lauantai 17. tammikuuta 2015

Kaunista vai käytännöllistä

Loppuvuodesta vähän yhdessä jos toisessa blogissa puhutteli kauneusleikkaukset. Mä kommentoin vähän sinne ja tänne mutta en kokenut sen ihmeemmin poltetta kirjoittaa omaa postausta. Mutta nyt on tullut vastaan vähän yhtä ja toista aiheeseen liittyvää joten nyt täytyy kirjoittaa.

Mä kävin tuossa tovi sitten uimassa ja huomasin saunassa vähän iäkkäämmän naishenkilön, jolla oli silikonirinnat. Ja kyllä, minä olen heitä jotka tarkkailevat alastomia ihmisiä. En laisinkaan irstain ajatuksin vaan ihan oman kehonkuvani takia. Sentakia, että oma pää pysyisi kasassa ja osaisin arvostaa sitä omaa vartaloani ja ulkonäköäni. Kun silloin tällöin, justiinsa vaikka uimahallissa, kuikuilee että minkälaisia naisvartaloita ympärillä on, niin saa aika hyvää realistista käsitystä siitä miten erikokoisia ja erilaisia me ollaan. En koe että mulla olisi varsinaisesti ongelmia kehonkuvani kanssa tai että naistenlehdet ja muut aiheuttaisi isommin mitään ihmeempiä paineita. Mutta eiköhän jokaisella ihmisellä ole silloin tällöin ajatuksia siitä omasta kropastaan ja joskus ne ajatukset voi olla sellaisia että on tyytymätön. Joskus voi olla ihan paikallaan tehdä jotain korjausliikkeitä, jotta muutosta syntyy mutta aika monesti jeesaa jo ihan sekin kun menee ja katsoo miltä vartalot ihan oikeasti näyttää. Normaalin sisään mahtuu aika monta muhkuraa ja kumparetta.

Mutta takaisin niihin tisseihin! Tämä vanhempi naishenkilö oli aika hoikahko ja nimenomaan sillälailla laiha, että lihasmassa on ikääntymisen myötä vähentynyt. Itse implantit ei varmastikaan olisi juurikaan silmiin pistäneet jos kropassa olisi ollut lihasta kompensoimassa. Mutta nyt ne hieman pisti silmään ja olivat ennenkaikkea niin lähellä leukaa että oli aika ilmiselvää että kirurgia on tavattu. Nyt painottelen heti tässä vaiheessa että en näe asiaa ollenkaan negatiivisena. En todellakaan! Mahtavaa että omaa kroppaa on muokattu, varsinkin kun kyseessä tosiaan ei ollut mitkään F-kupin koripallot. Mutta se, mitä mä jäin miettimään on juurikin tuo kropan ikääntyminen. Kun vanhenemisen myötä käy se että iho muuttuu pergamenttimaiseksi ja lihakset häviää. Jos olet käynyt kauneusleikkauksissa niin se voi olla melko silmiinpistävää siinä vaiheessa kun olet ikääntynyt. Näitä juttuja tuskin tulee mietittyä isommin jos nuorena käyt vaikkapa rintojensuurennuksessa. En tiedä mikä nykymeno on mutta joskus aikanaan silarit piti vaihtaa n. kymmenen vuoden välein. Uskoisin että suuntaus voisi nykyään ehkä olla se että voivat olla paikallaan pidempäänkin. Jolloin voi käydä niin että se kroppa ehtii siinä muuttua senverran että ne silikonitissit on eriparia sen muun kropan kanssa. Jos olet aikanaan ottanut vain vähän täytettä tisseihin, voi ehkä käydäkin niin että se vähäkin muuttuu huutomerkiksi. Ehkä sama voisi käydä peppuimplanttien kanssa? Vaikka leikkelisit jotain tiettyä kohtaa kropastasi, se muu siinä ympärillä muuttuu ajan kanssa. Jos olet leikkauksen jälkeen tyytyväinen siihen leikattuun kohtaan niin oletko tyytyväinen vielä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Tuleeko kauneuskirurgiasta itseasiassa eräänlainen oravanpyörä sentakia, että korjattuakin täytyy ajan myötä korjata?

Mä olen senikäinen että olen aika sinut ulkonäköni kanssa. Kuulun itseasiassa siihen ryhmään naisia, jotka tarvitsisivat kauneusleikkausta enempikin terveyssyistä. Mulla on rintojen vuoksi melkomoisia niska-ja hartiaongelmia ja ryhdin kanssa on vaikeuksia. En tiedä menenkö koskaan niin pitkälle, että hakisin apua leikkauspöydältä asti. Kaikki muu on kyllä aika pitkälti jo kokeiltuna. Koska en ole kuitenkaan vielä varma lapsiluvusta niin toistaiseksi ei tehdä mitään. Sitten kun tiedän niin harkitsen asiaa. Ehkä käyn jossain juttelemassa asiasta.
Mä tykkään ihan hirveästi liikunnasta ja se on yksi syy minkä vuoksi haluaisin pienemmät rinnat. En keksi äkkiseltään yhtään lajia jossa en olisi kokenut isoja rintoja haitaksi. Kuitenkin huomaan jatkuvasti ajattelevani että onko tuo riittävä syy. Vai enempi seikka johon pitäisi vaan sopeutua. Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus, ei todellakaan mikään pikkujuttu.

Vaikka olen melkolailla sinut ulkonäköni kanssa niin aallonpohjamaisia tilanteita tulee silloin tällöin. Lapsethan tunnetusti sanovat totuuden aina ja kaikkialla ja näin kävi taas vaihteeksi mullekin. Kävin tuossa jumppailemassa itseni tärviölle ja uimahallin pesutiloissa pari pikkutyttöä alkoi kommentoimaan mun tissejä äidilleen. Kerta ei todellakaan ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen niin kauan kun julkisissa tiloissa alasti käyn. Ne on kuitenkin aivan älyttömän hämmentäviä juurikin mulle itselleni koska omasta mielestäni mun tissit nyt eivät edes ole sieltä valtavimmasta päästä. Joo, okei on ne isot kun suhteutetaan muuhun vartaloon mutta ei nyt kuitenkaan varmastikaan ne hallin isoimmat. Mä tiedän että lapset on lapsia mutta aina, aina nuo tilanteet tekee mulle sen että haluaisin valua sen pesuveden mukana viemäriin tai ainakin vetää hartioita vähän enemmän lysyyn.

Monesti kuulee puhuttavan, kuinka pienirintaisilla on huono itsetunto kun siellä tisseissä ei ole täytettä. No voin kertoa että ei se nyt ihan juhlaa ole silloinkaan kun sitä täytettä on liikaa. Jos ei vaatteet tahdo kunnolla istua pienirintaisille niin ei ne kyllä istu isorintaisillekaan. Toki aina on ompelijat mutta on se aika turhauttavaa raahata jokainen rintojen kohdalle menevä vaatekappale korjauttavaksi. Tiedän kyllä että valmisvaatteet istuu harvoin kenellekään mutta uskoisin että tiedätte mitä tarkoitan.

Mä tunnen itseni kyllä kauniiksi, alastikin. Mutta elämä tuntuu välillä vaikealta isojen rintojen kanssa. Käytäntö on vaikeaa. Raskaudet ja imetykset on toki muuttaneet kroppaa ja rintoja mutta koen kyllä että eniten pysyviä muutoksia on aiheuttaneet raskauksien ulkopuoliset lihomiset ja laihtumiset. Samaten vääränlaiset liivit etenkin urheillessa on myös tehneet peruuttamattomia muutoksia rintoihin ja myös muuhun kroppaan. Mä en koe että kirurgi saisi musta tehtyä kauniimman mutta ehkä käytännöllisemmän.

Mikä on sittten sallittua ja hyväksyttyä kauneuskirurgiaa? Itsetunnon vuoksi tehdyt operaatiot? Terveydellisistä syistä leikatut? Turhamaisuudesta tehdyt? Onko edes olemassa täysin oikeaa tai väärää kauneuskirurgiaa? Onko yleisesti hyväksytympää korjata näkönsä laserilla käytännön syistä kuin kiristää kasvojen ihoa ikääntyessä? Mua itseäni ärsyttää tuo termi kauneuskirurgia aika paljon. Pitäisi opetella puhumaan plastiikkakirurgiasta. Samaten mua hieman mietityttää se, että kauneusleikkauksiin suhtaudutaan suurinpiirtein ruokatunnilla hoidettaviksi jutuiksi. Vaikka kirurgisia toimenpiteitä voidaankin tehdä nukuttamatta, on kyse kuitenkin aina leikkauksesta. Ja se nyt ei vaan ole lähimainkaan sama asia kuin vaikka muste iholla tai tekotukka tai lävistys. Ja niitä ei voi eikä saa rinnastaa. Mua mietityttää että onko se kauneuskirurgian arkipäiväistyminen pelkästään hyvä asia? Onko kyse avoimuudesta vai vain sinisilmäisyydestä?

8 kommenttia:

  1. Nyt alkoi kiinnostaa... Siis millä tavalla voi tehdä hallaa vääränlaisilla liiveillä? (Ite oon yrittänyt olla välillä kokonaan ilman liivejä, etenkin täällä kotona, kun en tarvitse niitä muista kuin sovinnaisuussyistä ja siksi, että ilman saattaa tulla kylmä. Jos tekisin juoksulenkkejä tms. niin ehkä sitten tarvitsisin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vastaan nyt linkkisulkeisilla :)

      Tuosta linkkiä urheiluliiveistä :) http://yle.fi/uutiset/vaaranlaiset_liivit_saattavat_vahingoittaa_rintoja/5845118

      Ja tässä juttua myös normiliiveistä http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=2965858

      Poista
  2. Mun mielestä periaatteessa hyväksyttyä kauneuskirurgiaa/ulkonäö parantelua on kaikki, minkä itselleen hyväksyy. Mutta on vain tavallaan surullista, että naisen huono itsetunto on toisille tuhansien bisnes. Sillä huonoa itsetuntoa mun mielestä näissä operaatioissa ensisijaisesti paikkaillaan.
    Itse olen kärsinyt (erityisesti nuorempana) taas siitä, että olen pienirintainen. Siksi imetys oli ihanaa: viimein rinnat kasvoi ja ne sai tarkoituksen! Mutta urheillessa A-kuppi on kyllä kätevä, siitä ei pääse mihinkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta että miten paljon siellä taustalla sanelee huono itsetunto. Mä olen samaa mieltä että varmasti ainakin joku osa päätöksestä lähteä korjailemaan ulkonäköä, on itsetunnon varassa. Mutta siinäkin tullaan sen kysymyksen ääreen että onko se paha asia? Varsinkin jos unohdetaan se raha siitä. Onko se väärin tai huono asia jos kokee saavansa paremman itsetunnon kun jotain vartalonosaa korjataan? Tosin mä en voi kyllä olla jatkoajattelematta sitten myös sitä, että jos tulee taas jokin mikä sitä itsetuntoa alentaa niin lähteekö asiaa ratkaisemaan uudella leikkauksella? Silloin kyllä ollaan ehdottoman huonoilla vesillä jos itsetunto rakentuu noin vahvasti ulkoisiin seikkoihin sekä siihen, että niitä lähtee kirurgisesti korjailemaan.

      Ai että kun musta olisi ihanaa jos olisi A-kupin rinnat. Musta olisi niin kiva pitää vaikka pelkkiä toppeja tai toppimaisia urheiluliivejä. Rintaliivien osto on silkkaa avaruustiedettä. Jos nyt vaikka löydät kuppikooltaan hyvänmalliset niin olkaimet saattaa olla ihan surkeat. Harvoin edes soviteltaessa tietää varmaksi että sopiiko liivit vai ei kun niitä pitäisi ensin pitää se pari tuntia että näkee sen olkainten tilanteen. Olkaimet kun saattaa olla huonot ja sitä myöten sitten tulee myös niitä niska- ja hartiasärkyjä. En muista että mulla olisi koskaan ollut sellaisia liivejä jotka on olleet ihan jokaiselta osa-alueelta hyvät. Ja aika isolla kavalkadilla olen kokeillut, nii normi että urheiluliivejä. Okei imetysliivit on olleet hyviä. Mutta pää ei kyllä oikein kestäisi niitä enää pitää kun en imetä. Tällä hetkellä mulla on melko hyvät urheiluliivit joihin olen tyytyväinen. Mutta ei nekään nyt täydelliset ole.

      Poista
  3. Ah, mäkin kävin just Märskyssä lauantaina taistelemassa elintilasta vesijuoksuradalla - niin kuin eräs snobi ystäväni ilmaisi, uimahalleissa on parasta kun kaikki yhteiskuntaluokat lilluu samassa vedessä. Pätee myös vartaloihin.

    Meillähän on ollut mulle ihan silikonisäästötili, tosin rahasto on kyllä jo aikoja sitten tyhjätty tarpeellisempiin asioihin. Pitkään oli ihan selvää, että kunhan jokainen vauva on ruokittu niin käyn hankkimassa fyllinkiä. Nyt sitten alkaa se laiskuus iskeä: 6 viikkoa ilman liikuntaa leikkauksen jälkeen? 10 vuoden välein täytteiden vaihtoa? Ööh… ei ehkä jaksa. Ihana elämänvaihe, kun mukavuudenhalu voittaa pinnallisuuden sata nolla. Mutta never say never: Mulle rinnat on aina ollut yksi kropan parhaita puolia, ja on jollain tasolla vaikea luopua "hyvistä tisseistä", hyvänkään asian takia (siis imetys on aina ollut itsestäänselvyys, ja lihomiset ja laihtumiset varmasti vaikuttaneet enemmän). Vanhana näytän kyllä tatuointeineni varmaan muutenkin aika hassulta…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutta tuo sun kaverisi sitaatti :D

      Hei mä muistankin sun tissitilin! Mä en ees jotenkin haluaisi hyviä tissejä tai kauniita tissejä. Vaan sellaiset joiden kanssa olisi vähän helpompi elää. Ei olisi kipuja ja kolotuksia ja vaivoja. Ja sitäpaitsi nää on kaikenaikaa tiellä. Ei vain urheillessa vaan muutenkin. Tarvinnee jossain vaiheessa käydä ihan jollain ammattilaisella jubaamassa siitä että millainen homma se pienentäminen nyt sitten olisi. En oo oikeasti niin isosti vielä perehtynyt.

      Mä olen taas sitä mieltä että tatuoinnit ei näytä vanhana ollenkaan hassulta :) Ei toki samanlaiselta kuin kimmoisassa ihossa mut se siinä se pointti just onkin. Ne tatuoinnit ikääntyy sun mukana. Käyhän moni ikäihminenkin nykyään tatuoitavana :)

      Poista
  4. Mulle tuli tosta rouvasta ekana mieleen rintasyöpä. Anopin on terhakammat tissit ku mulla, koska rintasyöpäleikkauksen jälkeen sai täytteeksi silarit.

    Onko kirurginen korjailla sitten välttämätöntä tuossakin tilanteessa? Eikö viisikymppinen pärjäisi jo ilman tissejä? Ainakin mielialan kannalta luulen kirurgisen korjailun olevan melko merkittävässä roolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten sekin! Voihan kyse olla korjausleikkauksestakin. En ole niin tarkkaan perehtynyt mutta mulla on se käsitys että korjausleikkaukset pyrittäisiin tekemään normaalin näköiseksi. Jos on ollut pienet rinnat niin jotenkin epäilisin että suostuisiko kirurgi siinä vaiheessa kovin roimasti lisää täytettä laittamaan? En tiedä. Eniveis, tuolla rouvalla oli kyllä senverran sitä täytettä että ei ihan luontevalta näyttänyt mutta toki voi olla että on korjausleikkauksesta kyse.

      Mä olen itseasiassa mietiskellyt että jos muhun iskee joskus rintasyöpä niin haluaisin kyllä molemmat rinnat pois. En vain siksi että koen nämä nykyiset hankaliksi vaan juuri siksi että olisi jonkunlainen mielenrauha sen asian kanssa. Että ei tarvisi pelätä sairauden uusimista. Mä en ole koskaan rakentanut naiseuttani rintojen varaan ja jos syöpä iskisi niihin niin haluaisin mielummin vaikka jonkun peittotatuoinnin arpien päälle kuin silikonia.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?