisuutta ja rämäpäisyyttä. Ja kummankin harrastukset nyt sattuvat olemaan sellasia jossa vaatteita tuhoutuu. Kenkien suhteen on tehty sama homma. Harrastuksia varten on hankittu omat popot joissa tekeminen saa näkyä, muita kenkiä pidetään sitten muuten. Ei nämä nyt ihan suoraviivaisia ja ehdottomia linjauksia ole mutta joku suunta.

Ymmärrän kyllä Ekaa ja sitä halua olla samanlainen, muistan että itsellekin oli teininä tärkeää se että oli edes jotain merkkivaatteita. Mulla ei ole koskaan ollut mikään valtaisa polte vaatteista, aikuisenakaan. Mutta muistan kyllä että mun nuoruudessa esimerkiksi oli tosi tärkeää että oli Leviksen 501:t. Ja nimenomaan se oli tärkeää mulle itselleni.

Kuitenkin, tämä asia on vähän kinkkinen. Eikä vain sen rahan takia. Vaikka se raha löytyisikin niin en ole laisinkaan varma siitä että haluanko lapseni oppivan siihen että sitä itsetuntoa ja omaa arvoa pönkitetään niillä asioilla mitä rahalla saa. Toki niillä voi vähän hemmotella sitä itsetuntoa ja buustata. Mutta että rakentaa se itsetunto niin että verhoat ja ympäröit itsesi rahallisesti? Kallis ja hyvännäköinenkään vaate ei näytä hyvältä jos kantajalla ei ole sydän paikallaan. Uskon kyllä ihan vilpittömästi että esimerkiksi vaatetta voi rakastaa mutta siitä huolimatta toivoisin ja haluan että se onni rakennetaan jotenkin muuten kuin materialla. Ja uskon siihenkin että joku tietty vaate päällä tulee hyvä ja itsevarma olo. Muistan että mullakin oli ne levikset päällä vähän itsevarmempi olo. Ehkä Ekallakin on niin. Ne tietyt vaatteet tekee pojalle olon että näyttää hyvältä.

Näiden ulkonäköseikkojen suhteen on mullekin tullut eteen se että koen nämä asiat vaikeaksi. Nimittäin kun mulle on äitinä tullut hieman yllätyksenä että pojillakin voi olla ulkonäköpaineita ja "huono itsetunto" sen suhteen miltä näyttävät. Ne ei ole vain tyttöjen ongelmia vaan pojat kärsii niistä yhtä lailla. Jos lapseni saa lisäbuustia itsetuntoonsa siitä että hänellä on jotain merkkivaatteita niin miksi en tukisi lastani? Teenkö silloin väärin? Vai yritänkö pikemminkin ymmärtää lastani ja sitä miltä hänestä tuntuu. Mutta se rajanveto. Se on niin käsittämättömän vaikeaa. Koska kaiken ei tarvitse olla merkkivaatetta. Kaiken ei tarvitse olla sitä kalleinta. Kaiken ei tarvitse olla sitä brändätyintä.

Mulle on aivan sama jos joku haluaa ostaa lapselleen merkkivaatteita. Mutta voisiko niille lapsille opettaa sen että ihminen ei ole vain sitä miten pukeutuu. Että loppupeleissä on aivan sama mitä niissä vaatteissa lukee. Ihan muut asiat on oikeasti tärkeitä. Rahalla et voi saavuttaa kaikkea.
Mä tiedän että Ekankin kavereista osa on niistä perheistä joissa vanhemmat ovat paljon poissa. Ja kompensoivat sitä omaa poissaoloaan sillä että lapset saa sen ajan ja läsnäolon tavarana. Mä en halua tuomita ketään tai osoitella syyttävällä sormella mutta nämä ei ole niitä keinoja joita itse haluan omien lasteni kohdalla käyttää. Ja vaikka lapset ei sitä nyt aina näe ja ymmärrä niin tiedän että tulee päivä jolloin nämä mun jutut ja arvot aukeaa heille. Ehkä vasta silloin kun (jos) saavat omia lapsia.
Meillä harvoin tulee riitaa rahasta mutta koen ihan tosi inhottavaksi nämä rajanvedot. Vaikka meillä olisikin rahaa ostaa mitä vaan niin musta on aina tärkeää miettiä myös se kokonaistarve. Että mitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Vaikka sitä rahaa olisikin niin tarviiko ihan kaikkea kuitenkaan ostaa? Ja entäpä jos teinillä on vaikka omaa rahaa? Tienattua tai lahjaksi saatua. Perään on kuitenkin katsottava vähän että mihin niitä käytetään mutta on tosi ankeaa olla kieltämässä. Ne kerrat kun on oltu ostoksilla niin Ekastakin on ollut välillä selvästi havaittavissa vähän sitä että aivan sama mitä ostetaan, kunhan ostetaan. Joka on juuri sitä mikä riitelee täysin kaikkia mun ajatuksia vastaan. Vanhempana on kuitenkin muistettava myös se että mun periaatteista ei välttämättä tule lapsen periaatteita. Mun maailmankuva saattaa olla hyvinkin päinvastainen kuin lapsen. Ja se on muistettava. Teinin kanssa ei enää voi ajaa asioita läpi vain siitä mun vinkkelistä. Vaan on osattava huomioida myös ne nuoren mielipiteet ja näkökanta. Mutta teini ei voi myöskään vielä tietää esimerkiksi vaatteen alkuperästä. Teinin maailmankuva on yllättävänkin ruusunpunainen eikä mielessä käy lainkaan se että hänen vaatteensa vuoksi joku toinen on saattanut kärsiä. Näidenkin suhteen on vähän vaikea vetää linjanvetoja että mitä ja miten kertoo. Minkä verran nuori mieli kykenee käsittelemään informaatiota, mikä on aiheellista kertoa.

On vaikeaa vetää se raja että missä mukailee teinin haluja ja missä sitten kieltää. Edelleenkään kun tuonikäinen ei oikeasti hahmota täysin esimerkiksi merkkivaatteiden arvoa. Ainahan se menee teinin näkövinkkelistä niin että kaikki muut saa. Että kenelläkään muulla ei ole mitään sääntöjä tai rajoituksia. Että vain hänellä. Ja toki niitä sääntöjä pitääkin olla ja asioita täytyy rajoittaa. Mutta tuntuu tosi kurjalta jos kaikki aina torpataan. Kyllä pitää teininkin saada asioita joita toivoo. Ei kaikkea eikä aina. Mutta joskus ja jotain.

Joku tasapaino ja yhteisymmärrys on nyt löydetty. Ennen vaateostoksia mietitään se summa mikä käytetään (muutama euro sinne tänne toki voi heitellä mutta ei niin että 100 euroa muuttuukin 250 euroksi) ja sen saa käyttää joko yhteen kalliimpaan tai sitten useampaan edullisempaan. Etukäteen yritetään vähän miettiä että mille on tarve ja mille ei mutta jos jotain oikein kivaa löytyy niin heräteostoksia saa tehdä. Ja ne harrastevaatteet ostetaan jostain halpavaatepuljusta. Joiden kohdalla ei tarvitse miettiä ja murehtia jos kuluvat ja hajoavat.
Tärkeää on myös että ostoksille lähdetään hyvin nukkuneina, ei nälkäisinä ja kiireettömän aikataulun kanssa. Asennoituneina niin että kaikki maailman kaupat käydään läpi ennenkuin löytyy edes jotain etäisesti miellyttävää. 

Onneksi näitä teinejä on vain kaksi kerrallaan, tarpeeksi kun tahkoaa töitä niin saa vaatetettua. Jännä huomata miten ne omat tarpeet on melko minimalistisia ja esimerkiksi jo vuoden verran ostoslistalla olleet uudet urheilurintsikat ei sitten olekaan ihan niin akuutti puutos kuin luulin. Lisäksi mulle on tullut yllätyksenä myös se että teinin vanhemmalla täytyy löytyä itseltäänkin ihan hemmetin hyvä ja vahva itsetunto. Teini kun osaa vedota. Tai ainakin yrittää. Haistelee hetkiä ja tapoja mikä uppoaisi milloinkin. Ja vaikka olisi itsellä millainen hetki, väsymys päällä tai kiire niin ei auta. Nimittäin aika monena hetkenä sillä omalla hyvällä itsetunnolla täytyy kannatatella sitä teinin vasta kehittymässä ja kasvamassa olevaa itsetuntoa. Ja valaa uskoa ja luottamusta että ihan oikeasti se olet sinä jolla on merkitystä, ei niillä vaatteilla joita kannat.

2 kommenttia:

  1. Hyviä huomioita, näin ajattelen itsekin. Meidän vanhin on 04 ja tyttö, joten kiinnostunut ehkä enemmän vaatteista kuin jos oisi poika. Ehkä. En voi tietää. Pyrin itse hoitamaan perusvaatteiden hankinnan, netistä mm.. kirpparilta ja serkuilta saadaan myös. Yleensä kaikki käy, kunhan värit miellyttää, mutta tänä vuonna on pitänyt olla jo jotain logoja ja kuumin juttu on nyt usa, vaatteissa pitäisi olla usa-printtejä. Koska muillakin on. Niin, se vertailu. Tosin nyt juuri tuntuu että vertailu ei liity vaatteisiin vaan teknologiaan! Ja siinäpä seuraava rasittava aihe..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on ollut yllärinä miten paljon poikiakin kiinnostaa vaatteet. Tyttöjä varmasti vielä enemmän mutta yllättävän paljon kunditkin tiedostaa. En muista että samanikäisenä omat poikapuoliset kaverit olisi olleet noin tarkkoja. Tai sitten sitä ei vaan silloin tiedostanut samoin. Tai ajat on muuttuneet.
      Merkkiuskollisia ollaan meilläkin, onneksi ne on aika "ajattomia". Converse ym. Ja koska pojat alkaa olla senikäisiä että niiden vaatteet ja kengät menee mullekin niin jos jotain jää yli niin kyllä meiltä joku käyttäjä aina löytyy :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?