lauantai 13. joulukuuta 2014

Silmäpussila

Terkkuja uniongelmaisten aamuyön pikkutunneilta! Pääsinpähän minäkin tutustumaan vihdoin siihen vuorotyöläisten iloon josta olen vain kuullut, mutta jolta olen toistaiseksi päässyt välttymään. Nimittäin sekaisin olevaan unirytmiin. Viisi yövuoroa teki sen että nyt sitten vapaapäivinä on herätty siinä kello 3.30 ihmettelemään pimeyttä ja odottelemaan koska uni tulisi takaisin. Ei väliä onko alla ollut nukuttuja päiväunia. Olen kyllä iltaisin tosi väsynyt kun menen nukkumaan ja nukunkin oikein hyvin. Tuonne puoli neljään asti. Sitten valvotaan sinne jonnekin reilu viiteen ja nukutaan lisää. Melko turhauttavaa!

Tänä yönä (tai aamuna, miten sen nyt haluaa nähdä) en jaksanut tuntia enempää pyöriä vaan nousin ylös. Valvotan pyörimiselläni myös Siippaa ja koska keuhkonpohjia kutittelee joku tauti, ei vaakatasossa oleminen tuntunut edes kovin mukavalta. Lisäksi mulla on nälkä. Katsotaan lähtisikö se unirytmi nyt kääntymään takaisin sitten tällä keinolla. Haasteenahan tulee toimimaan se, että pysyy sitten hereillä iltaan asti. Iltapäivästä kutsuu Keski-Maa viimeisen kerran joten uskon, että jos pääsen yli siitä iltapäivän väsyttävimmästä vaiheesta, joka osuu nyt siis tällä kertaa kesken elokuvan, selviän iltaan asti. Illalla olevat pikkujoulut taidan jättää suosiolla väliin tällä kertaa.

Kuvitus ei liity milläänlailla itse postaukseen. Kunhan esittelen teille torstaisia herkkuja Murusta. Tässä blinivohveleita muikun mädillä, smetanaa, punasipulia ja sienisalaattia. Tällainen sienien ikuinen inhoajakin tykkäsi! Ja mädin poksunta hampaissa on ehkä hauskinta mitä syödessä voi tapahtua.

Aika kauan sitä saa pidettyä yöllä sen mielen rauhallisena ja sellaisena, että on valmis vastaanottamaan unta. Ettei lähde ajattelemaan kaikkea ja stimuloi aivoja hereille. Mutta kun valvominen vie tunteja niin jossain vaiheessahan sitä alkaa ajatus laukkaamaan. Olenkin tässä viime öinä kerennyt kelailla kasettia ihan kaiken suhteen. Syntymästä kuolemaan. Eletystä tulevaan. Hassua että vaikka tasaisin väliajoin kauhistelen sitä miten äkkiä kaikki kuluu ja elämä vilisee niin silti ei malttaisi odottaa tulevaa.

Kaksikko suuntaa jouluksi kauas pohjoiseen ja pientä haastetta tulevaan aiheutti Toka joka teloi jalkansa. Poika kertoi jotenkin vääntäneensä pikkuvarpaansa. Pientä mustelmaa näkyy ja liikkuminen on vähän linkuttamista. Koska tämä ei vielä riittänyt niin poika tumautti illalla jalkansa lattialla lojuneeseen lelukitaraan. Tietenkin täysiä ja se kipeä varvas edellä. Harvoin olen nähnyt kaksitoistavuotiaani niin tuskaisena. Kun sattuu niin paljon ettei meinaa pystyä hengittämään mutta väkisin on pakko haukkoa happea tyrskäyksittäin että saa itkettyä. Jalka on nyt siis yllättäen vielä kipeämpi, saatiin tilannetta rauhoittumaan kylmällä ja tulehduskipulääkkeellä mutta saapa nähdä että täytyykö se käydä vielä näyttämässä.

Murun juustolautanen. Lisukkeena kuminanäkkäriä ja kirsikkahilloketta.  Jotenkin aina sääli syödä sellaisia  annoksia, jotka on aivan järjettömän kauniita. Kunnes maistat sen ensimmäisen haarukallisen ja toteat että tämä on niin hyvää että voisin kuolla just tähän onnellisena.

Siipan äidillä oli syntymäpäivät. Vietiin tuttuun tapaan haudalle kynttilä ja koska treffattiin Siipan veli hautausmaalla, ja oltiin ajoissa paikalla, jäätiin pyörimään pitkin poikin hautoja. Mä en ole koskaan tykännyt olla hautausmaalla. En koe niitä pelottaviksi mutta jotain levottomuutta ne herättää. Kuitenkin tuo hautausmaa, johon Siipan äiti on haudattu, on musta jotenkin aivan ihana. Siellä on aina tosi kaunista, vaikka luonnon puolesta olisi menossa millainen lehtiräntäpimeäoksennus tahansa. Ja siellä on aina tosi levollinen olo. Kynttilöitä paljon. Kaikki edesmenneet sulassa sovussa. Pienistä vain muutaman päivän eläneistä vauvoista lähtien aina sinne satavuotisiin asti. Julkkislaulajista vaatimattomiin hautoihin. Enpä ole koskaan aiemmin ajatellut miten kauniita hautakivet voi olla. Valittiin Siipan kanssa kivoimmat ja bongattiin kivoja nimiä tuleville lapsille (en ole raskaana). Siellä olisi viihtynyt vaikka miten kauan.

Joulu aiheuttaa taas hieman ärtymystä. Olisi valtavasti ihmisiä joita pitäisi yrittää nähdä tässä ennen joulua mutta kalentereiden synkronointi tuntuu taas aivan mahdottomalta. Turhauttaa tarjota vaihtoehtoja kun vastapuolelta tulee takaisin vain ehdottomuutta. Meillä joustetaan paljon mutta esimerkiksi lasten uniajat on hetkiä, joista ei tingitä. Silloin tärkeimpänä on rauhoitettu koti, jossa on helppo nukahtaa. Ei ne omatkaan aikataulut toki aina tahdo antaa myöden mutta sellainen ehdottomuus nyt onkin tässä se pää-ärsyttelijä. Sellainen nähdään tuolloin tai ei ollenkaan-hönkiminen. Valitsen sitten sen ei ollenkaan.
Yhtäkään joululahjaa ei ole vielä hankittuna, ideoita kyllä olisi jonkunverrankin. Ainoa mikä tällä hetkellä joulussa viehättää on ajatus lumimanteleista, juustolautanen ja ehtymätön glögikannu. Suklaata ja kirjoja. Läjässä katseltuja elokuvia. Taaperon tiukat halit. Kellottomuus. Kynttilöitä ja verkkarit. Vielä yksi lautasellinen lisää kaikkea.
Sieltä se joulu vaan tulee. Meillekin, jotka eivät ole yhtään valmiita. Tai nukkuneet.


Jälkkärinä briossia, ananasta, kookossorbettia sekä kinuskia. Kyllä maistui. Pääruoasta sekä välirisotosta jää kuva laittamatta koska ne on niin epäselviä huonon valaistuksen takia. Mutta tulipahan maistettua ensimmäistä kertaa koskaan tryffeleitä risoton seassa. Ja pääruoaksi tarjoiltu vasikan poski punaviini-luuydinkastikkeessa oli nimestään huolimatta oikein hyvää.

4 kommenttia:

  1. Nimiä! Unettomuutta! Voi Tokaa!
    Kaikkea mitä vois kommentoida, mutta ei pieni ihminen pysty kun välissä on kuvia noista herkuista. Kuola alkoi valumaan välittömästi. Oliko ne treffit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unirytmi kääntyi vikaksi vapaapäiväksi. Vittujee! Ja Tokankin koipi onneksi toimii.
      Ei ollut treffit, Kolmosen kummitäti vei mut syömään Muruun ja On the rocksiin keikalle :) Mut käveltiin tänään Siipan kanssa Joulupolulla käsikädessä ni ne oli ehkä vähän treffit.

      Poista
  2. Noi Murun annokset. Huikeita. Muutenkin viiden tähden ravintola.
    Me ollaan haettu inspiraatiota lasten nimiin juurikin hautausmailta. Sieltä tulee hyvät nimet pienen tauon jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi kiva paikka! Mahtava palvelu ja tykkäsin konseptista. Pitäisi ehkä ihan oikeasti unohtaa ne chico's-tyyppiset vaihtoehdot ja mielummin säästää ja käydä se kerran, pari vuodessa noissa tasokkaissa paikoissa. Missä valkataan ruokaan sopiva viini ja osataan oikeasti suositella. Ja missä ne ruoan raaka-aineet on jotain ihan huikeaa ja ihan kaikkeen on panostettu ilman että on mitenkään pönöttävä tunnelma.
      Bongattiin muuten myös ihan huikeita sukunimiä sieltä hautuumaalta :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?