perjantai 5. syyskuuta 2014

Vanhempien aktiivisuudesta

Mulla on paha tapa ängetä itseni mukaan vähän kaikkeen. En nyt koe sinänsä olevani mikään aktiivi yhtään minkään suhteen mutta enempi vähempi tahtoo käydä niin että huomaan kalenterin täyttyvän kaiken maailman yhdistysten ym. kokouksilla ja tapahtumilla. Eikä sillä, varsinkin lasten kouluun ja harrastuksiin liittyvät onkin tosi jees. Musta on ihan hauska nähdä lasteni kavereita muuallakin kuin meillä ja esimerkiksi opettajia muuallakin kuin kouluympäristössä. Mua kiinnostaa tietää ja haluan toimia mukana. Lapsilta ei koskaan saa niin hyvin nyhdettyä tietoa irti mutta kun on itsekin vähän mukana niin on paremmin perillä.

Kuitenkin, en tiedä johtuuko se meidän työkulttuurista vai nykypäivän hektisyydestä vai mistä että samanmoisia vanhempia tuntuu olevan aika pieni murto-osa. Mä en tarkoita että kaikkien pitäisi olla mukana vanhempainyhdistyksissä tai koulun toiminnassa tai valmentamassa lapsen urheiluseurassa. Mutta mun kokemus ainakin näiden kahdeksan kouluvuoden ajalta on se että vanhemmat on tosi vähän mukana esimerkiksi lasten koulujen toiminnassa. Se ei yksinkertaisesti kuulu meidän kulttuuriin. Vanhempia on tosi vaikea saada lähtemään mukaan, ihan pieniinkään juttuihin. Musta tuntuu että aina silloin tällöin tulee vastaan opettaja tai valmentaja jolla olisi kiinnostusta ja yritystä siihen että vanhemmat olisi aktiivisemmin mukana. Mutta se into ja yritys laantuu melko pian kun vanhemmat ei vaan tempaudu mukaan. En haluaisi käyttää lausetta vanhempia ei kiinnosta mutta ehkä joku pieni marginaali porukasta menee tuonkin alle. Mikä on sääli. Mä tykkään siitä että koko kylä kasvattaa ja koen että vanhempien isompi osallistuminen lastensa elämään heijastaisi tuota ideologiaa.
Jos se osallistuminen olisi enemmän tyypillistä meidän kulttuurissa niin ehkä vanhemmat eivät laistaisi noista niin helpolla. Pieni ryhmäpaine pakottaisi. Mutta koska tyypillisempää on olla osallistumatta niin sitten niitä vanhempia ei näy. Enkä mä edes tarkoita että pitäisi olla mitään jenkkimeininkiä jossa leivotaan ja askarrellaan ja tehdään kaikki alusta pitäen itse. Vaan puhun ihan puhtaasti pelkästä läsnäolosta.

Tokan luokka kävi retkellä tässä syksyllä. Opettaja laittoi kutsun Wilman kautta että vanhemmat mukaan! Mä ja Siippa oltiin ainoat jotka paikalle saapui. Ei sillä, meillä oli kivaa ja koska ollaan oltu niin paljon mukana niin sekä lapset että opet on meille tuttuja. Ihmetytti vain että oikeastiko kukaan muu ei pysty päivästään paria tuntia lohkaisemaan? Tämä ei suinkaan ollut ainoa kerta kun osallistumisprosentti on mitätön. Tiedän että aina ei ihan oikeasti pääse vaikka kuinka yrittäisi järjestää. Mutta mun on tosi vaikea uskoa että reilu kahdenkymmenen lapsen perheestä kukaan muu vanhempi ei saanut työpäivästään lohkaistua paria tuntia tuota varten. Yrittikö kukaan edes? Ihan todellako mikään työpaikka ei voi joustaa? Halutaanko me antaa lapsille se signaali että me ei osallistuta?

Monesti vedotaan siihen että retkistä ym ei informoida riittävän ajoissa. Että jos saisi tietää aikaisemmin niin olisi helpompi järjestää. Juttelin tästä asiasta erään kerran Ekan opettajien kanssa ja he olivat sitä mieltä että osallistumisprosentti on ihan yhtä pieni, huolimatta siitä koska ajankohta on ilmoitettu. Että oli se riittävän ajoissa tai lähellä ajankohtaa niin se ei vaikuta osallistujamäärään. Ja mä uskon tämän ihan täysin. Totta on että aikataulut on järjestelykysymys. Mutta se on myös yhtälailla priorisointikysymys. Ja priorisointia voi harjoittaa lyhyelläkin varoajalla.

Sitähän en voi tietää että olisiko joku vanhempi ollut tulossa mutta lapsi olisi kieltänyt että et tule sinne nolaamaan. Meilläkin välillä heitellään ilmaan noita on niin noloooo jos tuutte-yritelmiä. Mutta koska me ollaan enempi vähempi aina osallistuttu niin meidän muksut on niin tottuneitakin jo siihen että me ollaan paikalla. Ei ne sillä lailla osaa edes kyseenalaistaa sitä ettäkö meiltä joku ei osallistuisi. Lisäksi jos vanhempien osallistumista ja paikallesaapumista toivotaan niin mun mielestä lapset ei silloin sitä sanele että tuleeko joku paikalle vai ei.

Vaikka mä jollain mittapuulla ehkä olenkin suht usein mukana toiminnassa niin omasta mielestä en ole. Koska en yksinkertaisesti pysty repeämään ihan kaikkeen. Mun on pakko huomioida myös oma jaksaminen ja lepo ja siksi en lupaudu kaikkeen mihin pyydetään ja mihin olisi oikeasti halujakin. Tiedän monia paljon paljon aktiivisempia vanhempia.
Mä olen itse henk.koht sitä mieltä että ei ole paha synti skipata joskus vaikka vanhempainilta. Niissä aika harvoin ihan oikeasti on mitään niin tähdellistä asiaa. Ne on tärkeitä mutta ei välttämättömiä. Mutta se mua harmittaa että kun järjestettäisiin jotain yhteistä toimintaa, sellaista ei-virallista vaan yhdessäolemista ja pientä puuhaa niin niihin ei sitten osallistuta. Eikä olla kiinnostuneita esimerkiksi vanhempaintoimikunnassa olemisesta jossa sitten kuitenkin pääsisi ihan toisella tapaa vaikuttamaan kuin vaikka jossain vanhempainillassa. Toimikunnissa itseasiassa on miljoonasti rennompi meno kuin vanhempainilloissa! Ja koulusta kokonaisuutena saa paljon paremman käsityksen kuin vain sieltä yksittäisestä vanhempainillasta.

Kyllä mä koen että suomalaisvanhempien pitäisi olla kiinnostuneempia. Ja osallistuvampia! Musta on jotenkin koomista seurata vanhempainilloissa sellaista "paskantärkeilyä" kun se on tasan se minkä verran osallistutaan. Osataan marista, ulista ja valittaa mutta siihen se osallistuminen sitten jää. Osataan kyllä kritisoida mutta siihen ei löydy kiinnostusta että itse hyppäisi mukaan toimintaan vaikuttamaan.

Sitä en tiedä että kantaako tämä osallistuminen omien lasten silmissä ja suhteen yhtään mitään hedelmää. Eikä sillä mun mielestä nyt välttämättä ole niin väliäkään että kantaako. Veikkaan että tämä osallistuminen on nimenomaan mulle itselleni tärkeämpää kuin lapsilleni. Mä koen sen yhdeksi osaksi vanhemmuutta. Ehdottoman tärkeäksi osaksi.


12 kommenttia:

  1. "Kyllä mä koen että suomalaisvanhempien pitäisi olla kiinnostuneempia. Ja osallistuvampia! Musta on jotenkin koomista seurata vanhempainilloissa sellaista "paskantärkeilyä" kun se on tasan se minkä verran osallistutaan. Osataan marista, ulista ja valittaa mutta siihen se osallistuminen sitten jää. Osataan kyllä kritisoida mutta siihen ei löydy kiinnostusta että itse hyppäisi mukaan toimintaan vaikuttamaan."

    Aika pitkälti samoilla linjoilla tässä.. :/ Ja siis muutenkin kuin vanhempainiltojen osalta.. pätee esim. kunta asioihin, vapaaehtoistyöhön ja vaikka mihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän että kaikkeen ei aika riitä. Ei munkaan aika riitä kunta-tasolle tai vapaaehtoistyöhön asti. Nekin on tärkeitä ja ehkä jonain päivänä mutta ei nyt. Mutta jos meistä jokainen osallistuisi edes johonkin? Edes vähän?

      Poista
  2. Olipa kiva teksti. Omat lapset ei vielä ole koulussa mutta herättelevä teksti siihen, että olisi varmasti hyvä arvottaa näitä oman pään sisällä jo ennalta oikeisiin arvoihinsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit, kiitos :) Mä myönnän että mullakin meni lasten ensimmäiset kouluvuodet niin että en osallistunut. Sitten vain joku kerta heräsin ymmärtämään että kannattaa. Ja että oikeasti pitäisikin. Koska pidän sitä osallistumista kuitenkin tärkeänä. Uusia aktiivisia vanhempia tarvitaan aina.

      Poista
  3. Mä oon istunut vanhempainillat, änkenyt mukaan vanhempainyhdistyksiin ja vielä vanhempaintoimintaan kaupungintasollekin... mutta noi koulupäivän aikana olevat jutut on vaikeita. Sitei tajuakaan kuin vaikea ne voi olla järjestää, ja sitä joustoa voi pomoltakin kysellä vain tiettyyn rajaan saakka.

    Tänä syksynä ekaa kertaa jäin miettimään, että jos kaiken vanhempaintoiminnan sijaan haluaisinkin harrastaa jotain omaa? Käydä vaikka lenkillä, ihan yksin? Tai vaikka ihan olla näiden lasten kanssa sen vanhemmuuden harrastamisen sijaan? Oisko paha?

    Ei sillä, vanhempaintoiminta on kyllä antanut paljon. Tunnen muksujen kaverit ja niiden vanhemmat, opet ja vaikka ketkä. Tarvii vaan sovitella kaikki touhu uusiksi, että taas jaksaa jatkaa.

    Ymh. Ja tyhmä kysyy, miksi kaikkien vanhempainiltojen pitää olla samana iltana? Itsensä kloonaaminen useampaan luokkaan on ihan tosi vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän että ne on vaikeita järjestää. Eikä joustoa voi aina olettaa saavansakaan. Silti en usko että yli 20:stä lapsesta kenenkään vanhempi ei päässyt koska työt ei joustaneet :P

      Meillä on hommia ja osallistumisia vähän jaettu. Osallistutaan molemmat. Kummankaan työ ei saa rasittua liikaa siitä että pitäisi joustaa perheen takia. Samaten molempien omille jutuille pitää löytyä aikaa. Meillä toki tällä hetkellä moni seikka mahdollistuu sillä että mulla on kolmivuorotyön takia paljon viikkovapaita ja Siippa on kotona hoitovapaalla. Tiedostan toki että kaikilla näin ei ole. Siltikin musta perheet voi tarkastella niitä omia kalentereita ja kumpikin vanhempi osallistua. Ei se niin saakaan mennä että kaikki kasautuu vain toiselle vanhemmalle.

      Meillä on aika hyvin menneet vanhempainillat aina ristiin :D Paitsi tietysti silloin kun isot oli samassa koulussa. Silloin juoksentelin kahden luokan väliä ja yritin ajoittaa itseni aina sinne missä oli oleellisia asioita. Ensi vuodesta lähtien tuo alkanee taas. Saisivat järjestää vanh. iltojen ajaksi koululle lastenvahteja jotta kumpikin vanhemmista pääsisi osallistumaan eikä kummankaan tarvitsisi jäädä pienten lasten kanssa kotiin.

      Poista
    2. Ehkä meillä tässä paketissa tökkii se, että neljän isoimman kaikki hoidettavat asiat on mun hoidettavia. Näiden isähän ei hoida edes allekirjoituksia papereihin... silloinkaan kun se tarvittaisiin. Isäpuoli puolestaan mielellään hoitaa kuskaukset ja läksyissä auttamiset yms, mutta kaikki virallisempi jää mulle. Siinä ei sitten enää hirveästi työpäivästä vapaaehtoisiin juttuihin revitä.

      Aika näyttää kuinka hommat jakautuu, kun pienimmät kasvaa.

      Poista
    3. Äh, nojoo teillä on kyllä haasteellinen tilanne. Meillä on osittain sama mutta Siippa hoitaa paljon näitä bonuslastensakin juttuja. Josta olen vilpittömän kiitollinen. Onneksi lapset kasvaa ja tietyt jutut asettuu lähinnä sinne peruskoulun ajalle.

      Poista
  4. Hienoa kun osallistutte! Mäkin roikun jokaisen vanh yhdistyksen sähköpostilistalla ja vähän muun palapelin mukaan leivon niitä mokkapaloja ja paistan makkaraa.
    Kävin viime talvena sijaitsemassa opettajia, ja satuin muutaman kerran oman tytön (04) kouluun. Hänestä se oli valtavaaaaan noloa. Mutta sen kaverit ja muut lapset ja opettajat oli ihan innoissaan. Tuttu aikuinen ympyröissä. Ja vähän näki missä ympyröissä lähikoulu kulkee.

    Ja vanhempainillat. Taas pukkaa monta juttua samalle illalle, mutta järjestetään, koska haluan kunnioittaa opettajan työtä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten että osittain vanhempainiltoihin osallistuminen on merkki siitä että opettajien työtä kunnioitetaan. Tosin vanhempainillatkin on niin opettajasta kiinni että millaisia ne on :) Ekan ala-asteen ope saattoi käyttää aikaa toista tuntia, Tokan opettaja taas hoitaa vanh. illat vartissa ja panostaisi nimenomaan niissä ei-virallisissa jutuissa siihen jutteluun ja yhdessäoloon. Vaan niissä kun ei vanhempia näy :)

      Poista
  5. Olen kyllä samaa mieltä sun kanssa - ja muutenkin samalla tavalla taaplaava, olen vähän siellä sun täällä mukana ja varsinkin kyllä koulujen jutuissa. Mua kiinnostaa oikeesti ja lapsille oletan sen kuitenkin olevan tärkeetä myös :) Isosti ilahduin, kun toissen asteen koulukin otti luokanohjaajan taholta yhteyttä vanhempiin ja kaikki kävi siell "vartissa" esittäytymässä. Oli eka kerta kai siinä koulussa ja musta oli ainakin tosi kiva, ihan eri juttu kuin joku salissa pidettävä ääretön kokoontuminen , kun kerran koulukin oli vieras ympäristö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kaipaisin myös sellaisia ei-virallisia juttuja. Toki niitä tärkeitä asioita pitää käydä läpi mutta pitääkö se tehdä aina niin virallisesti? Haluaisin ainakin uskoa että porukkaa irtoaisi paljon paremmin mukaan ja kiinnostumaan jos se ei aina olisi sellaista pönöttämistä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?