sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Tämän joulun Grinch

Joulu puhuttaa yhdessä jos toisessa blogissa. Mä olen edelleen vähän naama nurinpäin koko joulun suhteen koska Kaksikko on pyhät poissa. Sinänsähän siinä ei ole mitään uutta, näin on joka toinen joulu. Se ei silti tarkoita sitä ettäkö homma ei harmittaisi. Oikeasti toivoisin että koko joulu olisi jo ohi. Mä olin aina aiemmin joulut töissä kun Kaksikko oli poissa ja sillä ne pyhät sai hyvin skipattua mutta Siipan ilmaannuttua kuvioihin olen ollut joulut vapaalla. Siltikään en osaa joulusta nauttia täysillä jos osa perheestä on poissa. Tiedän että homma on kiinni vain mun korvien välistä. Eihän mikään estä meitä keksimästä traditioita myös niiksi jouluiksi kun Kaksikko on poissa. Kyse on siitä että en halua. En halua viettää joulua ilman heitä.

Kolmosen kasvaessa tämä muuttuu. Vielä hän on kuitenkin niin pieni ettei ymmärrä joulusta mitään. Kahden vuoden päästä tilanne on toinen. Nyt mennään kuitenkin tämä vuosi nysäillessä ja odottaessa sitä ensi vuoden oikeaa joulua. Kun koko perhe on kotona.

Meidän perhe on tässä muodossaan vielä aika nuori. Niin nuori että perinteitä oikeastaan vasta muodostetaan. Yhtenä vuonna kokeillaan yhtä, toisena toista. Ajan kanssa näkee mikä valikoituu käytännöksi. Meistä kumpikaan, en minä eikä Siippa, ole tuonut lapsuudenkodistaan oikeastaan mitään jouluperinteitä. Mä en edes muista että meillä mitään ihmeempiä perinteitä olisi ollut.

Nyt kun Kaksikko on pyhät poissa, on joulua pyritty viettämään vähän etukäteen. Niitä toivottavasti perinteiksi muuttuvia juttuja. Yritin itseasiassa vähän blogistakin kaivella, että mitä perinteitä meillä jouluisin olisi. Enpä löytänyt juuri mitään. Näitä seuraavia on puuhattu nyt menneenä parina viikkona.

Mun joulu ei vaadi kuusta tai koristeita. Eikä ainakaan jouluverhoja! Mutta kynttilöitä pitää olla paljon sekä parit jouluvalot. Sinänsä olen hyvin huono ihminen koska haluan että kynttilät on aitoja. Ja niitä pitää olla paljon. Siitäkin huolimatta että se on sama kuin vetäisi röökiä sisällä. Ledit ei vaan ole sama. Tai se että ne kynttilät on parvekkeella. Älkää kivittäkö kovin kovaa. Poltetaan myös välillä joulusuitsukkeita tai sitten tuoksulampussa jotain joulun tuoksuista öljyä. 

Glögiä meillä on lipitetty jo pitkän aikaa. Aloitetaan yleensä siinä n. lokakuussa. Joulutorttuja leivotaan parikin kertaa aina joulukuussa. Taikina on kaupan pakastealtaasta mutta luumuhillo tehdään itse. Kaupan versiot on aina sellaista ihmejankkia ja vauvojen versiot taas liian lirua. Paras koostumus tulee kun heittää pikkasen vettä kattilaan ja pussillisen luumuja perään. Miedolla lämmöllä keittelyä kunnes on tarpeeksi sössöä. Yksi satsi on näitä tehty, toinen kerta luvassa ensi viikolla.

Ollaan myös leivottu eräänä iltana iltapalaksi joululimppua. Ja toisena riisipuuroa. Edessä on vielä joku juustolautashommeli mutta siinäpä taitaa olla ne meidän ruokaisat joulutraditiot. Meillä on jouluisin aina esillä myös niitä perinteisiä jouluruokia mutta aika vaatimattomissa määrin. Yleensä on kysytty lapsilta mitä haluavat syödä ja sitten on tehty myös sitä. Mä en ole itse koskaan juurikaan niistä joulun ruoista välittänyt eikä ole lapsetkaan. En siis näe mitään järkeä siinä että hankitaan kaappi täyteen ruokaa josta kukaan ei tykkää.

Joulun pyhinä meillä vietetään aina joku päivä sellaisena että katsotaan paljon leffoja. Hoidettiin se traditio alta pois tänä viikonloppuna. Homma jakautui kolmelle päivälle. Perjantaina katseltiin Hobitin kakkososa ja lauantaina käytiin teatterissa katsomassa juuri ilmestynyt kolmososa. Illasta katseltiin vielä LOTRin ykkönen ja tänään kakkonen. Kolmatta ei taideta ehtiä ennen joulua katsomaan mutta hoidetaan se alta pois sitten kun pojat on takaisin kotona.

Mun omia joulutraditioita on joululounaat. Tänä vuonna homma kutistui vain yhteen mutta ei niissä koskaan olekaan kyse kuinka monessa ehtii käydä vaan siitä, kenen kanssa käy.
Joululauluja meillä kuunnellaan tosi vähän, jouluradiota aina silloin tällöin ja paria joululevyä. Jotenkin yhdistän jouluun enempi hiljaisuuden ja rauhallisuuden nykyään kuin musiikin. Kirkossa en ole käynyt kuuntelemassa joululauluja mutta työkaverin kuorolla olisi ensi perjantaina konsertti johon harkitsen meneväni. Jos sinne saisi töistä muitakin mukaan niin se voisi olla aika hauska lomanaloitus.
Yhtenä traditiona on myös ollut pikkujoulut lapsuuden kavereiden kanssa. Osan kanssa ollaan tunnettu jotakuinkin 25 vuotta. Pari viimeistä vuotta mulla on jäänyt väliin ja niinhän ne tänäkin vuonna sitten jäi kun murehdin vielä hukassa ollutta unirytmiä. Onneksi jäin kotiin koska sain sen rytmin vihdoin kääntymään. Harmi toki siltä kantilta että olisi ollut kiva nähdä ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia.

Erilaiset joulumarkkinat on myös aina kuuluneet mun joulunviettoon. Viime vuosina en kyllä ole ehtinyt kuin Tuomaan markkinoille ja niihinkin vasta viimeisenä päivänä. Mutta onpahan tuota joskus käyty Porvoonkin vastaavat katsomassa ja suunniteltu käyntiä Tukholman tai Tallinnan markkinoilla. Tänä vuonna toivoisin ehtiväni Tuomaan lisäksi myös X-mas Garagen ja Kaapelitehtaan joulumarkkinat.

Joskus aikanaan kävin joulupäivänä aina leffassa ja syömässä. Joskus tosi nuorena joulupäivä oli aina baaripäivä mutta tässä vähän aikuisemmalla iällä se vaihtui leffaksi ja ruoaksi. Haluaisin tänä vuonna herätellä tuon perinteen taas henkiin, leffassa pyörisi parikin rainaa jotka haluaisin nähdä. Ja Finnkinolla olisi tosi edukas sarjalipputarjouskin...
Siippaa haluttaisi taas joku Tapanin tanssittelu sitten tapaninpäivänä. Meillä olisi useampikin kaveri joka varmasti innostuisi ideasta. Sekä joulupäivälle että tapaninpäivälle en halua ohjelmaa, joka vaatisi Kolmosen hoitoonlaittoa. Kuitenkin siinä viedään viimeisiä sen suhteen kun Siippa on kotona.

Uutena vuotena kokoonnutaan lapsellisten kavereiden kanssa tässä meillä. Tuossa meidän vieressä on lasten ilotulitus alkuillasta ja ainakin viime vuonna se oli ihan huikea. Josko Kolmas tajuaisi raketeista tänä vuonna jo vähän enemmän. Joulupolullekin vietiin kuopus. Se tosin ei ihan vielä ollut tuollaisen parivuotiaan heiniä. Kivaa meillä kyllä silti oli. Ja maistui ne piparit ja puuro sille pienimmäisellekin.

2 kommenttia:

Mitä sullon syrämmellä?