sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Hyvää isänpäivää!

Mun pitäisi taas tehdä oppimispäiväkirjaa. Eli bloggaan.

Koska nyt on isänpäivä niin musta aiheeseen sopii hyvin pohtia tasajakoisuutta perheessä. Kamalastihan mä olen sitä jo tänä vuonna täällä pohtinut. Mutta so not, menköön vähän lisää!
Musta vaan on kerrassaan kutkuttavaa pohtia uudestaan ja uudestaan näitä lapsenhoitojärjestelyjä. Ja tasa-arvoa.

Mä olen tätä nykyä myös 6+6+6 mallin kannattajia. Näitä keskusteluja on kovin vaikea käydä siinä mielessä että ihmiset peilaa ne niin vahvasti vain siihen omaan elämäänsä. Joka toki nyt onkin se ensimmäinen juttu. Tietty! Mutta niitä ratkaisuja ei saakkaan koskaan täysin aukottomiksi ja sellaiseksi että istuvat jokaiseen pirtaan. Mutta jos mietin puhtaasti sitä että äidit voisi saada takaisin työelämään ja isät enemmän kotiin niin 6+6+6 on musta aika käypäinen malli siihen.
Lisäksi mä kaipaisin työnantajien puolelta myös joustavuutta osa-aikaiseen työskentelyyn. Mä en ainakaan koe että tämä pelaisi Suomessa niin, että siitä hyötyisi kaikki osapuolet. Mutta ehkä teen tuosta ihan kokonaan oman postauksensa.

Mun mielestä on kuitenkin ihan aiheellinen kysymys kysyä että miksi ne äidit sitten pitäisi saada takaisin sinne työelämään? Jos ne haluaa kuitenkin olla kotona. Ehkä mä saan tähän vastattua tässä postauksessa. Tiedostan ja tiedän toki että aina nämä kuviot eivät ole mitään vapaaehtoisia arvovalintoja vaan työtilanteen sanelemia pakkoja. Mutseilla ei ole duunipaikkoja. Tuo ei siltikään mun mielestä vielä täsmää tilastojen kanssa. Kun 94% iseistä jättää pitämättä isäkuukautta pidemmät vanhempainvapaat niin jossain muuallakin kuin äitien työpaikoilla mättää.

Monesti törmää siihen että kysytään miksi tasa-arvosta tehdään niin iso asia. Mun mielestä tähän on ihan yksinkertainen vastaus. N. puolet maailman asukkaista on miehiä ja puolet naisia. Asiat, oli ne pieniä tai suuria, ei toteudu kaikkien kannalta tasapuolisesti jos jokin osa-alue on vain toisen sukupuolen dominoima. On ihan totta että asiaan kuin asiaan pitäisi valita aina sopivin henkilö eikä miettiä minkään sukupuolikiintiöiden kannalta. Mutta silloin myös hakijajoukossa pitäisi olla tasapuolinen määrä molempia sukupuolia. Jotta siellä on samassa määrin kumpaakin sukupuolta edustettuna jotta nimenomaan on mahdollista löytää se sopivin henkilö. Ja on muuten tutkittua että työtulos on kaikista parasta silloin kun tekemässä on sekä miehiä että naisia. Eli jos haluaa yrityksensä tuottavan hyvin tulosta niin tiettyyn kiintiöimiseen kannattaisi satsata. Mun mielestä tässä ei ole kyse tämän hankalammasta asiasta. Ja sama pätee mun mielestä siellä himassakin. Jotta toivottu tulos olisi mahdollisimman hedelmällinen, täytyy työpanoksessa olla mukana sekä isä että äiti (olettaen nyt että puhutaan perheestä jossa on isä ja äiti).

Jätän pois heti kättelyssä vaihtoehdon Isä haluaa käydä töissä ja äiti haluaa olla lasten kanssa kotona koska tuolloinhan mitään epäselvää ei ole. Jokaisen rooli on selvä. Mutta aina se ei ole ihan itsestäänselvää. Lisäksi, jos ei koskaan ole kokeillut muuta kuin tuota isä töissä ja äiskä kotona-mallia, niin miten voi tietääkään että millaista se olisi kun hommat meneekin vaihtoon? Koti-isyyden voi ottaa oppimisen paikkana, molemmille vanhemmille. Isät tarvitsevat tietyillä vanhemmuuden sektoreilla tällä hetkellä enemmän tukea ja tsemppiä kuin äidit.

Mä en halua ylenkatsoa ketään tai lytätä kenenkään tapoja. Mutta mun on hyvin vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, miten naiset dominoi himassa. Miten miehet ei muka osaa tai kykene tekemään asioita "oikein". Että "helpommalla" pääsee kun itse tekee samantien alusta pitäen. Ensinnäkin ihminen on luonnostaan niin mukavuudenhaluinen että jos sä jatkuvasti kuuntelet sitä kuinka et tee oikein niin varmasti houkuttaakin jättää tekemättä. Mutta hei ihan oikeasti miten jonkun imuroinnin muka voi tehdä väärin? Ja missä se määritellään että miten se tehdään oikein? Tämä sama naisihmisryhmä muuten varmaan on just niitä tyyppejä ketkä ei työpaikoilla kykene siihen että joskus kokeiltaisiin jotain uutta tapaa tai keinoa. Koska "aina on tehty näin". Ja kyseessä on muuten varmaan myös juuri se sama porukka jolla on niin järjetön tarve hallita kaikkea koska eivät muulla saa peiteltyä sitä omaa epävarmuuttaan.

Jokatapauksessa, tasa-arvoisuus ja ennenkaikkea tasavertaisuus lähtee jo sieltä kodista käsin. Lapset näkevät jo siellä ne mallit miten toimitaan. Musta olisi hirveän tärkeää että naiset kykenisi päästämään irti siitä jatkuvasta minäminäminästä (ts. Pääsen helpommalla kun itse teen asian "oikein") ja ajattelemaan asiaa vähän isomman kuvan kautta. Kun ne mielikuvat lähtee jo sieltä miten kotona toimitaan niin halutaanko me oikeasti välittää lapsille se ajatusmalli että vain yksi tapa on se oikea ja sen kykenee tekemään vain yksi henkilö? Mun mielestä se on ylenkatsomista. Että nostaa itsensä jalustalle ja tekee itsestään korvaamattoman.

Keskustelusta vanhemmuuden kohdalla unohtuu monesti tasa-arvo kokonaan. Puhutaan aina vain äitien oikeudesta. Siitä että ovatko äidit kotona vai töissä. Entäpä ne isän vaihtoehdot? Isälle lankeaa lähes aina se elatuksen vastuu. Mun mielestä keskustelukenttää voisi laajentaa koskemaan myös isän oikeuksia. Myös isällä pitäisi olla oikeus valita onko töissä vai kotona.
Kokoan loppuun muutaman lentävän lauseen, jotka aina nousee esiin tässä asiayhteydessä.

Lapset ovat pieniä vain hetken.
Tämä on ihan totta. Lapset ON pieniä vain hetken. Mutta ne on yhtä pieniä myös isälle vain hetken. Miksi se on juuri äiti jolla on se etuoikeus olla seuraamassa sitä kasvua ja kehitystä siellä kotona? Myös isät tarvitsevat sitä tunnetta että ovat merkityksellisiä kasvattajia ja läsnä muutenkin kuin viikonloppuisin ja lomilla.

Miehen palkka on niin paljon parempi.
Niin. Tämä on musta kovasti suhteellista. Ihminen kun kykenee vaikuttamaan omaan elintasoonsa myös niin että sitä elintasoaan laskee. Suuria asuntolainoja ei ole mikään pakko ottaa siinä vaiheessa kun lapset ovat pieniä tai niitä lainan ehtojakin voi yrittää neuvotella pankin kanssa niin että lyhentää vain korkoja sen aikaa kun jompi kumpi vanhemmista on hoitovapaalla. Mikään pakko ei ole myöskään esimerkiksi matkustella hoitovapaalla. Se, että sitä elintasoa laskee siksi aikaa kun lapset ovat pieniä, ei tarkoita sitä että se on pysyvä tila. Valintoja valintoja, ja tästähän moni on kirjoittanut viime aikoina.
Kumpikin vanhempi on elatusvelvollinen, ei vain isä. Raha tuo itsenäisyyttä. Pari päivää sitten uutisoitiin että nuoret naiset ovat nyt koulutetumpia kuin koskaan. Toivottavasti jo kymmenen vuoden sisään päästäisiin eroon tuosta iänikuisesta "isä tienaa paremmin"-mantrasta.

Isät eivät löydä vertaistukea.
Mun on vaikea ymmärtää tuota lausetta. Mä koen että ei ne äiditkään sitä vertaistukea löydä. Se, että ollaan samaa sukupuolta ei vielä takaa sitä että vuorovaikutus toimii. Ja ei ne äiditkään sitä oloaan koe yhtään sen luontevammaksi siellä muskarissa tai perhekerhossa kuin isätkään. Päinvastoin. Eiköhän tämä ole enempi ihmisestä itsestään kiinni että onnistuuko vai ei. Ehkä jopa itsetunnon hommia jonkun verran. Että miten korkealla se kynnys mihinkin on.

Miehen työpaikka on sellainen että ei sieltä niin vaan olla pois.
Jännä juttu että naisten työpaikoilta, oli se työ mikä tahansa, voi olla pois kun saa lapsia. Ja tästä esimerkkiä sille että kyllä vaan voi miehenkin työ joustaa.

Koti-isyys mielletään epämiehekkääksi ja oudoksi.
Siis mitä ihmettä?!? Meiltä löytyy yksi koti-isä ja voin kertoa että mikään ei ole niin miehekästä kuin mies joka huolehtii lapsistaan. Muutenkin kuin taloudellisesti. Lasten kanssa jos missä oppii priorisoimaan sekä organisoimaan. Ja johtamaan. Tämän pitäisi olla villi kortti työmarkkinoilla!

Muistakaa että muutos ei tapahtu vain puhumalla. Se vaatii myös uskallusta ja tekoja. Asiat kyllä järjestyy kun vain yritystä riittää. Ennenkaikkea niiden isien pitää uskaltaa sitkeästi yrittää muutosta. Niin kotona kuin siellä töissäkin.

EDIT Yksi linkkivinkki vielä aiheesta :)

4 kommenttia:

  1. Meillä oli kotona vahva äidin pyörittämä arki, kun isä oli töissä ulkomailla ala-aste ikäni. Äiti hoitaa kaiken-malli, ihan olosuhteiden takia. Kun sitten ensimmäinen lapsi syntyi meille, mun oli hirveän vaikea ymmärtää ja uskoa, että mies oli 100% mukana arjessa. Ja että oikeasti voin luottaa hänen hoitavan, sekä imuroinnin että soseen syötön ja vauvan päiväunet. Huikea nykyajan mies :)
    Lasten hoitovapaa-asiat pistää vähän sydämeen, sillä me on langettu juuri raha-asiaan. Toinen tienaa paremmin, oma keikkatyö hoitovapaalla taas rasitti isovanhempia, korkojen maksuakin on tehty jne. Mutta isäkuukauden mies on halunnut käyttää joka kerta. Ja hän on lähes aina kotona lasten sairastaessa, kun on itsenäisempi työ kuin minulla. Ja perhepäivähoito osoittautui jokaisen lapsen alkutaipaleeksi hiukan alle 2-vuotiaasta. Ja lopuksi vielä komppaan: Läsnäoleva, osallistuva isä on kaikkein miehekkäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on mietityttänyt paljon tuo että tämä olisi nykyaikaisten miesten juttuja tuo osallistuminen. Kun jotenkin tuntuu että sitten esimerkiksi osa vanhemmista miehistä on ihan täpinöissään siitä että isät osallistuu nykyään jne. Että onko se vaan kautta aikojen ollut sitä että isän ei odotettu osallistuvan ja jos halusi niin ei saanut. Että onko tämä nyt välttämättä niin uusi juttu kuitenkaan siellä ajatustasolla. Toteutushan se on aina kaikessa mikä tökkii :)

      Poista
  2. Arvaa vaan naurattiko, kun näit mistä olit kirjoittanut! (Itse vaahtosin vähän toisesta näkökulmasta biologiasta ja tasa-arvosta!!) Hyvä teksti! Jään myös innolla odottamaan osa-aikatyöpostausta. 6+6+6 -malli on varmasti toimiva olettaen, että kummallakin vanhemmalla on odottamassa työpaikka hoitovapaan jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vaan kun löytyy eri näkökantoja ja mielipiteitä! Mä itse kaipaan eniten nimenomaan sitä suhtautumista että oletus ei aina olisi se että äiti on kotona ja käyttää kaikki perhevapaat. Se on se joka mulla eniten hiertää. En suostu hetkeäkään uskomaan ettäkö isät ei haluaisi olla ja ettäkö asioita ei saisi järjestymään jos roolit pistetäänkin vaihtoon. Asenteet muutokseen on ehkä se josta eniten haluan mesota :) lisää vaihtoehtoja ja lisää avoimia mieliä!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?