lauantai 25. lokakuuta 2014

Syysloma

Nuoriso oli viime viikolla loppuviikon syyslomalla. Mun piti alunperin myös olla vapaalla mutta koska muutto syöksi meidän talouden siihen jamaan että nyt tehdään kaikki työt mitä vaan voi niin valvoin sitten syysloman yöt töissä. Palkkapäivänä olemme kiitollisia. Plus vähiin käy kuitenkin mun töissäolemiset että silläkin nyt näin.
Olipahan muuten ihanaa kun oli siinä vaan ne yövuorot. Väsytti kyllä aivan rutosti koska univelkaa oli jo valmiiksi. Mutta silti. Ei ollut samalla mitään ylimääräistä stressiä. Sai nukuttua että jaksoi ja kun jaksoi niin pystyi siinä yövuorojen välissä olemaan lastenkin kanssa.

Vaikka mä töiskentelin niin jotain pientä ehdittiin tekemään porukallakin. Ylipäätänsä pidettiin koko syysloma sillä idealla että tyypit nyt lepää ja rentoutuu eikä buukkaa päiviänsä täyteen ohjelmaa. Mun lapsilla tuntuu ainakin olevan vähän se "ongelma" että ne ei osaa rentoutua. Koko ajan pitäisi olla sinkoilemassa tai tekemässä jotain. Ne ei tunnu ymmärtävän että vapaalla voisi joskus ihan ollakin ja ladata akkuja. Lomalla kun vapaata on enemmän niin sitä oloiluakin tulee mutta pitkät viikonloput on heillä helposti sellaisia että menoa riittää aamusta iltaan.

Torstaina Kaksikko luuhasi kavereillaan. Kunhan ensin aamulla ottivat ja nukkuivat lähes puolille päivin. Mä en oikein tiedä kadehdinko moista vai en. Nukkuminen on maailman ensteks parasta mutta jos älyttömän pitkään nukkuu niin sitten on koko päivän ihan jumissa eikä oikein lähde käyntiin.

Suunnattiin perjantaina kivenheiton päähän hotelliin aamupalalle. Käytiin siellä Siipan ja Kolmosen ja erään kaveripariskunnan kanssa jokunen aika sitten. Ei mitenkään ihmeellinen mutta sellainen kiva perus hotla-aamupala. Meidän koko perheen juttu on ihan ehdottomasti brunssit mutta koska niitä ei arkena saa niin mentiin sitten aamupalalle. Vietettiin mukava parituntinen syöden ja Kolmosta paimentaen. Tyypistä kun oli kaikista kivointa maata poikittain keskellä lattiaa. Ei mitään itkupotkuraivareita vaan pelkkää pötköttelyä. Syötiin kaikki itsemme niin täyteen kuin mahdollista ja kömmittiin kotiin. Mä suuntasin sitten Kolmosen ja Tokan kanssa Temppukerhoon (Kolmas käy sellaisessa temppuilussa kerran viikossa että pääsee kiipeilemään ja apinoimaan ihan luvan kanssa plus että saa ikäistään leikkiseuraa. Meidän vuorokausirytmi on niin hassu että tuntuu että kaikki muut on aina sisällä kun me ollaan ulkona ja sama toisinpäin). Toka tykkäsi aikanaan tosi paljon kun käytiin vielä vauvauinnissa ja hän pääsi välillä mukaan. Jätkä on monesti harmitellut kun ei enää käydä siellä. Ei ole kuulemma sama kun käydään yhdessä uimassa. Mutta nyt pääsi Temppukerhoon mukaan ja siellä oli kivaa.

Perjantai-iltana perheen miesväki suuntasi Lintsin Valokarnevaaleille mun jäädessä tankkaamaan unta ennen työvuoroa. Kolmas on Siipan kanssa käynyt Lintsillä melko montakin kertaa mutta Kaksikolta meinasi jäädä koko Lintsit tältä vuodelta väliin. Ovat olleet menossa monesti yhdessä ja erikseen omien kavereiden kanssa mutta aina on tullut jotain miksi homma ei ole toteutunutkaan. Eka siellä itseasiassa parin kaverin kanssa kävi alkukesästä mutta ei halunnut ranneketta.
Kaksikko jaksoi viuhtoa laitteissa ja viihtyivät yllättävän monta tuntia. Se kun ei tuon alipukeutuvan nuorison kanssa ole aina ihan niin sanottua että ne viihtyy kun on kylmä. Lisäksi Eka alkaa ihan selvästi kasvaa ohi tuosta huvipuistovaiheesta. Outoa.

Lauantaina Kaksikko kävi leffassa (Dracula Untold) ja kotiutuivat täpäkän sokerihumalan kourissa. Kokkailtiin SoulFoods & Moodsin hodareita, leivottiin ja laitettiin kotia. Täällä on muuten vielä ihan käsittämättömän paljon tekemistä mutta yritän olla vikisemättä tänne. Takapakki tuntuu olevan lokakuun teemana.

Eka olisi halunnut kavereille yökylään lomalla ja meiltä lupa olisi hellinnytkin mutta kaveritpa tuntui olevan enempi vähempi reissussa. Mä ymmärrän kyllä että tähän vuodenaikaan on ihana tehdä reissuja mutta musta tuntuu että Kaksikon kaverit on aina jossain tien päällä kun on vähän enemmän vapaata. Eikö ihmiset enää ole kotona ollenkaan? Eikai ainoa rentoutumisen muoto voi olla kotiseinien ulkopuolella. Tai sitten mä vaan olen ehdollistanut itseni kotihiireksi koska me ei voida matkustella tällä hetkellä mihinkään. Ja koen reissailut alitajuisesti epänormaaliksi toiminnaksi.

Yövuoroissa paneuduin mun pääsykoekuvioihin vähän enempi ja koin pienen takaiskun. Hakuperusteiden mukaan tämänhetkinen pohjakoulutus ei riitäkään vaan joudun täydentämään sitä ensin. Tämä on taas oikein tyypillistä mua; innostun nollasta sataan ilman että vaivaudun selvittämään asioita ensin ja suunnittelen itseni jo valmistumisen jälkeen töihin ja mietin missä kaikkialla haluaisin tittelini kanssa työskennellä. Nuolin muutaman päivän haavojani ja nyt kiltisti sitten selvittelen mitä pitää täydentää. Koulu toivonmukaan edelleen edessäpäin. Joskin vaan ilmeisesti roimasti pidemmällä kaavalla kuin alunperin haaveilin...

Ps. Putoushan on taas alkanut. Essi Hellénin sketsihahmo Juulia "Jusu" Herlin ei suinkaan ole mun suosikki sketsihahmokisassa mutta voi pojat että mulla tulee hänestä paikoin mieleen Kaksikko. Ja astetta hauskemman hommasta tekee se että hahmo on Kaksikon mielestä pitkälti myötähäpeinen. Tekisi mieli todeta että no nyt tiedätte miltä musta välillä tuntuu :P

2 kommenttia:

  1. Mukavia puuhia teillä :) Tuohon viimeiseen pitää lisätä, että vaikka Putous ei enää niin iskekään, niin tämä Jusun "Saaks lähtee ku on valmis?" osuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olikin tosi mukavaa :) Vaikka mä töissä vähän kävinkin.
      Mä olen kyllä tykännyt Putouksen tästäkin kaudesta. Miehistön muutos oli tosi positiivinen juttu.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?