keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Paljon painava pipari

Yritin kirjoittaa jotain superidyllistä postausta näin jouluksi vaan kun ei lähde. Minä en ole minä ilman blogimarinaa. Eli mennään sillä tutulla tyylillä, joulu tai ei.

Kävin tuossa muutama päivä sitten kaupassa ostamassa kaikki maailman vanukkaat (sama mitä syövät sairaana, kunhan syövät!) ja kävellessäni yhden ständin ohi sieltä huudettiin että maistuisiko rouvalle joulupipari? Tehtäköön nyt tässä selväksi että minä en ole rouva! En vaikka olisin naimisissa. En koe että tuo kuvaisi mua yhtään. Ihan sama mitä mulle tarjottaisiin ilmaiseksi mutta en huoli jos sen mukana tulee sana rouva.

Jos en koe sanaa rouva omakseni niin en ole sinut myöskään sanan neiti kanssa. Parempi se on kuin rouva mutta.. ei sekään maistu omalta. Molemmat kuulostaa kamalan kliiniseltä ja viralliselta. Ei ollenkaan sillälailla helposti lähestyttävältä. Ei yhtään sellaiselta personoidulta. Vaan kylmiltä kategorioilta.

En koe myöskään millään lailla miellyttäväksi sitä että mua teititellään. Muistan tapauksen ruokakaupasta jostain kymmenen vuoden takaa, kun lihatiskillä oli älyttömän komea mieshenkilö töissä. Mulla ei ollut mitään tarvetta edes ostaa mitään mutta sen ihmisen takia menin jotain voileipämakkaraa hakemaan muutaman siivun. Ja se teititteli mua!!! Ei muuten ollut enää komea.
Tämä on sinänsä hauska homma että erään mun kaverin mielestä esimerkiksi ravintolassa on huono asiakaspalvelu, jos asiakasta ei teititellä. Ei mitään väliä onko kyseessä snägäri vai Michelin. Teititellä kuulemma täytyy. Me keskustellaan tästä todella usein koska hän ei ymmärrä mun näkökantaa ja mä taas en hänen.

Jos itse puhun muuten kuin etunimillä, niin käytän sanaa tyttö todella paljon, myös aikuisten kohdalla. Se ei ole mulla millään lailla ikään sidonnainen sana. Nainenkin on käytössä mutta vähemmissä määrin. Riippuu selvästi aina vähän asiayhteydestä kumpaa käytän. Kepeät iloittelut ja hassunhauskat jutut saavat osakseen aina tytöttelyä. Virallisemmat ja vakavat taas käydään läpi naisten kesken.

Miehillehän ei taida olla kuin yksi vastaava sana; herra. Sitä ei toki muhun olla käytetty mutta se ei  kuulosta musta yhtään niin pahalta. Se ei ole ikään eikä siviilisäätyyn sidottu. Mutta varmasti miespuolisista se saattaa tuntua yhtä kiusalliselta kuin rouvittelu tai neidittely tuntuu musta.

Miksi ylipäätänsä ihmisiä täytyisi sen ihmeemmin työntää näiden kategorioiden alle? Varsinkaan jos et varmaksi tiedä missä mennään. Eikö voisi vain huikata että maistuisiko joulupipari? Ylipäätään koko rouvittelu tai neidittely ei ole kuin osoitus siviilisäädystä. Jonka suhteen mulla on olo että mitä se kenellekään kuuluu? En tiedä kuinka pitkää ajatusmarssia tästä asiasta jaksaisin tehdä mutta jotenkin koen että on ymmärrettävää että selvästi vanhempia henkilöitä teititellään ja rouvitellaan. Siis ihmisiä jotka ovat selvästi eläneet jo useampia vuosikymmeniä. Ja nyt kun asiaa oikein pohdin niin oikeastaan jättäisin ehkä sen rouvittelunkin kokonaan pois. Ja olisin sitä mieltä että muoto maistuisiko teille/ottaisitteko joulupiparin olisi se kaikista korrektein vanhemmille ihmisille. Unohdettaisiin ne siviilisäädyt ja sukupuolet. Ja nuoremmalle väelle sitten myös sukupuoleton ja siviilisäädytön maistuisiko joulupipari.
Kun lapsiakaan ei saisi korostaa sukupuolensa takia niin kukahan lähtisi tätä asiaa ajamaan eteenpäin yhtä ponnekkaasti?

Näiden aatoksien kanssa alan odottelemaan että muu perhe herää ja aletaan avaamaan lahjoja. Viime vuonnakin vietin näköjään omaa aamuhetkeä aattona. Juoksemaan en sentään tänä vuonna lähde. Koska lumi. Ja flunssa.

Kiitos muuten kaikille lasten voinnista huolestuneena olleille. Toipuminen on siinä pisteessä että käyvät sujuvasti sekä toistensa että mun hermoille. Seinät on jo perustuksia myöten niskassa. Kotona on onneksi pystytty olemaan eikä uusia reissuja lääkäriin ole tehty. Tokan tauti ilmeisesti säikäytti aika monia, blogin ulkopuoleltakin. Toki sana aivokalvontulehdus on pelottava ja aika moni varmaan ensimmäisenä alkoi ajattelemaan meningokokkisepsistä, joka monesti tulee puheisiin aivokalvontulehduksen aikana. No Tokallahan ei edes ollut bakteerin aiheuttama tauti, vaan viruksen. Joka on siis paljon yleisempi aivokalvontulehduksen aiheuttaja ja ihan eri juttu. Samaten Tokalta puuttui neurologiset oireet (esim. niskajäykkyys, näköhäiriöt, tasapainohäiriöt ym.) lähes kokonaan. Korkea kuume ei ollut se joka meitä eniten huoletti, sen kyllä saa laskemaan. Korkea pulssi ja kipu, joka vaan ei lähtenyt isoilla kipulääkeannoksillakaan oli ne mitkä meidät alunperin ajoi lääkäriin. Mutta, toipuminen on siis hyvässä vauhdissa.
Päästin eilen molemmat isot hetkeksi pihalle, Tokalla ei ole kuumetta ollut sitten lauantain ja Ekalla loppui lääkekuuri maanantaina. Kumpikin on vielä aika yskäinen joten ihmeempää riehuntaa ei pihalla voinut tehdä mutta pieni happihyppely oli selvästi tarpeen. Samat oikut varmaan myös tänään, huomennahan on luvassa ilmeisesti jotain hulluja pakkasia eli ei varmasti liikuta mihinkään!

Ps. Ai niin... Hyvää Joulua!

7 kommenttia:

  1. Mä kyllä tykkään niin rouvittelusta kuin teitittelystä :) Asiakaspalvelussa oppi aika äkkiä kuuntelemaan asiakkaan puhetyyliä, ja vastaamaan siihen teititellen tai sinutellen. Kaverisi kanssa samaa mieltä kyllä, että hyvään asiakaspalveluun teitittely kuuluu.

    Kerran kyllä kävi vähän hassusti, merkkihuollossa kysyi multa viime kesänä: "Maistuisiko Teille jäätelö?" Tuli tuumattu, että ei me tällä kertaa... (Viimeisillään raskaana saattaa jo vähän ajatella itseään monikkona)

    Sitä mä en käsitä, miten tuo ihmisiä niin loukkaa. Kun ei tuo teitittely edes viittaa ikään, vaan on puhdasta kohteliaisuutta ja toisaalta välimatkan pitämistä (ei kaupan kassa esimerkiksi ole mun kaveri, paitsi tietysti jos on...) Ekan kerran mua teititteli vanhempi mieslääkäri. Olin 17v. Sillon se tuntui pöljältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräänlaista asiakaspalvelua teen mäkin ja musta se on taito osata sieltä haistaa se että miten puhuttelee. Mä en näkisi asiaa niin että automaattisesti on hyvä asiakaspalvelu jos teititellään. Sehän on se helppo reitti mutta ei todellakaan välttämättä se jota kaikki asiakkaat haluaa.

      Mä en kuitenkaan tarkoita että tuo olisi loukkaavaa. Vaan pikemminkin vaivaannuttavaa. Ja jos mietitään esimerkiksi ravintolakulttuuria Suomessa niin täällä on ihan tarpeeksi pönöttävää meininkiä muutenkin. Tasan yhtään enempää ei tarvita sitä vaivaantumista siihen päälle.

      Poista
  2. Kiitos omasta tyylistä, nyt tuppaa olemaan niin tonttutoivotteista joka puolella. Kiva että pojat alkavat olla kunnossa!
    Rouvitteluun en suostu myöskään, mutta kerran mua sanottiin "pikku-neidiksi". Ei kovat, ei!

    Rauhallista joulua teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos :) Ja kyllä, hyvä että täällä on toivuttu. Mitenkäs siellä? Vielä vähän himmaillaan ja harmi että iski tälle päivälle noin hiton kylmä keli mutta näillä mennään.
      Pikku-neiti?!?!?!? Ei, ei ja ei! Ei edes heille jotka ovat pieniä tyttöjä.

      Ihanaa joulunjatkoa sinnekin!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?