maanantai 22. syyskuuta 2014

Työminä

Musta on hauska joskus miettiä töitä ihan vain työn kannalta. Unohtaa se perhe ja muu. Keskittyä ja paneutua siihen ajatukseen työstä ihan vain työnä. Ajatella sitä mitä haluaisi tehdä, mitä tekee työkseen ja miettiä kohtaako nämä asiat. Pohtia sitä työpäivän kulkua. Kuulostella mitä ajatuksia työ ja työssäkäyminen herättää. Miltä musta tuntuu lähteä töihin?

Samaan ajatusmyllyyn on helppo heittää muutakin sekaan sopivaa. Mitkä arvot on tärkeitä työelämässä? Se että teet töitä joista tykkäät vai se että teet töitä joista tienaa hyvin? Voiko nämä kaksi yhdistää? Millaisesta olen valmis joustamaan töissä? Millainen työntekijä olen? Millaisia piirteitä hyvä työntekijä tarvitsee? Tarvitseeko aina olla hyvä työntekijä? Mitä uskallan tavoitella työn suhteen ja kuinka paljon täytyy pitää realiteetit mielessä? Kuitenkin on muistettava se että näin pienessä maassa niitä "rividuunareitakin" tarvitaan, jokainen ei voi olla johtajana. Mihin asti siis kurotan?

Mä olen monestikin kirjoittanut kuinka mä tarvitsen työtä. En osaa enkä halua olla vain äiti vaan tarvitsen elämääni muunkinlaista sisältöä. Mulla oli pitkään vähän hakusessa se työidentiteetti mutta nyt alkaa tuntua että tiedän mitä haluaisin lopunelämäni tehdä. Tiedän mikä mua kiinnostaa ja miten saan yhdistettyä ne mun mielenkiinnon kohteet. Vielä vaaditaan vuosien opiskelua ja paljon, paljon työtunteja nykyisessä työssä että olen valmis mutta suunta on nyt aika selvä. Mun on pakko myöntää että se hetki, kun heräsin tuon tajuamaan, oli verrattavissa siihen hetkeen kun olen saanut lapsia. Sitä hyvää oloa ja mielenrauhaa ja varmuutta on hankala kuvailla. Mutta se olo joka syntyi, oli itsellekin hyvä merkki siitä että todellakin mun täytyy panostaa elämässäni muuhunkin kuin lapsiini. Mun täytyy tehdä elämässäni muutakin kuin olla äiti. Jos joku asia herättää mussa  noin voimakkaan olon niin mun täytyy tarttua siihen. Musta tuntuu lähinnä onnelliselta kun ajattelen näitä.

Meillä kävi jokunen aika sitten töissä eräs aikuispedagogi pitämässä luentoa työssä jaksamisesta, omien voimavarojen vahvistamisesta ja hyvinvoinnista. Etukäteen vähän haukoteltiin aiheelle, jotenkin tuntui että tätä samaa on niin vuodesta toiseen jauhettu että vieläkö tästä irti jotain puserretaan. Luennoitsija olikin ihan mahtava, huomasi että teatteritausta löytyi (toi tämän itse ilmi esitellessään kuka on ja mistä tulee) ja vanhaan kuluneeseen aiheeseen löytyi ihan uusia juttuja. Tai itseasiasta musta ne ei olleet edes uusia, vaan sellaisia mitä ei vaan ole sanottu ääneen. Sain itse ihan valtavasti asioita arkeen siitä luennosta ja yhä edelleenkin ne jutut aina aika ajoin nousee mieleen. Kirjoittelenkin seuraavaksi muutamia juttuja joita siitä jäi mieleen.

Myyt työnantajalle omaa vapaa-aikaasi.
Tämä oli mulle ihan uusi näkökanta siihen että vietän ison osan hereilläoloajastani töissä. Loppupeleissä täysin vapaaehtoisestihan mä töissä olen eli myyn työnantajalle vapaa-aikani. Siksi onkin tärkeää miettiä minkä arvoinen se mun vapaa-aika on. Jätän tarkotuksella tästä pois kaikki töissä on käytävä jotta voi elää-mussutukset koska tuo näkökanta oli musta niin osuva ja tuore.

To do-listan sijaan not to do-lista.
Älä tee listoja asioista joita töissä täytyisi tehdä vaan tee sen sijaan lista töistä joita et tee. Aika monesti meillä naisilla varsinkin on tapana työntää nokkansa vähän yhteen jos toiseenkin hommaan, vaikka ne ei meille edes kuuluisi. Eikä meidän edes tarvitsisi niitä tehdä. Panosta siis listaamaan enemmän niitä not to do-listoja ja keskity olennaiseen ja omiin töihin.

Sähköposti aseena.
Muista että sähköinen viestintä on huono viestintäkeino! Sillä saa toki viestinsä eteenpäin isolle määrälle ihmisiä mutta et voi mistään tietää että onko viesti mennyt perille asti. Vastaanottaja voi olla sairaana tai lomalla tai jostain muusta syystä sähköpostin saavuttamattomissa. Älä käytä sähköpostia aseena, unohda Tästä on kyllä tiedotettu sähköpostilla niin-ja-niin kauan aikaa sitten. Tuo asiat esille mielummin henkilökohtaisesti palavereissa ja kokouksissa.

Vie itsesi treffeille.
Tee joskus itsesi kanssa mitä haluat. Älä jää kotiin vaan vie itsesi treffeille. Elokuviin ja syömään hyvin tai vaikka hotelliin yöksi. Mikä nyt tuntuisi sellaiselta asialta tai paikalta, jota haluaisit tehdä itsesi kanssa treffeillä. Omaan itseensä panostaminen palkitsee myös työyhteisössä. Hyvällä tavalla itsekkäät työntekijät ovat tehokkaita työntekijöitä ja hyviä kollegoita.

Uskalla kysyä että kenelle tämä homma kuuluu.
Jokaisella työpaikalla on ns. harmaan alueen duuneja jotka ei kuulu oikein kenellekään. Ja aina löytyy se joku joka ne tekee koska ei näitä kukaan muukaan tee. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kysy ääneen että kenelle tämä työ kuuluu? Kysy sinä!

Avaa suu epäkohtien kohdalla.
Lähes jokaisella työpaikalla vaatii aivan äärimmäisen paljon rohkeutta avata suunsa epäkohtien äärellä. Kuitenkin, kun yksi uskaltaa niin muutkin uskaltavat. Ihminen on sillä tavalla laumaeläin että seuraa esimerkin voimaa. Pidä puolesi sekä itsesi että yhteisön epäkohtien kohdalla. Epäkohtiin puuttuminen on tärkeää työhyvinvoinnin kannalta. Se saattaa tuntua aluksi vaikealta mutta palkitsee kyllä pitkässä juoksussa.

Mieti se paikka tai tila jossa olet onnellinen.
Mä huomasin heti kuvittelevani tässä lapsia ympärilleni ja ylipäätänsä perhettä mutta se oli ihan vika suuntaan lähtenyt ajatus. Tähän ei liity nyt kukaan muu ihminen. Nyt haetaan ihan muita juttuja. En voi hakea onnellisuuttani vain toisten ihmisten kautta, vaikka toiset ihmiset tekisivätkin mua onnelliseksi. Se on kamalan kova vastuu iskeä toisen hartioille, että pitäisi tehdä joku onnelliseksi. Mulla täytyy olla myös ne omat paikat ja tilat jossa olen onnellinen, ihan yksinänikin.
Nyt ihan oikeasti alan ottamaan sitä omaa aikaa. En perheen kustannuksella mutta tämän täytyy olla vain ja ainoastaan ajankäytöllinen haaste.

Siinäpä ne kirkkaimmin mieleenjääneet. Heräsikö mitä ajatuksia? Mä olen ainakin ihan jokakerta aivan pähkinöinä kun muistelen noita asioita.

10 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia :) ja voisin monin paikoin yhtyä ajatuksiisi! (Aivot liian solmussa pitkän "yh"-päivän päätteeksi, että osaisin kommentoida mitään järkevää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin nämä oli nimenomaan mielenkiintoisia. En harmikseni muista enää kaikkia muita, mitä siellä luennolla tuli ja kun ei mulla ollut muistiinpanovälineitä mukana niin ei tullut otettua ylös. Toisaalta, ehkä ne mitkä jää mieleen muutenkin on ne mitkä itselle tuntuu läheisimmiltä ja tärkeimmiltä.

      Poista
  2. Hyviä pointteja. Tässä juuri tarvitsin tuota ensimmäistä kohtaa: Myyt vapaa-aikaasi. Muuttaa katsantoa kun ajattelee näin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen asian suhteen oma suhtautuminen muuten muuttuu kun vain muuttaa vähän sitä vinkkeliä mistä asiaa katsoo :) Vaikempina päivinä mäkin mietin asian nykyään nimenomaan tuon vapaa-ajan myymisen vinkkelistä. Jeesaa kummasti.

      Poista
  3. Mä oon tuota vapaa-ajan myymistä käyttänyt jo pitkään :) Se kuuluu ihan kansantalouden perusteisiin, työmarkkinoiden logiikka tosiaan on kauppa ajasta.

    Mäkin tarvin töitä, en mitenkään voisi olla "vain" äiti ja vaimo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas en ole koskaan aiemmin kuullut asiaa esitettävän tuolta kantilta. Onneksi se nyt tuli vastaan tässä vaiheessa elämää että ehdin sitä soveltaa mahdollisimman paljon. Ihan totta että se kuuluu varmasti ihan kansantalouden perusteisiin, mutta harvemmin sitä tuolta näkökannalta nykyään esitetään. Ainakaan työnantajan puolelta :P

      Poista
  4. Aah, ihana tuo "älä käytä sähköpostia aseena". Amen. En minä, mutta muut, siis kirjaimellisesti. Itse harkitsen sanani työsähköposteissa todella tarkkaan, nimenomaan sen takia, että muuten väärinkäsitykset olis taattuja. Minulla on kuitenkin riesana sähköposti-hirviö työkaveri. On siitä puhuessakin vaikeaa saada selvää, ajatus lentää sinnetänne ja suu käy nopeampaa kuin se ajatus... Ja kuvitelkaa tää sähköpostissa. Jos onnistuu ylittämään ne sadat kirjoitusvirheet niin sit päästään tähän juuri, että hän on kuullut jo siitä&tästä kuukausi sitten ja nää viestit tuli jo (suunnilleen) viime vuonna...jne. ARGH. Päästelin höyryjä sun kommenttiboksiin, sorry :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua turhauttaa taas se että joudun käyttämään niinkin paljon töissä sähköpostia viestintään. Kun se on tosi kehno keino. Muttakun saattaa hurahtaa parikin viikkoa että tiettyjä ihmisiä ei näe niin minkäs teet :/
      Ja täällä saa höyrytä ;)

      Poista
  5. Äh, siis tän luettuani olin kommentti päässä muttei aikaa kirjottaa. Tyydyn nyt vain sanomaan, että vapaudelleni voi laittaa hintalappua. Siksi oon yrittänyt vähentää työntekoa. Not to do -lista kuulostaa suorastaan nerokkaalta ja uudelta. Treffit itseni kanssa on ollut suunnitteilla monesti, mutta aina teen oharit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aina osannut hyvin jättää tekemättä itselleni kuulumattomat hommat mutta meillä on töissä useampikin henkilö jolle noi not-to-do listat olisi ihan paikallaan :)
      Mä olen myös ihan mestari laiminlyömään itseni :/ pitää ryhdistäytyä!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?