keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Otsikoimaton eli pää tyhjäkäynnillä

Josko pitkästä aikaa ihan vaan kuulumisia. Eli valitusta ja ulinaa.

Joskus kun mättää niin mättää. Paljon ja koko rahalla. Kela kämmäsi Siipan kotihoidon hakemuksen ja saatiin elokuussa melkoisesti vähemmän rahaa mitä normaalisti. Ei edelleenkään koeta että yhteiskunnan pitäisi meidän pesue elättää mutta kyllä se vaan useamman sadan euron heitto kiikuttaa paattia melkoisesti. Koska tokihan elokuu on se ainoa kuukausi vuodesta kun kaikkien perheenjäsenten harrastusmaksut maksetaan ja niihin suhahtaa euro jos toinenkin. Sen lisäksi Siippa rikkoi puhelimensa täysin käyttökelvottomaksi. Jos kotihoidontuen muutoksen olisi tiennyt etukäteen niin näihin olisi voinut varautua mun tulojen puolelta vaan kun ei tiennyt. Joskus hakemuksien käsittelyt ruuhkautuu ja ajat venyy ja venyy. Saatiin kyllä tuosta huolimatta Kelalta aivan ensisijaisen hyvää asiakaspalvelua. Eniten olisi vituttanut jos luurin toisessa päässä olisi ollut joku kettumainen virkailija. Ylipäätänsä me on kyllä saatu Kelasta aina luurinpäähän tosi hyviä tyyppejä. Aina Kelaa parjataan mutta niillä jos kenellä kyllä on osattu ainakin meidän perhettä rauhotella ja auttaa ihan aina. Onkohan niillä jotain sähköistä risuja/ruusuja-laatikkoa? Pitäisi kerrankin osoittaa kiitos ihan oikeaan osoitteeseen.

Sain sen meidän duunin tsemppipalkinnon joka pikkasen kompensoi viime kuun rahanmenetystä. Vitsailtiin että hyvähän se taas Siipan on. Hän menettää rahaa ja mä tuon sitä sitten vähän enemmän. Siinähän loisii mun siivellä :P

Mä kerroin vihdoin ja viimein töissä hoitovapaalle jäämisestäni. Vastaanotto oli.... no sekä sitä mitä odotin että vähän yllättäväkin. Mun tuli itseasiassa jopa vähän huono omatunto siitä että jään. Vaikka mulla on täysi oikeus siihen. Kyse on kuitenkin vain vajaasta yhdeksästä kuukaudesta. Ymmärrän että se on työnantajalle vähän mutkikas homma mutta silti. Perhesyyt ajaa nyt edelle. Enkä mä suinkaan ole korvaamaton. Jäi vähän nuiva olo vaikka tiedän että se ei ollut varmastikaan tarkoitus. Mutta nyt se on pois sydämeltä ja  mun ei tarvitse enää miettiä ja jännittää sitä että miten kerron. Jäin kuitenkin miettimään että kuinka paljon näitä vanhempien oikeuksia jätetään ylipäätänsä käyttämättä työelämässä juurikin siksi että on huono omatunto. Tai ei uskalleta koska pelätään sen oman aseman puolesta.

Oon tehnyt paljon aamuvuoroja viime viikot ja ei perkele, ei ole kyllä mun juttu. Aamukuuden herätykset on ihan murhaa. Työteho on ihan hukassa eikä kotonakaan kestä ilman päiväunia. Muutenkin syksy on väsyttänyt ihan sikana ja nyt on tosi tiukkaa työputkea luvassa syyskuun loppuun asti. Ja yllättäen, suurinosa aamuvuoroja. Meidän työvuorosuunnittelu pelaa tosi saumattomasti mutta joskus on kausia että puskee pidempää putkea ja rankempia vuoroja. Kunhan kuu taas vaihtuu niin todennäköisesti tulee huokaistua ja syvään!

Syksyn sairastelutkin iski. Toka alkoi flunssailemaan kolmannella kouluviikolla ja toinen suussa olevista niskavedon renkaista tulehtui. Tai siis se ien siinä. Ihan kunnossa suu ei ole vieläkään ja ensi viikosta pitäisi käydä kiristämässä niskavetoa. Joka ei siis ole vieläkään ihan kunnolla käytössä. Näiden hommien kanssa on kyllä niin sormi suussa. Kun ei toisen puolesta pysty tuntemaan että miten kipeää se tekee. Että onko ne nyt ne tulehduksen jämät mitkä siellä suussa vielä vaivaa vai onko se itsessään koko härveli mikä vaan tuntuu niin epämukavalta että se tuntuu jo kipuna? Mitään fanfaariahan oikomishoidot ei ole mutta ehkä me nyt vielä seuraillaan. En voi toista oikein pakottaakaan mutta käyttöön se niskaveto pitäisi pikkuhiljaa saada. Varmasti ottaa aikansa että suu siihen tottuu. Mutta mikä määrä kipua on normaalia?

Vaikka musta oli ihan mahtavaa että arki alkoi loman jälkeen niin on tässä nyt menty aika kylmää kyytiä. Kesälomalla kun ei tehty mitään. Kun arki alkoi, täyttyi kalenterikin ihan välittömästi. Kontrasti kesään on ihan valtava. Nyt ei tarvitse kuin vilkaista lähiviikkoja niin käy hengästyttämään. On niin paljon kaikkea että mua melkein ahdistaa. En taaskaan ehdi lukemaan, virtaa urheilulle ei tahdo riittää, hyvä kun ehtii nukkumaan. Päivät on ympäripyöreitä, töiden lisäksi löytyy vaikka mitä lääkäriä ja kontrollia ja vanhempainiltaa ja kokousta ja sitä ja tätä. Hommia mitä ei nyt kovin usein ole mutta ne nyt on asettuneet kaikki tähän samalle kuukaudelle.

Ja tähän kiireeseen ja häsellykseen sitä reagoi tietysti melko huonotapaisesti. Tai ainakin huonoilla elintavoilla. Mitä väsyneempi on sitä huonommin syö kun muka tekee mieli kaikkea roskaa ja sitten sitä on vaan entistä väsyneempi. Sen vielä jopa tiedostaa että jos nyt sokerikännään niin olo on varmasti kahta huonompi. Mutta sitten se ihan sama tulee ja ottaa niskalenkin. Onneksi kaupasta sai eurolla hedelmiä. Josko niillä edes osa herkutteluista?

Muutamana aamuna on jo herätessä ollut olo että ei jaksa. On se pikkuhiljaa päivän mittaan mennyt ohi mutta ärsyttävää että kuluu energiaa ihan älyttömästi siihen että saa päivän ja itsensä käyntiin. Töiden lisäksi ei millään meinaisi jaksaa esimerkiksi urheilla joka sitten kuitenkin jeesaisi sekä kehoa että päätä jaksamaan. Lähteminen on ihan hurjan vaikeaa. Onneksi perhe potkii menemään ja ollaan muutenkin Siipan kanssa liikattu paljon sellaisella läpsystä vaihto-menolla. Ollaan ihan tarkoituksella tähdätty liikkumaan vähän kauemmas kotiympyröistä. Toinen menee ensin ja sitten jonkun ajan päästä toinen tulee Kolmosen kanssa perästä ja sitten vaihdetaan. Silloin on pakko mennä vaikka ei jaksaisi. Syksyn urkkarakkauksia on olleet vanhat tuttavuudet nyrkkeily ja kahvakuulaus. Monen vuoden tauon jälkeen intohimo on taas syttynyt. Tällä hetkellä mulla on sormetkin kipeänä.

Kiire on kyllä jännä käsite. Jotenkin sen kestää arjessa mutta sitten kun vapaapäivätkin on kalenterissa ohjelmoitu täyteen ohjelmaa niin käy vähän ahdistamaan. Musta se vapaapäivän idea menee ihan hukkaan jos sekin on menoa aamusta iltaan. On ollut mahtavaa kun ihmiset on aktivoituneet ja yritetään puolin ja toisin järjestää aikaa ja juttuja että näkee mutta nyt on pitkästä aikaa ollut pakko ottaa käyttöön sekin että ohjelmoi kalenteriin myös vapaata.

Aina törmää siihen kun etsii jotain vinkkejä arjessa jaksamiseen että pitäisi nukkua riittävästi ja olla ja elää säännöllisesti. No joojoo tiedetään. Mistään ei kuitenkaan ikinä löydy vinkkejä siihen että miten tämä toteutetaan vuorotyöläisenä ja perheellisenä. Mun säännöllinen on yhtäkuin epäsäännöllinen.

2 kommenttia:

  1. Mä olen just sellainen ärsyttävä maailmaa pyörittävä aamuvirkku, että tekisin mielelläni vaan pelkkää aamua - harmi vaan että siitä saa vähiten rahaa (ja oikeastihan se on raha joka maailmaa pyörittää eikä aamuvirkut). Mulla jaksamiseen auttaa parhaiten liikunta, jos siihen vaan löytyy aikaa. Ja energiaa.
    Ja mäkin oon saanut pääasiassa loistavaa palvelua Kelasta (olkootkin että asioin niiden kanssa niin paljon että tiedän monista tuista enemmän kuin ne, koska ovat usein ns. yhden asian ihmisiä eikä opintotukityypit tajua mitään perhe-etuuksista).
    Ja meilläkin alkoi syksyn sairastelut, pikkumiehet veti yhdet kierrokset kuumetta viime viikonloppuna.

    Että tulin taas ajatusoksentamaan tänne, yritin vähän niinku tarjota vertaistukea,toivottavasti onnistuin edes vähän. Ihanaa kun sulla alkaa kohta hoitovapaa, vähänkö siistiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet aina tervetullut oksentelemaan :)

      Pakko sanoa heti että kiitos! Oot eka perheen ulkopuolinen joka sanoo että on siistiä että jään kohta kotiin. Koska onhan se siistiä. En millään haluaisi tehdä tästä mitään sukupuolipainia mutta jos olisin mies niin kaikki pissisi hunajaa siitä että jään himaan lapsen kanssa.

      Kyllä mäkin olen työtehoinen silloin kun olen tottunut aamurytmiin. Mutta kolmivuorolaisena teen vähiten just aamuvuoroa yleensä eli siihen ei ehdi tottumaan. Just siksi kun siitä ei saa riittävästi rahaa ;) mutta joskus isona olisi kyllä tarkoitus olla aamuihminen jolla olisi liksa kohillaan! Ja liikunta se munkin bensiini on. Huomenna olisi tarkoitus mennä liikkaamaan työpäivän verran kuntostarttia :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?