sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Meidän joulu osa 1

Nyt kun joulu on lusittu ja uusi vuosi vasta edessä niin rustaan hieman meidän joulusta. Yllättävän paljon asiaa irtoaa jos ottaa huomioon miten kielteisesti suhtauduin koko hapatukseen vielä viikko sitten.

Mulla on tapana kirjoitella kilometrin pituisia postauksia mutta jaan suosiolla meidän joulun vieton kahteen eri osaan. Mitään logiikkaa ei ole nähtävissä sen suhteen että mitä on jaettu mihinkin. Mutta kun on tätä asiaa. Ja pitkähän se tuli tästäkin..

Meidän koko jouluhan käynnistyi sillä että jouduttiin toteamaan että meillä vietetään joulua sittenkin. Mua on itseasiassa vähän ärsyttänyt tänä vuonna tämä Joulu tulee, halusi tai ei-ajattelu. Vaikka itse ajattelen loppupeleissä ihan samalla tavalla. Tänä vuonna joulun ei vaan oikeasti pitänyt meille tulla. Se oli ihan tietoinen päätös.

Mä en ole todellakaan mikään jouluhöselö. Tykkään kyllä mutta en nyt mitenkään sekoa silloinkaan kun joulua vietetään. Mutta kun perheessä on myös isompia lapsia niin sitä joulua on jonkinverran laitettava. Pienet lapset ei osaa ihan samalla tavalla odottaa, he eivät muista aiempia jouluja. Pienten lasten kanssa pystyy toisella tapaa vaikka siirtämään koko joulua muutamalla päivällä. Isot lapset osaa jo sijoittaa ne joulunpäivät oikein. Ja isot lapset odottaa toisella tavalla. He muistavat jo aiempia jouluja ja sen mitä ollaan jouluisin tehty. Ja heille yksi joulun jutuista on se toisto. Ne lapsuuden joulumuistot syntyy sillä että samat asiat toistuvat vuodesta toiseen. Samalla tavalla syntyvät myös odotukset. Teinikin on vielä sen verran lapsi että odottaa. Ei voi vaan ilmoittaa että hei sori, joulua ei tänä vuonna ole. Kaksikolle ei ollut mikään ongelma jäädä kotiin. Koska hehän luonnollisesti vain käänsivät aivon sille asetukselle että joulu vietetään täällä. Eikä se toki ajatuksena meillekään mahdoton ollut. Mitä nyt vaan ei ollut mitään valmiina.

Valtaisa PMS osui tietysti myös siihen viimeisille päiville ennen joulua ja se piti huolen siitä että mieli oli varmasti matalikossa. Nyyhkyttelin itsekseni itsesäälisenä milloin missäkin. Mullehan PMS tekee ihan normaalistikin sen että saan itseni täysin depressoitua, saatika sitten kun on ihan oikeasti murhetta. Nyt oli sekä tili tyhjänä että lapset sairaana. Satun onneksi olemaan parisuhteessa tyypin kanssa joka suhtautuu kaikkeen järjellä ja vähän sellaisella hittojako tässä, pistetään asiat hoitumaan-asenteella. Ja niinhän ne sitten hoitui.
Hyödynsin PMS:n rippeet ja purin ahdistusta siivoamalla. Saatiin jouluksi supersiisti koti kun käytin puolet päivästä pesuaineiden parissa. Muutama viime viikko on vain suhaistu kotia pahimmista pölyistä ja sen oli kyllä näköistäkin. Mieli parani huomattavasti kun koti näytti siistiltä. Vaikka normaalisti ei sen erityisempiä joulusiivousta harjoiteta. Tai siivousta..

Koululaisten sairastelut teki tänä vuonna sen että meiltä jäi väliin kokonaan joulujuhlat. Tuntui tosi hassulta aloittaa joululomaa kun tätä perinnettä ei tänä vuonna ollut. Oli muuten ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen kun joulujuhlat jäi välistä. Tämän vuoden jouluna jos koska huomasi miten ihan pienilläkin jutuilla saattaa olla iso rooli perinteissä. Mäkin olen kuvitellut kaiken aikaa että meillä ei kovin ihmeellisiä perinteitä ole mutta kyllä niitä vaan löytyy. Ja lasten joulujuhlat on yksi niistä.

Aatonaattona viuhuteltiin ruokakaupat läpi. Mun mielestä mitään kovin valtaisaa ruuhkaa ei onneksi ollut. Viimeiset (ja oikeastaan myös ne ensimmäisetkin) joululahjat hankittiin samalla reissulla. Kotiutumisen jälkeen mä lähdin vielä uudelle reissulle ostamaan asiat jotka unohdettiin ekalla kerralla. Ja sitten vielä yhden reissun hakemaan jutut jotka jäi ekalla ja tokalla kerralla... Tässä vaiheessa alkoi jo vähän hiottamaan ja ruuhkiakin näkymään.
Kun oltiin saatu hankittua ruoat, lahjat ja muu joulun oheissälä, alkoi tuntua että kyllä tämä hei tästä. Nähtiin aatonaattona vielä kummilapsia, kummilasten vanhempia ja Kolmosen kummisetäkin vielä pyörähti. Oli jotenkin tosi kivaa nähdä tärkeitä ihmisiä useampi just siinä ihan joulun alla. Kun jokaisella alkoi mieli rauhoittumaan ja orientoitumaan tuleviin vapaisiin. Kummilasten kanssa supateltiin tonttujuttuja ja aikuisten kanssa koodikeskusteltiin vielä viimeisistä lahjakuvioista.

Viimeisenä iltana ennen joulua annettiin myös Kaksikon vihdoin valvoa. Ollaan oltu nyt lepäämisen ja parantelun kanssa tosi natseja. Riittävästi unta, pikkuhiljaa enempi ja enempi myös monipuolista syötävää ja ei riehumista! Jälkitaudit tästä enää puuttuisi...
Täysin taudeitta ei tosin joulusta selvitty. Kaksikko toki oli jo parempaan päin mutta Siippa, Kolmas ja mun äiti oli tosi flunssaisina. Ei siis suunnattu tapanina mihinkään, vaikka se vähän haaveissa etukäteen oli. Harmi mutta tuleehan noita. Kaikkien nenät kasvattelee tällä hetkellä kaikkia jänniä juttuja ja uusia yhdyskuntia. Kuumeessa ei ole kukaan mutta vähän jännittää että pistäiskö pikkuhiljaa antibioottiloton vetämään...

Viimeisinkin heräsi meillä jouluaattona jo aamukymmeneltä. Joka on oikeasti meidän nuorisolla aikaisin koska losottavat ihan helposti puolillepäivin ja ylikin. Meinasin kuolla nauruun kun uninen Eka vääntäytyi huoneestaan olkkariin. Näki että väsytti vielä aivan tolkuttomasti ja silmät eivät tahdo pysyä auki mutta lahjat motivoi riittävästi nousemaan ylös.

Poikia ja paketteja
Meillä saa joululahjat avata tosiaan heti aamusta. Ja lahjat osui tosi nappiin. Lapset eivät saaneet omia lahjoja meiltä kuin pari per naama. Yhteisiä lahjoja ja koko perheelle suunnattuja oltiin sen sijaan hankittu useampikin. Elvytin vanhan perinteemme ja ostin koko perheelle lahjaksi uuden lautapelin. Tai no, tällä kertaa Uno-kortit. Meiltä ei niitä nimittäin löydy vaikka ollaan kaikki tykätty sitä pelata.
Ostettiin myös vähän herätteenä Kaksikolle lahjaksi kapselikeitin. Halvalla lähti ja toivonmukaan helpottaa arkea. Eka on saanut luvan juoda kahvia jo jonkun aikaa ja Toka taas tykkää kaakaosta. Eka ei kuitenkaan välitä normikahvista vaan suklaakahvista, joten hän ei varsinaista kahvinkeitintä käytä. Itse haaveillen jääjuomista ja ehkä jostain höpsönhöpsön-kahveista. Toivon että ruuhka mikrolla helpottaa tuon keittimen myötä.

Mietittiin myös jo Siipan ja Kaksikon kanssa valmiiksi ensi vuoden lahjakuvioita, kun Kolmas on jo sen ikäinen että pukkihommia voisi jutella. Meistä kaikista tuntui hyvältä se, että juteltaisiin pukin tuovan osan lahjoista ja osa sitten tulee läheisiltä ihmisiltä, koska jouluna haluaa muistaa läheisiään. Täytynee tarkistaa kanta vielä ensi joulun alla.

Tuttuun tapaan me lahjoitettiin joulukortti- ja aikuisten lahjojen rahat hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna Unicefille. Hankittiin kuitenkin toisillemme yhdet lahjat. En tiedä miksi mutta tänä vuonna tuntui siltä että haluttiin kuitenkin muistaa myös toisiamme. Oltiin etukäteen kerrottu toisillemme muutamiakin toiveita ja kumpikin hankki lahjan sitten sen mukaisesti. Mä jatkoin 50-lukulaista linjaani ja sain lahjaksi Koko Suomi leipoo-kirjan. Meiltä löytyy keittokirjoja aika läjä mutta ennestään vain yksi, joka on pelkkää leipomista. Siippa taas suuntaa tammikuussa erääseen yhdistettyyn keikka&kirjajulkkariin...

Käytiin pari päivää ennen joulua lelukaupassa hakemassa muutama lahja kummilapsille ja otettiin Toka mukaan. Toka on säästänyt tunnollisesti lähes kaikki viikkorahansa ja hän sai etukäteen joululahjaksi myös rahaa. Poika ostikin lelukaupasta ihan valtavan kokoisen kauko-ohjattavan auton. Mä en ole edes tiennyt että niitä on noin isoja. Jos se olisi yhtään tukevampi ja kestävämpi niin Kolmas voisi istua sen päällä kyydissä.  Vaikka meillä on verrattain hyvin tilaa niin auto on niin iso että sen kanssa ei meinaa mahtua meillä ajamaan. Saa nähdä kauanko kestää ehjänä mutta musta oli aika mahtavaa että kaksitoistavuotias vielä halusi leluja. Lahjatoiveet kun oli kaikkea muuta..
Ollaan joulu nyt kaikki pörräilty ja ohjailtu vuorotellen. Auto on kissojenkin mielestä suorastaan houkuttelevan kiinnostava. Pienet pöljäkkeet samaan aikaan pelkäävät ja ovat uteliaita. Aika meteliä auto pitää mutta riittävästi kun käy ärsyttämään niin pidetään vähän taukoa.

Mentiin kaikki päivät lasten ehdoilla. Erityisesti se lapsille tärkein eli jouluaatto. Ketään ei pakotettu katsomaan Lumiukkoa (Kolmas oli kainalossa koko puolituntisen, Toka katsoi toisessa kainalossa puolet), ruokia sai maistella ja syödä sen mukaan miten itse halusi ja mitään ei ollut pakko tehdä. Lapset halusi käydä kylässä vain mummilla, joten käytiin pelkästään siellä. Oltiin yhdessä, tehtiin mitä huvitti ja keskityttiin vain olemaan. Lapsistakin näki että oli kivaa ja se sellainen kiire ja suorittaminen puuttui kokonaan. Ja se tuli tarpeeseen. Meidän pihapiiristä oli aika moni karannut muualle joulunviettoon ja koko ympäristökin siis vain oli rauhassa. Verkkaroitiin koko jengi ja asemoiduttiin sohvalle mistä ei liikuttu kuin hiljentämään mahaa.

Riisipuurot keiteltiin ja syötiin, unohdettiin katsoa joulurauhanjulistus ja mä nukuin Kolmosen kanssa pitkät päiväunet muun miesväen pelatessa Wiillä. Vaikka ei oikeasti tehty juuri mitään niin kiire meinasi tulla siitä huolimatta. Pelkkä oleminen vei ajantajun kokonaan. Yllättävän aikaavievää hommaa tuo möllöttely.
Vietettiin aattoilta tosiaan mutsilla ja sitä ennen käytiin haudalla ja viemässä muutama lahja. Oltiin tosi myöhään mutsilla (joka ei sinänsä haittaa, äiti on kyllä tottunut siihen että meidän aikataulut voi olla mitä vaan) ja vastavuoroisesti tosi myöhään takaisin himassa. Mutsi tuuppasi vaikka mitä syötävää mukaan ja uusi kierros lahjojakin availtiin. Saatiin äiskältä lahjaksi mm. Hesarin ja Tiede-lehden tilaukset joksikin aikaa.

Ainoa syöminen mitä valmistin koko jouluksi oli jouluhalko. En ole tuota koskaan ennen tehnyt mutta mulla oli tarkka visio siitä millaista sen pitäisi olla. Mä olen Töölönlahdella käynyt joululounaalla vuosikausia ja siellä on jälkkäripöydässä ollut tarjolla aivan järjettömän hyvää jouluhalkoa. Vähän sellaista marenkimaista. Google ei mua osannut auttaa riittävästi joten tämän vuoden halko (tai tukki kuten lapset sanoi) toimi vasta prototyyppinä. Kehittely jatkuu ensi jouluna!

Kaikesta alkuärtymyksestä joulu tuli. Ja se tuli hyvin. Oli tosi kivaa!

2 kommenttia:

  1. Mukavan kuuloisia hommia olette puuhailleet. Ja edelleen, jään halkoreseptiä odottamaan. Toivottavasti teidän nenäyhdyskunnat kutistuu pois. Täällä kerään itse voimia huomisesta alkavaan työkevääseen. Verkkareissa, sohvalla. Ja vähän jouluhalkoa lautasella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olikin tosi mukavaa :) Mulla on jo pari visiota ensi joulun halkoa varten, muistuta lähempänä ;) Nyt on jo uuden vuoden leivonnaiset mielellä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?