perjantai 19. syyskuuta 2014

Mopo

Eka on saanut jostain päähänsä haluta mopon. Hän ei ole koskaan osoittanut oikein mitään ihmeempää kiinnostusta tämmöisiin, on jopa puhunut monesti että ei halua koskaan ajaa ajokorttia vaan liikkuu fillarilla ja julkisilla. Siksi tämä mopokuume tulikin nyt vähän puskista. Ja se mopo pitäisi tietysti saada NYT. Koska "kaikilla muillakin on".

Mopolla ajamiseenhan tarvitaan mopokortti. Eka on syntynyt juuri väärässä päässä vuotta, nimittäin ennen 1.1.2000 syntyneet eivät korttia tarvitse. Mä olen aika ehdoton tämän suhteen että sen mopon päälle ei istuta ennenkuin se kortti löytyy. Vaikka miten saisi ajaa suljetulla alueella jo aiemminkin. Ennen mopokortin saamistakin kun on käytävä tietty määrä teoria- ja ajo-opetusta. Koen kyllä että handlaan itsekin hyvin liikennesäännöt ja toki esim liikennemerkkien merkitystä on Ekan kanssa käyty läpi. Mutta uskon kuitenkin siihen että kun ulkopuolinen pitää sitä varsinaista teoriaa, ne hommat mene paremmin Ekalle jakeluun kuin multa.

Teini osaa olla todella maanitteleva, suostutteleva ja kerjäävä. Vaikka olen kantani tehnyt selväksi niin Ekan valitsema keino on selvästi nyt väsytystaisto. Jos kuitenkin maksan sen itse. Tämä on musta kuitenkin snadisti kyseenalainen keino ja näen ehkä vähän punaistakin silloin kun tuo kortti heitetään kehiin. Eka ei nimittäin ole mikään säästäjä ja poika laskeekin aika suoraan sen varaan että saa synttäri- ja joululahjaksi riittävästi rahaa. Eli käytännössä esittää lahjatoiveen lähempänä ajankohtana ja sitten tili täyttyy rahasta. Mun mielestä tämä on aika hyvä esimerkki siitä miten pihalla "noinkin iso" lapsi on rahasta. Mulle on ok että poika maksaisi päristimensä itse mutta kyllä sen rahankeruun eteen voisi nähdä vähän vaivaakin.

Tarkasteltiin tuossa jokin aika sitten Ekan yläkoulun kurssitarjotinta. Se on sellainen pohja, josta näkee mitä kursseja on minäkin päivänä mihinkin aikaan. Sen pohjalta pystyy siis rakentamaan oman lukujärjestyksensä (Ekan koulussahan on käytössä luokaton yläaste ja jaksopohjainen opiskelu. Eli sama idea kuin esim. lukiossa) ja varmistamaan että kaikki tarvittavat kurssit on käyty. Eka bongasi tarjottimelta kurssin, jossa pääsisi puljaamaan mopojen kanssa. Tehtiin Ekan ryhmänohjaajan kanssa aikamoinen duuni että saatiin survottua se kurssi sinne jaksoihin sopimaan ja vaihdettua jo valittu kurssi kokonaan pois. Kunnes poika ilmoitti että no en mä haluukkaan sitä valinnaiseksi kun siellä tarvisi olla oma mopo. Siinä vaiheessa tuli aika pitkälti sellainen ET OLE VITTU TOSISSASI!!!-hetki koettua vanhempana.

Lisäksi käyttöön on otettu tämä Eikö olisi ihan hyvä että saisin sen vuoden etukäteen niin voisin opetella jo sen käyttöä ja sitten osaisin liikkua liikenteessä-metodi. Että ollaan näinkin velvollisuudentuntoisia. No, toki liikennekasvatus ON tärkeää mutta ihan en ole vakuuttunut siitä että aloitetaan se sillä että istutetaan tyyppi mopon päälle ja sitten mennään. Ei se pelkästään riitä tuolla liikenteessä että osaa hallita sen mopon.

Taustatyö on myös hoidettu kuntoon. Summat on selvitetty ja paikat katsottuna missä voisi ajaa. Tosin lopullisesta selvittelystä poika on sujuvasti unohtanut sen että esimerkiksi vakuutukset maksaa ja kai sitä laitetta pitäisi välillä tankatakin. Epäilen isosti että Ekan kahdenkymmenen euron kuukausiraha riittäisi kovin pitkään.
Taustatyötä on tehty myös netissä. Facebookista ei varmaan löydy enää mopoihin liittyvää sivustoa josta meidän Eka ei tykkäisi. Erilaisilla sivustoilla surffataan pitkään ja erilaisia moottoreita, koneistoja sun muita systeemejä (pardon my french, mä en tiedä mopoista mitään ja sitä myötä myös mun alan sanasto on kaikkea muuta kuin oikein) vertaillaan ja mietitään mikä kokonaisuus olisi se kaikista halutuin. Mun on vaikea antaa muunlaisia mielipiteitä kuin "ihan jees värinen" tai "näyttää kivalta".

Teinin kanssa tulee yhä enemmän ja enemmän tilanteita joissa tuntuu että on ihan niuho mutsi. Mutta en vain pysty antamaan periksi sille ajatukselle että hankittaisiin 13-vuotiaalle mopo. Ja vaikka pojalla ikä riittäisikin, on koko mopoilu käytännössä aika hankala toteuttaa. Meillä ei ole tiloja säilyttää mopoa eikä tiloja korjata mopoa. Meillä ei ole osaamista mopoista eikä mitään tietotaitoa mopoista. Meille saisi varmaan myytyä vaikka minkämoisen kopin tai trabantin ehtana pelinä. Mä yleensä lähtökohtaisesti kannustan ja tuen lasteni kiinnostuksen kohteita mutta tän mopokuumeen kohdalla mä toivon että into laantuisi vuodessa.

Ensimmäiset kerrat asiasta keskusteltiin hyvinkin rauhallisesti. Vuorotellen toisiamme kuunnellen. Nyt kun kertoja alkaa olla takana useampi, alkaa turhautuminen sanella kummankin vuoropuhelua. Mä toistan itseäni rikkinäisen levyn lailla ja teini yrittää löytää porsaanreikiä ja lieventäviä asianhaaroja. Itkupotkuraivarit vielä puuttuu. Molemmilta. Kaukana ne ei ole. Vastapuoli on selvästi alkanut aistia lievän hermostumiseni aiheesta sillä keskusteluissa viljellään jatkuvasti rakastamiani teinihokemia okei rauha ja peace.

Tiedän että puolitoista vuotta on tuonikäiselle pieni ihmisikä. Pidän lastani kyllä vastuullisena liikkujana liikenteessä jo nyt mutta siitä huolimatta en jousta, en tässä asiassa. Aika usein tulee tilanteita kun toivon että teini osaisi nähdä ja kokea mun tuntemukset. Nähdä sen mun vinkkelin. Tietyllä tapaa se puolitoista vuotta onkin pieni ihmisikä. Se on pitkä aika teini-ikäisellekin kasvaa. Ja järkevöityä. Mitä tahansa muuta mut hei pliiiiis ei mopoa!

2 kommenttia:

  1. Pitää lukea uusiksi ajatuksella, mutta tökkäsi silmään tuo kuka kortin tarvii. Mopokorttia ei tarvitse, jos täytti 15 ennen vuotta 2000. Kortin tarvii kaikke vuonna 1985 tai sen jälkeen syntyneet ;) Olen meinaan itse viimeisiä, jotka saa ajaa mopoa ilman korttia... http://www.trafi.fi/mopoilu/mopoilun_aloittaminen/mopokortti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa mä luin kiireessä siis väärin. Saman jutun nimittäin luin Trafista :) Kiireessä googlasin kun tosiaan poika tuli neuvottelemaan näistä jutuista.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?