torstai 20. marraskuuta 2014

Housut pois ja hoitoon

Parisuhteiden seksistä jauhetaan kamalasti. Ja siitä että seksiä pitää olla. Että parisuhteessa se on eräänlainen kirjoittamaton sääntö. Seksin täytyy olla laadukasta ja tyydyttävää, molemmin puolin. Seksielämää on hyvä piristää ja plussaa on jos on vähän tuhma. Ongelmiakin voi tulla mutta hei, apuja löytyy! Halusit tai et.

Mua on kamalasti mietityttänyt tämä. Ja oikeastaan hämmentänytkin. Että millä ehdoilla sitä seksiä täytyy olla ja kuinka välttämätöntä sellaisen säännöllisen seksin täytyy olla. Ja voiko ulkopuolelta kukaan määrittää että mikä määrä seksiä on se standardi että suhde pysyy kunnossa.
Kovasti joka tuutissa jankataan kuinka seksi on välttämätöntä parisuhteelle. Uutisoidaan myös että seksittömän pariskunnan ongelmat ovat syvemmällä, seksittömyys ei ole erojen syy. Seksittömyys on kuitenkin yhtäkuin takuuvarmat ongelmat suhteessa. Vaikka seksittömyys ei ole erojen syy niin voisiko kuitenkin olla niin että se on helpompi nimittää eron syyksi kuin alkaa kaivelemaan niitä oikeita ongelmia esille?

Kun yhteiskunta nykyään rummuttaa sitä nuoruuden ihannointia ja seksikkäänä symbolina olemista niin kuinka paljon se luo ikääntyessä ristiriitaa ja paineita sekä syö itsessään sitä seksielämää? Se ei ole ihan helppoa nähdä itseään seksikkäänä vaikka omaisi miten hyvän itsetunnon. Kun vuosi vuodelta se oma peilikuva ei vastaakkaan sitä oletusta. Joka voi sitten tehdä sen että ei enää näekään itseään seksikkäänä eikä koe olevansa haluttava ja sitten ne ongelmat alkaa näkymään siellä pedin puolella. Tilannetta tuskin ratkaisee se että siinä joku odottaa sun hoitavan ne sun velvollisuudet. Ja nimenomaan suhtautuu seksiin velvollisuutena. Kotityöt on velvollisuus parisuhteessa, ei seksi.
Jatkuva yhteiskunnan yliseksualisoima ympäristö luo aikamoisia paineita pariskunnille. Ja entäpä jos puoliso kokee kumppaninsa haluttavaksi mutta kumppani ei näe itseään samoin? Avainsana toimivassa seksissä on ennenkaikkea se että on sinut itsensä kanssa, että omaa jonkinlaisen seksualisen itsevarmuuden.

Voisiko kuitenkin olla että vähemmälläkin seksillä pariskunnat ovat onnellisia? Jos molemmat osapuolet on tyytyväisiä niin miksi niitä vikoja pitää väkisin hakea? Mäkin olen sitä mieltä, kuten valtaosa suomalaisista, että seksi ja läheisyys ovat onnellisen suhteen kulmakiviä. Mutta ei seksi ja läheisyys ole synonyymejä toisilleen. Läheisyyttä voi olla ilman seksiäkin. Lisäksi mihin vedetään raja että voidaan puhua seksittömästä suhteesta? Se että sitä ei ole ollenkaan vai se että seksiä on vaikkapa kerran puolessa vuodessa? Ja niitä tärkeitä kulmakiviä on muitakin, joihin täytyy panostaa.
Sitä en ainakaan allekirjoita että seksitön parisuhde ei olisi normaali. Koska mikä on seksitön? Lasketaanko siihen mukaan sekin että ei ole minkäänlaista läheisyyttä? Olisi hyvä yrittää virittää itseään silloin tällöin niihin tunnelmiin. Mutta mun mielestä ei ole normaalia jos kerrat täytyy ohjelmoida etukäteen kalenteriin jotta seksiä tulee varmasti harrastettua.

Tästä syyllistetään erityisesti naisia. Muistatteko kun kouluampumisten yhteydessä spekuloitiin muutamassakin paikassa kuinka nekin teot olisivat saattaneet jäädä tekemättä jos joku tyttö olisi antanut läheisyyttä niille nuorille miehille. Aamulehden kirjoitus aihesta muutaman vuoden takaa sanoo suoraan että joukkomurhaajia ei syntyisi jos nuoret miehet saisivat edes silloin tällöin seksiä ja jonkun tyttöystäväksi. Siis mitä ihmettä? Voiko enempää metsään mennä ja voidaanko enemmän syyllistää yhtä sukupuolta ja vielä täysin aiheetta. Että säälistä vaan levittämään jalkojaan ja pelastamaan maailmaa. Ihminen voi muuten olla yksinäinen vaikka saisikin seksiä. Ihminen voi olla myös yksin vaan ei yksinäinen.

Mikä sitten tekee haluttomuutta? Niiden yhteiskunnan luomien paineiden lisäksi. Raskaus, imetys ja vaihdevuodet vaikuttaa. Ehkäisypillerit mahdollisesti. Väsymys ja stressi. Elämäntilanteiden muuttuminen. Huolet ja murheet. Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Varmasti miehilläkin hormonaaliset ja muut seikat vaikuttaa mutta luonnollisestikaan mulla ei ole niistä omakohtaisia kokemuksia.
Välillä kuulee aina naisista, jotka elävät suhteessa, jossa mies ei oikeasti jätä rauhaan ennenkuin nainen antaa. Fyysisesti naista ei pakoteta seksiin mutta kärttäminen ja painostaminen jatkuu niin kauan että nainen luovuttaa. Koska tietää että sitten saa olla rauhassa, vaikka ei itse olisi halunnutkaan. Tämä tuskin täyttää raiskauksen määritelmää. Mutta miksi sitä voisi kutsua?

Muutama viikko takaperin Iltasanomat uutisoi erikoislääkäristä, joka totesi "Jos nainen kieltäytyy seksistä, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset". Valitettavasti Iltasanomista linkkiä uutiseen ei enää löytynyt (jos joku löytää niin otan vinkin kiitollisena vastaan ja lisään sen tänne), itse muistelin uutista täältä. On hyvä että annetaan sitä viestiä että asioista voi jutella ja ongelmiin voi hakea apua mutta tässä meidän muutenkin yliseksualisoituneessa yhteiskunnassa tuo luo myös paineita ja epävarmuutta. Miksei voida otsikoida myös niin että Parisuhteessa kumpi vain saa kieltäytyä seksistä ja toinen osapuoli kykenee kyllä elämään sen asian kanssa?

Vanhemmille hoetaan joka tuutista kuinka parisuhteessa ei tarvitse olla vain lasten takia. Ja että intohimo kuuluu myös vanhempien suhteeseen. Muttakun ei se intohimo välttämättä pysy samanlaisena vuodesta toiseen. Kuitenkin tuntuu että ihmiset luulevat sen pysyvän. Että ei ole muka normaalia jos ei haluta samalla tavalla kuin suhteen alkuaikoina. Kuulin joskus sellaisen sanonnan että jos pariskunta laittaisi ensimmäisen seurusteluvuotensa aikana aina pennin lasipurkkiin kun harrastavat seksiä ja ensimmäisen vuoden jälkeen alkaisivat ottaa sieltä aina yhden pois kun harrastavat seksiä, ei purkki tyhjenisi koskaan tyhjäksi asti. Kuvaavaa.
En tiedä kuvittelenko mä vain mutta itse koen törmänneeni tuohon intohimosta jankuttamiseen nimenomaan pienten lasten eronneilta vanhemmilta. Se intohimo tuntuu näyttelevän tosi isoa roolia nuorten aikuisten parisuhteissa.

Sitten kuitenkin puhutaan kuivista kausista ja siitä että ne on ihan normaaleja. Jokainen terve ja tasapainoinen ihminen varmasti tietää itse mikä on sopivasti mut onhan tää jotenkin tosi hämmentävää. Odotukset seksistä ovat niin järjettömän korkealla. Sitä ei osata ajatella että joskus seksi voi olla huonoakin. Vaikka se olisi ollut hyvää aiemmin. Joskus voi olla kokonaan seksitöntäkin. Mun on pakko todeta että mitä sitten? Jos mun parisuhde riippuisi vain seksistä niin mä olisin huolestunut.

Nykypäivänä parisuhteesta on helpompi lähteä. Ollaan onneksi siinä tilanteessa että ihminen pystyy elättämään itsensä ja pärjäämään ilman sitä huonoa kumppania. Samaan aikaan kuitenkin parisuhteille on kovemmat odotukset kuin koskaan. Ne odotukset on tosi kovat ja haaveillaan ainaisesta intohimosta ja tunteiden palosta. Jo ennen kuin mitään suhdetta edes on olemassakaan, on olemassa ne haaveet ja odotukset siitä millainen parisuhteen ja kumppanin pitäisi olla. Ja millaista sen seksin pitäisi olla. Ilotulistusta ja salamointia. Ei tasaista, tuttua ja turvallista. Koska sehän on lähes sama kuin tylsää.

Musta on tietyllä tapaa hurjaa että sanotaan seksin olevan velvollisuus parisuhteessa. Kyse on kuitenkin itsemääräämisoikeudesta oman vartalon suhteen. Kaikilla pitäisi olla oikeus päättää itse koska se oma vartalo on myös toisen. Ei seksi ole velvollisuus. Roskienvientikin on enempi velvollisuus parisuhteessa kuin seksi. Parisuhteessa pitää olla myös turvallista kieltäytyä jos ei halua. Ilman että kokee lyövänsä laimin velvollisuuksiaan.

13 kommenttia:

  1. Mä vaan nyökyttelen täällä. Velvollisuudelta se välillä tässä pyörityksessä tuntuu ja silloin mulla on paha tapa sanoa ei. Mä en kerta kaikkiaan halua seksiä siksi, että täytyy, kotityönä muiden joukossa. Enkä mä voi kuvitellakaan, että yksikään puolisoaan rakastava mies tahtoisi toisen suostuvan seksiin vain siksi, että täytyy. Kelle se muka silloin on enää kivaa?!

    Vai pitäiskö tässä nyt noilla omille tytöille (miksei pojillekin, mutta miesten haluttomuushan ei koskaan ole uutisissa ongelma...) opettaa, että säästävät ensin sen seksin sinne, kunnes löytävät sen oikean, ja sille oikealle on sitten aina annettava, kun se vähän vinkasee, ettei se lähde? Eihän se nyt niin voi mennä!

    Jos seksi tuntuu vain velvollisuudelle, pitäis selvittää miksi ja korjata syy, eikä vain avata jalkojaan siksi, että täytyy. Niin kuin mun mielestä.

    Mutta voihan se olla, että miehet on tosiaan parisuhteessa vain seksin takia. Mitäpä me rakkaudesta...

    Sori purkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä saadaan onneksi hyvin juteltua asioista puolin ja toisin. Ja jos jotain hiljaiseloa on niin siihen on aina löytynyt syy jonka on voinut puhua auki ja saanut selitettyä, puolin ja toisin. Silloin toisenkin on helpompi ymmärtää missä nyt mennään eikä se hiljaiselo jää niin paljon mietityttämään että missä se vika on.
      Mutta vaikeaksi koen asian nimenomaan kasvattajana. Että saisin noita teinejäni kasvatettua siihen suuntaan että heillä olisi ne näkemykset kohdillaan ennen kokemuksia. Näistä haluttomuusjutuista ei olla sinänsä kovin syvällisesti juteltu, siitä kyllä on ollut paljon puhetta että saa kieltäytyä ja sitä täytyy kunnioittaa. Mutta ehkä tuosta haluttomuudestakin voisi jutella. Ei se varmaankaan nuorilla ole niin isona ongelmana mutta selittyyhän se osittain miehen ja naisen eroilla. Miehet saavat orgasmin helpommin ja sitä myötä ovat myös helpommin valmiita. Mä aina luulen että meidän seksuaalikasvatus on hirveen hyvällä pohjalla ja kaikesta on juteltu ja sit aina tulee vastaan jotain josta huomaan että pitäisi myös jutella. Mä sorrun vanhempana ja ennenkaikkea aikuisena vähän väliä siihen että oletan lasteni tietävän. Vaikka eihän ne voi tietää jos kukaan ei ole asiasta jutellut.

      Mä uskon kyllä että valtaosalle, sekä naisista että miehistä, se rakkaus on kyllä oikeasti tärkeä asia :) Ja purkaa vaan! Purkaminen on hyvä.

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa ja itse olen aika pitkälti tässä sun kanssa samaa mieltä. Tälläkin kokemuksen määrällä.´(lapset nuorempia, vähemmän parisuhdetta jne)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sorrun varmaan siihen välillä itsekin mutta en ymmärrä, eikä sitä pidäkään musta ymmärtää, jos aina vedotaan siihen että ei olisi vielä riittävästi elämänkokemusta. Musta on todella alentavaa suhtautumista (myös multa itseltäni!) jos toisen näkökanta lytätään sillä että hänellä ei ole vielä riittävästi näkemystä tai kokemusta asiasta koska ikä tms. syy. Ihminen perustaa oman mielipiteensä ja näkökantansa siihen senhetkiseen kokemukseensa. Ja se on aivan riittävän hyvä peruste mielipiteille. Eli älä missään nimessä vähättele itseäsi ja mielipiteitäsi sillä että lapsesi olisi nuorempia ja parisuhdetta olisi takana vähemmän :) Ja jos ihan lähdetään hiuksia halkomaan niin sulla on kyllä pidempi parisuhde takana kuin mulla tällä hetkellä ;) Tai ainakin luulen niin.

      Poista
    2. Kuusi ja puoli vuotta parisuhdetta ;) mutta itse nyt lähinnä hain takaa parisuhde-elämiä yhteensä. Mun kaikki on tämä kuus ja puoli vuotta. Enkä vähättele. Mielipiteet ja olosuhteet muuttuu. Tämä on nyt tällä hetkellä oma fiilis.

      Buaah.. aamulla kuin luin tätä niin mielessä oli vielä yhtä jos toista kommenoitavaa, nyt on takki tyhjä. Ehkä kommentoin vielä joskus myöhemmin - tai sitten en. :)

      Poista
  3. Ihan noin lähtökohtaisesti en lähtis sotkemaan kouluampumisten yhteydessä kuultuja ääliökommentteja parisuhteen seksielämään.

    Jälkimmäiseenkään mulla ei ole sen enempää sanottavaa kuin omakohtainen näkemykseni siitä, että siihen kandee joskus panostaa - vaikkei just sillä sekunnilla huvittaiskaan, yleensä se kyllä piristää kaikkia osapuolia. Ja piristyneet osapuolet jaksavat ehkä toisiaan ja perhettään paremmin kuin piristymättä jaksaisivat. Tai näin meillä. Koen kyllä näiltä osin olleeni toistaiseksi aika onnekas, enkä halua mitenkään yleistää. Jengillä on erilaisia tarpeita, ja kurjaa on, kun muuten hyvässä suhteessa tarpeet eivät kohtaa.

    Ja tottahan se on: kellä tahansa on oikeus kieltäytyä, mutta jatkuva torjutuksi tuleminen on kaiken ymmärrykseni mukaan tuhoisaa ihmisen itsetunnolle.

    Itse olenkin taipuvainen lopulta ajattelemaan, että tässä(kin) asiassa parisuhde edellyttää kompromissien tajua molemmilta osapuolilta. Sitä, että välillä ajattelee sitä toistakin (joko silloin kun hyppää sänkyyn vaikka ei niin huvittaisi tai silloin kun antaa toisen nukkua vaikka itseä huvittaisi.) Ja jos tosiaan seksi tuntuu vain velvollisuudelta, kyllä, silloin ehkä pitää selvittää, mikä mättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en nyt kyllä saa ihan kiinni siitä että miksi odotuksista seksin suhteen ei voisi keskustella niin että sitä tarkastelee eri kanteilta. Kun se konsensus on siinä ihan sama, katselee mistä vinkkelistä vaan. Eli että naisen velvollisuus olisi seksi. Kun meille syötetään moista eri elämäntilanteissa, eri ikäisenä ja eri hetkinä niin tottakai se vaikuttaa niihin meidän ajatuksiin ja oletuksiin. Kun yhtä sukupuolta syyllistetään mediassa noin samalla tavalla eri yhteyksissä, mitä tässäkin esimerkkeinä toin, niin tottakai se vaikuttaa. Kun niitä ihan samanlaisia ääliökommentteja sotketaan eri asiayhteyksissä niin tottakai niistä voi keskustella ja tarkastella ja pohtia miten ne vaikuttaa. Jos se sanoma on noin erilaisissa uutisissa kuitenkin sama eli että nainen on velvollinen antamaan niin täytyyhän niistä keskustella samassa yhteydessä, ei se tarkoita sitä että niitä sotketaan keskenään. Se on ihan tärkeää noteerata myös se, että teinit ja nuoret aikuiset perustavat myös niitä omia näkemyksiään ja ajatuksiaan noiden mukaan.

      Jatkuva torjutuksi tuleminen on varmasti tuhoisaa omalle minäkuvalle mutta jos nyt mietitään tätä yhteyttä niin kyllä mua mietityttää se että mistä tulee torjutuksi? Seksistä vai läheisyydestä? Näkisin jälkimmäisestä torjutuksi tulemisen vielä tuhoisammaksi.

      Kompromissit onkin se a ja o. Ja uskon että niihin pystytäänkin suomalaisissa kodeissa. Mutta ihmettelenkin kaikista eniten sitä uutisointia. Kompromisseihin kannustetaan joo mutta miksi se sävy on kuitenkin useimmiten sitä "kannattaa joskus suostua" kuin että "joskus voisi ymmärtää myös sen kieltäytymisen"?

      Poista
    2. Mä epäilen, että se, kun on lopettanut esim. lööppienkin lukemisen, on tehnyt hyvää todella monella tasolla - viimeisin haluttomuudesta lukemani julkinen teksti on ollut Cougar woman -blogi Lilyssä, ja se käsittelee nimenomaan miehen haluttomuutta. En siis oikein itse suostu allekirjoittamaan väitettä, että yleinen eetos olisi, että naisen velvollisuus on seksi. Pikemminkin sanoisin, että "velvollisuus on seksi", mikä toki itsessään on tuhoisa väite.

      Mutta myönnän, että fiilikseni saattaa olla idealisoitu ja että todellisuus on oikeasti raadollisempi.

      Poista
    3. Lööppilakko onkin muuten mahtava ratkaisu. Kokonaan uutisitta en kuitenkaan halua olla ja siksi harmittaakin että pelkkä keltaisen lehdistön väistely ei enää riitä. Kun ne omat luottolehdet uutisten suhteen ovat myös paikoin melko sensaatiohakuisia ja niissäkin uutisoidaan käytännössä samoja kuin keltaisissa. Vähemmän keltaisesti mutta kuitenkin samoja uutisia.

      Poista
  4. Hyvä aihe, hyvä kirjoitus!

    Mulle molempien lasten vauvavuodet tarkoitti täydellistä seksuaalista lamaa. Kyse ei ollut häpeästä muuttunutta vartaloa kohtaan, univelasta tai hoivavietistä vaan siitä, että imetys tappoi kaikki halut. Sitten kun se väheni, alkoi taas kiinnostaa. Se oli näin jälkikäteen ajatellen aika mielenkiintoinen ajanjakso, olla haluamatta ollenkaan, todeten, että itsehän tässä pärjäisi vallan mainiosti ilman.

    Just se seksikkyys…. äh. Mä en koe itseäni kovin seksikkääksi tällä hetkellä. Silti haluan harrastaa sitä. Enkä mä itse asiassa mun miestäkään pitkän yhdessäolon ja iän tuomien muutosten valossa minään seksipommina näe, mutta se ei haittaa mua. On sen kanssa silti kivaa sekstailla. Enkä oikein edes lämpene millekään tuhmille tekstareille, alusasuille tai roolileikeille, joita aina ja kaikkialla tarjotaan seksielämän piristeeksi ja suorastaan VELVOLLISUUDEKSI. Musta molempia tyydyttävä arkinen seksi sukat jalassa on ihan parasta :)

    Nyt on muuten tehty hulvattoman kuuloinen leffa, Säälistäjät, joka kertoo työkkärin naisista, jotka alkavat antaa spildeä luuserimiehille, ettei ne tekisi erilaisia väkivaltaisia iskuja. Kuulemma saanut innoituksensa just tuosta Aamulehden kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos :) Nää on näitä pikkulapsivaiheiden juttuja mistä ei kukaan puhu mitään vaikka saletisti kaikki painii samojen ongelmien kanssa, jossain määrin ja jossain vaiheessa. Tai no onhan meillä toki aina vauva.fi :)

      Enivei, mulla on ollut melko sama. Imetysaikana on hemmetin hiljaista. Kyse ei ole siitä että mä ajattelisin jotenkin että tissit kuuluu vauvalle. Vaan kyse on siitä että kun imettää koko ajan niin mulla ei vaan aivot käänny sitten siihen että niillä tisseillä voisi tehdä muutakin. Mulla kyllä löytyy haluja muttakun ei tarvii kuin tissistä hipasun niin ne halut häviää välittömästi koska aivot kääntyy imetykselle. Melkosta taiteilua on että noinkin oleelliseen ruumiinosaan ei tulisi minkäänlaista kosketusta. Ja toinen mikä mulla on imetysaikoina ollut kanssa niin on se että jos kroppa olisikin valmis niin pää ei ole ja jos pää taas haluaisikin niin kropassa ei tapahtu mitään.

      Mä en näitä juttuja ole kuitenkaan ihan niin tarkkaan lukenut ja perehtynyt, vaikka nyt tästä aiheesta kirjoitinkin. Mutta mä olen jotenkin hämmästellyt aina sitä että miksi siihen piristykseksi tarjotaan jotain tuhmailuja ja roolileikkejä jne jne. Kun eikö se turvallisuus olisi just parisuhteessa se homma siellä taustalla? En nyt ehkä ihan saa puettua sanoiksi sitä mitä mä yritän sanoa. Että jotenkin kun yhdessä ollaan ja vanhetaan niin paraneeko se touhu oikeasti pysyvästi jollain leikeillä? Vai voisiko sitä parantaa jopa vaan vaikka viettämällä enemmän yhdessä aikaa, harrastamalla tai tekemällä jotain yhdessä jne.? Rakentaa sitä läheisyyttä ym. joka voisi sitten heijastua parantamaan sitä seksiäkin. Miksi ne keinot pitäisi olla jotain visuaalisia stimulantteja? Varmana nekin toimii osalla porukasta ihan helvetin hyvin mutta mua vaan ihmetyttää että miksi ne on aina ne jota siellä suht ekojen keinojen seassa tarjotaan?

      Säälistäjät :D :D en kestä! Pakko perehtyä paremmin.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus, lukaisin tämän jo eilen mutta en sitten ehtinytkään vastata koska muuttujia tuli oikein urakalla... Jospa nyt olisi vähän rauhallisempi hetki tajunnan virralle, kun lapset ovat treffeillä Nukkumatin kanssa :)

    Olen kyllä kokolailla samaa mieltä sun kanssa. Ensinnäkin minusta on suorastaan hämmentävää, miten paljon seksiin ja parisuhteeseen liittyvistä asioista mediassa koohotetaan, ja kun se on juurikin sitä "Näin pidät seksielämääsi yllä!", "Muista harrastaa seksiä!", "Seksi ei saa loppua"- tyyppistä kohinaa. Ja toki, ei siinä mitään vikaa ole, mutta hämmästyttää miten suuri numero seksistäkin saadaan tällä tavalla tehtyä ja annettua juurikin se kuva, että parisuhde jossa on esim. vähän seksiä ei voi olla onnellinen eikä voi pidemmän päälle jatkuakaan.

    Sekin minua kiinnostaisi tietää, mitä tällä seksillä/seksielämällä sitten tarkoitetaan. Varsinaista vällyjen välissä peuhaamista, yhdyntää itseään, vaiko muitakin asioita? Itse kun miellän seksiin liittyvän paljon muitakin asioita.

    Vähän hämäävää on sekin, miten vähän hellyydestä tai läheisyydestä ilman yhdyntään tähtäävää toimintaa tunnutaan (juurikin mediassa) puhuvan; ikään kuin näillä asioilla ei olisi mitään väliä (ylipäätänsä minkään kannalta) ja ikään kuin ne eivät merkitsisi mitään, elleivät johda siihen tiettyyn asiaan. Minusta tämä on hieman omituista. Puhumattakaan siitä, mihin unohtui rakkaus?

    Sekin minua mietityttää, miksi ihmeessä kaikkien pitäisi lämmetä näille tietyille, seksielämän piristykseksi tarkoitetuille asioille. Jos et lämpene, et ole normaali tai olet rajoittunut tms. Eikö saa olla tyytyväinen ihan perusasioihin, onko aina pakko kaivata jotain uutta ja enemmän, onko pakko haluta rikkoa rajoja - eikö tavallinenkin voi olla tajunnanräjäyttävää? :D

    Minusta on normaalia, että seksielämässä on vaihteluita. Välillä seksiä on enemmän, välillä sitä voi olla vähemmän. Vaikuttimet kun tulevat sangen laajalta. Mun mielestä kuitenkin yksi molemmat osapuolet onnelliseksi tekevän seksielämän (mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa!) kulmakivistä on avoin keskusteluyhteys kumppanin kanssa. Se, että kumpikin voi puhua odotuksistaan ja toiveistaan - ja toisaalta nimetä senkin ääneen, että nyt ei jaksa, ei tee mieli tms. Ilman, että toinen vetää pussillisen herneitä nenäänsä ja kriisi on valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Mua hämmentää just noi samat asiat! Alkaa tulla sellainen olo että onkohan mun seksielämässä jotain vikaa? Että vaikka ollaan tyytyväisiä ja noin muttakun yhdestä jos toisesta suunnasta törmää että millaista "pitäisi" olla niin meinaa vähän sokaistua hetkittäin. Ja mä myös kaipaisin että noita asioita avattaisiin. Mitä kaikkea ne pitää sisällään? Itse aktia vai myös sitä muuta kokonaisuutta.

      Mä voin hyvin kuvitella että ehkä joskus, kun voidaan puhua että ollaan oltu yhdessä jo vuosikymmeniä, ne petipuolen piristykset voisikin olla vähän erikoisempia juttuja. Muttakun tuntuu että tämä nykymaailma tarjoaa lelut ja muut hommat heti piristämään sitä seksielämää kun se ensihuuma on laantunut. Ja laantuuhan se! Se on ihan luonnollista, ei tarvitse haluta samalla tavalla kuin joskus suhteen alkuaikoina. Ja jos heti aletaan piristämään niin mitäs sitten vuosien päästä tehdään? Ja juurikin tuo että voisiko asioista yrittää puhua? Ei vain pintaraapaisulla. Ehkä sekin voisi laukaista niitä jotain solmuja ja homma olisi taas tajunnanräjäyttävää.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?