torstai 6. marraskuuta 2014

34

Mulla on tänään synttärit. Surffailin sen kunniaksi lapsuudenkavereiden Facebook-profiileja läpi. Eritoten heidän, joiden kanssa ei sillä lailla ole päivittäin, viikoittain, kuukausittain tekemisissä. Heidän, kenen kanssa moikkaa ja vaihtaa kuulumisia kun jossain sattumalta vilaukselta näkee mutta joiden kanssa ei oikeastaan tule pidettyä yhteyttä.

Eräs vanha kaveri kiertää näköjään maailmaa surffaten. Muistan tyypin lähinnä jalkapalloilijana ja vähän sellaisena harvahampaisena. Tyyppi näyttää olevan nyt elämänsä kunnossa, mitä nyt hiusraja näyttää lähteneen vähän karkuun. Mutta noin kokonaisuutena. Kroppa on tiukka ja kuvista huokuu joku seesteisyys ja tasapaino. Että siellä laudan päällä vedessä tuntee olevansa siellä missä pitääkin ja osana jotain isompaa.

Se luokan lempein ja sympaattisin taas on päätynyt kriitikoksi. Hassu valinta mutta varmaan aika tasapainottava. Lempeä ja sympaattinen on kyllä vieläkin. Muistan että tyyppi oli tosi lahjakas kirjoittamaan mutta sillä oli ihan järjettömän huono käsiala. Tosi persoonallinen mutta sellainen, että siitä ei saanut mitään selvää. Ei kuitenkaan sellainen lääkärien harakanvarvas vaan semmoinen koukeroinen.

Yksi kaveri perusti järjettömän menestyvän yrityksen joka on aivan ainutlaatuinen sarallaan. Jos tietoni pitävät paikkaansa niin itseasiassa hän on täysin ainoa vastaavanlainen. Toista samanlaista ei maailmasta löydy. Ja koska hän on niin uniikki omalla alallaan, löytyy asiakkaita ympäri maailmaa. Firma laajenee jatkuvasti ja kysyntä kasvaa. Yläasteella ollessamme pelotti että elääkö tyyppi täysi-ikäiseksi, senverran villiä menoa oli välillä. Nyt löytyy lapsia ja useita alaisia.

Vastavuoroisesti se kiltein ja suloisin löytyy nykyään vankilasta ja syvältä rikolliskierteestä. Hänestä on tasaisin väliajoin kova huoli. Ja mielessä mietteet että mitä voisi tehdä toisen hyväksi. Paljon kysymyksiä joihin ei saa vastauksia. Ja vaikka saisikin, niitä ei todennäköisesti ymmärtäisi. Jokaisena päivänä on varautunut siihen että tulee uutinen siitä, kuinka hän ei enää ole täällä. Kuka pysäyttäisi syöksyn ja kierteen? Mutta koska kuilu välissä on jo niin iso ja huoli myös oman perheen turvallisuudesta aiheellinen, pysyy murhe mielessä ja ihminen sydämessä.

Tuo saa elantonsa tekemällä telkkaria ja toinen kuuntelemalla murheita. Löytyy sosiaalityöntekijää ja yritysjohtajaa. Duunaria ja tohtoria. Hassua mihin kaikkialle elämä on meitä vienyt. Inarista New Yorkiin. Toiset eivät ole muuttuneet pätkääkään ja osa taas tuntuu nykyään miltei ventovieraalta.

Blogikin täytti kaikessa hiljaisuudessa kaksi vuotta. Lueskelin viime ja sitä edellisen syksyn raapustuksia ja huvitti että kriiseily tuntuu olevan mulla jokasyksyinen vaihe. Tosin tänä syksynä siinä on selvästi vähän erilaisuutta, tänä vuonna se kriiseily on nimenomaan ahdistanut.

Synttäripäivät on kyllä aina niin kivoja :) Tänä vuonna ikävuoden vaihto ei ole tuntunut kriiseilyltä, ensi vuonna tuntuu varmasti koska sitten tärähtää mittariin se varsinainen keski-iän alkuluku. Mitään ihmeempää ei tänään ole luvassa. Makoilen, lököilen, luen ja leivon. Onneksi älysin ottaa vapaapäivän. Nämä verkkaripäivät on ihan parhaita syksyisin. Tai no. Talvea se kai jo on. Jotain lumentapaista tulee taivaalta. Tuparit on pian joten mitään isompaa kekkeriä ei ole nyt luvassa. Ehkä ensi vuonna. Mulla olisi jotenkin tarve ja halu isoille juhlille jossa olisi kaikki tyypit saman katon alla. Karkasin kolmikymppisiksi muille maille vierahille joten ne vietettiin hiljaisesti. Mutta 35 voisi olla se vuosi kun bibistellään. Olisipa aina synttäripäivä.

Sain synttärilahjaksi yleiskoneen (no aika 50-lukua mutta olen oikeasti toivonut moista tosi pitkään. Eikä mua haittaa jos joskus on vähän 50-lukua, vapaaehtoisesti se on ihan kivaa) ja meinaan testailla sitä ja koittaa saada aikaiseksi täydellisen Naan-leivän taikinan. Sitko is the name of the game.

Synttärityttö kuittaa ja ottaa nyt tirsat!

10 kommenttia:

  1. Onnea! Täydellinen suunnitelma päivän viettämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja voi kyllä se olikin täydellinen päivä.

      Poista
  2. Onnea - sekä bloggaajan että blogin synttäreiden kunniaksi! Syksyisin tuppaa aina ahdistamaan. Pimeys, siitä sen täytyy johtua...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos :) Mä luulen kanssa että pimeydestä se johtuu. Ja musta ainakin tuntuu että kesä on aina jotenkin tosi lupsakkaa ja syksyisin yhtäkkiä kalenteri täyttyy ja koko ajan on kiire. Vähän sellainen nollasta sataan-muutos. Pistäähän se ahdistamaan.

      Poista
  3. Onnittelut! Harkitsen myös juhlien pitoa joskus. Mutta päädyn pyytämään vanhemmat paikalle :D Ehkä seuraavat pyöreät sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä en tänä vuonna itseasiassa tehnyt edes synttärikakkua itselleni. Takana oli justiinsa paniikkileivontajaiset Kolmosen synttäreille ja mielellä jo isänpäivän herkut joten ei vain riittänyt puhti omaan kakkuun. Ja silti kehitin huonon omantunnon asiasta. Niinkuin mun nyt edes pitäisi tehdä mitään omana päivänäni :D Tässä taas jouduin oman nokkeluuteni nilkoille potkimaksi. Mitäs olen ehdollistanut muun perheen sille että täällä ei juhlakakkuja muut leivo kuin minä :D

      Poista
  4. Kamalan myöhässä hyvää syntymäpäivää. Ja hei vaikka isänpäivää samaan syssyyn.
    Mä oon miettinyt vähän samanlaista postausta, että mitä kaikille vanhoille kavereille on tapahtunut. Vanhoista luokkakavereista on tullut näyttelijöitä, BB-julkkiksia, lääkäreitä, narkkareita, menestyneitä urheilijoita. Ja sitten monta meitä tällaista tylsän keskiluokkaista elämää elävää, josta ei ainakaan fb:n perusteella saa irti mitään kovin ihmeellistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalasti kiitos :) Ja kiitit iskältäkin.
      Meillä on itseasiassa aina pikkujoulut mun ala-ja yläasteluokan kanssa. Nyt en oo muutamaan vuoteen itse päässyt ja viime vuonna niitä ei kai ollut mut tänä vuonna taas mennään! Tuolla jos missä pääsee vaihtamaan kuulumisia ja juoruja poissaolijoista :P

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?