keskiviikko 31. joulukuuta 2014

I've got all the time in the world

Vuosi lähenee loppuaan. Mulla ei ole varsinaisesti mitään oloja, että hyvä kun vaihtuu, mulle olisi sopinut jatkuakin. On ollut ihan hyvä vuosi, paljon uusia oivalluksia ja oloja. Mitään varsinaista vuosikatsausta en ala kokoamaan tänäkään vuonna, mutta kirjoitan oloista ja jutuista justnyt. Miltä tuntuu nyt ihan vikoina hetkinä, mitkä toimii ja mikä on kivaa.

Lueskelin parin kuukauden takaisia postauksiani ja voi jösses. Onpahan sävyeroja. Se senaikainen ahdistus loistaa nyt poissaolollaan. Kyllä kuulkaa kannatti kriiseillä ja märehtiä siinä senhetkisessä kurjuudessa. Epävarmuudessa ja muutoksen kourissa. Koska nyt ei tarvitse! Nyt voi vaan olla kun on kriiseillyt riittävästi. Päästänyt irti ja käsitellyt kipupisteet. Nyt voi nauttia sekä lomasta että hoitovapaasta. Mitä siitä nyt olisi tullutkaan jos olisin käyttänyt hetkeäkään tästä ajasta siihen murehtimiseen? Koska nyt mulla on eräänlainen vapaus. Mulla on aikaa. Toki loppuvuoden sairastelut murehdututti. Mutta hoitovapaalle jääminen ei ole enää ahdistanut. Se on taputeltu mieleltä pois.

Nyt kun iso osa ajasta on vapautunut sinkoilun sijaan ihan vaan olemiselle, olen löytänyt paljon kivoja juttuja. Osa uusia ja osa vähän kadoksissa tai nukuksissa olleita. Jotka tuntuu tekevän just sen tämän hetken.

...Uusia hillittömiä blogeja. Osa uusia tuttavuuksia, osa vanhoja jotka eivät vaan ole aiemmin iskeneet. Mutta nyt, nyt on jytissyt. Olen suorastaan blogi-ihastunut! Tyydyn kuitenkin ihailemaan vaan kaukaa ja pidän ihastumiseni salassa. Siksi en ala yksitellen erittelemään että millaisia ja missä. Huokailen vain ja odottelen uusia postauksia.

...Ruokaa, ruokaa. Työpäivien sanallessa aikataulua tapahtuu ruokailukin monesti melko hektisesti. Nyt on aikaa pysähtyä tuoksuttelemaan, hauduttaa vielä vähän pidempään, kokeilla ja odottaa vielä hetki että maut nousee paremmin esille.

...Vuodenajat. Talvi ei ole mun vuodenaika mutta nyt sekin tuntuu vähän enemmän kivalta. Kun siitä puuttuu kiire. En voi kyllä olla myöntämättä että kesää odotan ihan erityisesti. Sitä kun lapsetkin on lomalla ja voidaan lorvia porukalla (toivottavasti) helteessä. Ja entäpä jätskikiskat ja torit? Mansikat ja kylmä valkkari. Tulejo!

...Puhelimen onnenkeksisovellus. Joskus sitä vain tarvitsee päiviinsä onnenkeksien viisauksia. Vaikka ne on joskus tosi korneja. Ja vähän myös sitä Minion Rushia.

...Hedelmät. Ihan järjettömän monella hedelmällä on sesonki just nyt! Harmi vaan että se on auttamattoman lyhyt ajallisesti mutta voiko oikeasti tähän ikuisen yön vuodenaikaan olla parempaa buustaajaa kun napsia aurinkoa suuhun.

...Maisema olkkarin ikkunasta. Nyt mä ymmärrän mitä tämän kämpän asunnon edellinen asuja tarkoitti sanoessaan että tuosta ikkunasta voi vaan tuijotella ulos tuntikausia. Näinä hetkinä mua harmittaa että mulla ei ole kunnon kameraa. Tosin ei tuo tämänhetkinen vesisade nyt ehkä ole se lumoavin näky mutta noin niinkuin yleisesti. Tällä asuinseudulla ei puoliltaöin ole kovin montaa paremmin asemoitua paikkaa seurata raketteja kuin meidän olkkari.

...Leivonta, liikunta, lukeminen. Mun kolme ällää. Kaikkia käynnistellään tällä viikolla.

...Nukkuminen. Voi jöhnä miten olenkaan nukkunut. Pitkään ja paljon. Tätä lisää! Kolmas on kyllä kukkunutkin viime aikoina normaalia enemmän mutta sitten olen nukkunut päivällä.

...Rötväily. Olen käytännössä vain maannut ja syönyt viikon verran. Ja tuli tarpeeseen. Joskus täytyy levätä vähän isommalla vaihteella.

...Treffit. Päästiin Siipan kanssa karkaamaan vielä vuoden viimeisenä päivänä treffeille. Ja ruokakauppaan kahdestaan (käytiin myös taas toinen ja kolmaskin reissu. Mikä meitä oikeasti vaivaa??). Pidettiin perinteitäkin yllä! Saatiin aikaan se jokavuotinen, jo perinteeksi muodostunut uudenvuoden riita. Niinkuin myös viime uutenavuotena ja sitä edellisenä. Perinteet kunniaan! Treffit on onneksi aina treffit, vaikka ne ei ihan napakymppejä joka kerta olisi.

...Kynttilät. Mä voisin verhota koko meidän kodin kynttilöillä joka päivä. Mun mieli lepää välittömästi kun kynttilöitä sytytetään. Se ei vaadi kuin teemukin kaveriksi kouraan. Tai no, viinilasin näin lomalla.

...Se että aikuisena voi syödä aamupalaksi irtokarkkeja ja päivälliseksi uunituoretta mustikkapiirakkaa. Tämä vaatii toki sen että Kaksikko ei ole kotona. Ryhtiliike luvassa perjantaina. Lupaan! Ihan uudenvuoden ulkopuolelta.

...Aika. Mulla on ihan oikeasti tuleva vuotena, tai ainakin ekalla vuosipuoliskolla ihan älyttömästi aikaa. Sitä olen toivonut ja nyt sitä on edessä.

Me suunnataan piakkoin katselemaan lasten ilotulitusta tuohon rantaan ja sitten myöhemmin kilistellään kuohuvalla. Toivottavasti. Parina aiempana vuonnahan se on jäänyt tekemättä kun on pitänyt kiistellä. Mutta josko tänään, vaikka sitten vähän kiukkuisenakin. Hyvää Uutta Vuotta!!

2 kommenttia:

  1. Voi miten hyväntuulinen postaus! Noi listaukset tarttuu itseenkin. Hyvää uutta vuotta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan mahdottoman hyväntuulinen! Ja se on kivaa kun loppuvuosi oli niin ankeaa ja synkistelyä. Toi keli nyt meinaa vähän synkistää mutta virtaa suitsukkeista, hyvästä ruoasta ja liikunnasta niin ei synkkene pää liikaa. Hyvää uutta vuotta sinnekin :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?