perjantai 2. tammikuuta 2015

Loppuvuoden lapset

Vuosi ehti vaihtua uuteen mutta ei se mitään. Jutellaan vähän vielä loppuvuodesta. Tai no liittyy tämä alkuvuoteenkin.

Niin täällä blogimaailmassa kuin blogin ulkopuolellakin aika monella mun tutulla on ollut laskettu aika joulun huitamilla. Tai loppuvuodesta. Osa lapsista syntyi siis ihan vuoden viimeisinä päivinä. Sekä blogimaailmassa että blogin ulkoisissa hommissa tuli törmättyä tosi usein lauseeseen toivottavasti venyisi senverran lasketun ajan yli että syntyisivät uuden vuoden jälkeen alkuvuodesta. Tai sitten lauseeseen lapsen kannalta olisi kivempi jos syntyisi alkuvuodesta. Mä en ymmärrä. Siis millä tavalla kivempi? Miksi se alkuvuosi olisi parempi ajankohta? Onko edes olemassa "oikeaa" vuodenaikaa syntyä? Mun mielestä on todella kurjaa törmätä tämäntyyppisiin asenteisiin.

Mä ymmärrän sen että synnyttävällä äidillä on olo että ei haluaisi viettää pyhiä sairaalassa. Kukapa haluaisi? Mutta itse lapsen syntymän kannalta sillä ei taida olla suuremmin merkitystä että mille päivälle osuu. Sehän on vain ja ainoastaan järjestely- että asennoitumiskysymys että haluaako siitä tehdä sen isompaa ongelmaa että lapsen syntymä osuu pyhien kanssa päällekkäin.

Mä olen itse syntynyt marraskuun alussa eli suht loppuvuodesta ja mulla on yksi lapsi joka on syntynyt viikkoa ennen joulua. Muistan kyllä ihan hyvin että itseänikin joskus lapsena harmitti että omiin synttäreihin oli aikaa. Kuitenkin niitä kavereiden synttäreitä oli pitkin vuotta, ei ne olleet mitenkään jaottuneet vain vuoden ekalle puoliskolle. Joka kuu oli jollakin synttärit. Nyt kun tässä aikuisiällä on jutellut omien lapsuudenkavereiden kanssa aiheesta niin ei ne loppuvuoden lapset ole ainoita joita harmittaa johonkin tiettyyn vuodenaikaan syntyminen. Yhtälailla kesäaikana syntyneitä harmitti kun synttärit osui aina kesälomalle eikä voinut tuoda kouluun karkkia synttäripäivänä. Ja keskusteluissa kävi ilmi että melkeinpä kesäaikana synttäreiden järjestäminen oli hankalampaa kuin loppuvuodesta, joulun tienoilla syntyneillä. Kesäloma on ajallisesti kuitenkin niin paljon pidempi että oli hankalampaa löytää rako jossa kaikki kaverit olisi kotosalla ja kutsuttavissa.

Synttärit sekä mulla, että joulukuun lapsella Ekalla on pidetty aina. Joulu tai loppuvuosi ei ole ollut mikään ongelma. Riittävän ajoissa kun on liikkeellä niin kyllä ne kaverit tulee. Aina on heitä jotka eivät syystä tai toisesta pääsekkään, se ei ole vuodenajasta kiinni. Synttäreiden kannalta mun mielestä ennen joulua syntyminen on itseasiassa melkein kivempi kuin siinä uuden vuoden jälkeen. Ennen joulua ihmiset jaksaa vielä juhlia, uuden vuoden jälkeen taas voi olla helposti jo juhlaähky. Plus koulut myös alkaa monessa paikassa pitkin Suomea vasta loppiaisen jälkeen eli yhtälailla ne alkuvuodesta syntyneet viettää synttäreitä lomalla.

Mun mielestä on hyvä muistaa myös se että lapsuus ja nuoruus on kuitenkin niin älyttömän lyhyt osa elämästä jos katsotaan tilastollisesti ihmisen keskimääräistä elinikää. Tulee aika kun sillä ei ole mitään väliä koska olet syntynyt, alku- vai loppuvuodesta. Paljon pidempi vaihe elämässä on se, kun ne sun lapsuudenkaverit puhuu täyttävänsä ihan just vaikkapa 35 ja sä ihmettelet että mitä hittoa, mä täytin just 34.

Mistä ne asetelmat on sitten syntyneet että lapsen olisi "parempi" syntyä johonkin toiseen vuodenaikaan? Kaveripiirissä en ehtinyt tässä sen ihmeempää koontia tehdä mutta blogimaailman kommenteista ilmeni ainakin se että on huoli siitä että lapsi on pienempi kuin luokkakaverinsa. Että hän ei pysyisi välttämättä tahdissa mukana, koska osa luokkakavereista voi olla vuodenkin vanhempia. Ja huoli olisi nimenomaan niin oppimiseen liittyvissä kuin fyysistenkin juttujen kohdalla. Mä olen sitä mieltä että loppuvuodesta syntyminen ei ole se seikka joka määrittää sitä lapsen polkua. Tai että se olisi asia josta tarvitsisi olla isosti huolissaan. Ja samaa mieltä ovat myös tutkimukset.

On myös ihan tyypillistä että varsinkin teini-iän korvilla luokalla on pituuseroja paljonkin. Juttelin tästä aikanaan pitkät tovit Ekan ala-asteen opettajan kanssa jolla on takanaan yli kolmekymmentävuotinen ura. Ja hän sanoi että tietyillä luokilla on ihan aina lapsia, joilla pituusero on päänverran, huolimatta mihin vuodenaikaan ovat syntyneet. Se, että on loppuvuodesta syntynyt ei todellakaan tarkoita että olisi se luokkansa pienin fyysisesti. Olen kertonut aiemminkin siitä, kuinka Ekan ollessa ihan vauva, meillä oli silloisessa yahoogroupsissa äitiporukka. Kaikki saatiin joulukuussa 2000 vauva. Tätä nykyä pidetään yhteyttä Facebookin puolella. Nämä meidän joululapset ovat nyt siis 14-vuotiaita ja sieltä löytyy ihan kaikenkokoisia. Löytyy reippaasti yli 180-senttisiä ja sitten niitä päätä lyhkäisempiäkin. Jokainen asettuu kuitenkin sinne sen ikäisten normaalikokoisen käyrille.
Itseasiassa murrosiän kasvupyrähdyshän osuu pojilla keskimäärin ikävuosien 14-16 välille. Joku loppuvuodesta 14 täyttävä saattaa siis hurahtaa pituutta kauan ennenkuin se naapuripulpetin kaveri, joka on syntynyt alkuvuodesta, mutta kasvupyrähtääkin vasta täytettyään 16.  Se että synnyt tietyssä vaiheessa vuotta ei takaa sitä että kasvat ja kehityt tiettyä tahtia tai tiettyjen odotuksien mukaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että jokainen kasvaa. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Omaa tahtiaan.

13 kommenttia:

  1. Eiköhän tuo toive liity siihen, että on tavallaan helpompaa olla oman luokkansa vanhimpia kuin nuorimpia. Itse olen syntynyt lokakuussa, ja olin meidän luokan toinen lukemaan oppinut. Se ensimmäinen osasi jo kouluun tullessaan... eli ehkei sillä kumminkaan ole niin väliä. Synttäreiden juhlinnan kannalta kesä on paljon ikävä,pi kuin joulunaika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta millä lailla se luokan vanhempana oleminen on muka helpompaa? Mä olin luokan nuorimpia ja en allekirjoita tuota väitettä yhtään. Mitä omilta lapsilta kyselin niin hekään eivät kokeneet että sillä olisi loppupeleissä väliä missä vaiheessa vuotta olet syntynyt. Tai ainakaan että olisi sen helpompaa tai vaikeampaa, olit vanhempien tai nuorempien joukossa.

      Poista
    2. Kiitos tästä kirjoituksesta, Kukkavarvas. Klikkasin tätä otsikon perusteella ja tämä oli tosi tärkeä kirjoitus. Esikoiseni on joulukuun lapsi ja olen murehtinut asiaa, koska olen ollut epävarma tarvitseeko sitä murehtia.

      Muutama mun oma ajatus:

      1) ensinnäkin, nykyiset buumikuukaudet syntyä ovat ELOKUU ja SYYSKUU. Ne ovat enemmän loppu- kuin alkuvuotta, eli siten joulukuun lapsella on koulukavereina jopa enemmän niitä, jotka ovat vain 10 viikkoa itseä vanhempia. Syntyvyys on suurinta elo- syys- heinä- kesä- ja maaliskuussa Tilastokeskuksen mukaan.

      2) On erilaisia oppijoita koulussa: toinen tykkää hengata nuorempien kanssa, toinen viihtyy itseään vanhempien seurassa. Elämänpolkua ei voi ennustaa myöskään - jollekin nuorelle voi olla onni ettei saakaan ajokorttia ensin, vaan kypsyy vähän.

      3) Kiire minne ja kenellä ja ketä varten? Jos oletetaan että kaikki elävät yhtä pitkän elämän, se joulukuun lapsi myös kuolee viimeisenä, eikö?

      Olipa mukava saada vähän tsemppiajatuksia tähän aiheeseen.

      -Kaislakerttu

      Poista
    3. Jokaiseen kuukauteen liittyy omat riskinsä, mutta loppuvuoden lapsista puhutaan varmaan eniten. Huhtikuussa syntyy selvästi eniten MS-tautiin sairastuvia ja helmikuussa on riski skitsofreniaan suuri.

      Kysyitkin kirjoituksen alussa, miksi alkuvuosi olisi muka parempi syntyä. Ehkä voisi sanoa että joskus koulun kannalta, mutta jokaisessa kuussa on parhaat ja huonot puolensa.

      -Kaislakerttu vielä lisäilemässä edelliseen

      Poista
    4. Kiitos :) En kiellä sitä ettäkö en itsekin olisi miettinyt loppuvuodesta syntyneen lapseni kohdalla syntymäajan vaikutuksia. Mutta vuosien saatossa on saanut huomata että se on vain yksi seikka. Aika moni muukin juttu vaikuttaa siihen kokonaisuuteen.

      Pikkuhiljaa on selvästi alettu pohtimaan muitakin ajankohtia kuin tuota loppuvuodesta syntymistä, mutta mun mielestä keskusteluissa on aina aika ikävä sävy, kun keskustellaan nimenomaan siitä loppuvuodesta syntymisestä. Sama sävy puuttuu jos puhutaan vaikka kesälapsista, jollainen meiltä myös löytyy. Se loppuvuosi ajankohtana on selvästi leimautunut ja musta on ankeaa että jo syntymästä asti siihen suhtaudutaan niin, että loppuvuodesta syntyneillä lapsilla olisi jotenkin huonommat lähtökohdat ja vaikeampi taival edessään. Sehän noista kaikista "olisi kivempi jos syntyisi sitten vuoden alusta"-heitoista heijastuu.

      Poista
  2. Noo sen enempää hämmentymättä tai hämmentämättä voin todeta, että kaikkihan me tiedämme mikä ero on esimerkiksi 1- vuotiaalla tai 2- vuotiaalla. Ihan sama ero näkyy joissakin hyvinkin korostuneena vielä 6-7-8 -vuotiaina ja eiköhän jokainen asiasta huolestunut ole ihan vain puhtaasti huolissaan oman lapsensa pärjäämisestä , itsetunnosta ja kehittymisestä ( vertailustakin ) siellä koulutiensä alkutaipaleella. Tokihan aina kaikki on menien asioiden summa: lapsen luonteen, kehityskulun, kavereiden luonteen ja kehityskulun ja vieläpä opettajankin. Mutta ei siinä muuta lie takana kuin huoli, joka sinällään on ihan aiheellinenkin välillä. Toki erot tasoittuu ajan myötä, kouluun voi mennä seuraavanakin vuonna jne mutta on myös tapauksia jossa 5v eskarilainen on hännän huippuna joka asiassa kuin muut jo reppaasti 6 täyttäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmuus on täynnä huolenaiheita. Mutta kuten tuohon ylle Kaislakertulle kommentoin niin musta on tosi ankeaa että syntyessään loppuvuodesta lapsi leimautuu jotenkin vaikeamman polun kulkijaksi. Koska se ajankohta koska synnyt on vain yksi kokonaisuus. Kuten mainitsitkin niin aika moni muukin seikka vaikuttaa siihen pärjäämiseen. Kun aloitetaan se "parempi olisi jos syntyisi vasta vuodenvaihteen jälkeen"-keskustelu siinä vaiheessa kun lasta vasta odotetaan syntyväksi, niin musta siinä aletaan ihan turhaan kehittelemään huolta ja murhetta seikoista joita ei voi vielä tietää. Ja joihin pelkkä syntymäaika ei ole se ratkaisevin tekijä.

      Opetuksessa taas tärkein seikka on se opettaja. Osaako hän huomioida sieltä ne hitaammin että nopeammin oppivat. Siihenkään ei musta syntymäaika ole se ratkaisevin tekijä. Vaan nimenomaan just se että se opettaja osaa sen työnsä ja sitä myötä tukea koko porukkaa yksilöidysti. Tässä vaiheessa nousee esiin aina keskustelu luokkakokojen suuruudesta. Asiasta on yllättävän vähän tehtyä tutkimusta mutta ne vähäisetkin, joita on tehty, puoltavat sitä että lapsen oppimiseen vaikuttaa enemmän se opettajan ammattitaito kuin luokkakoko.

      Poista
  3. Malcolm Gladwellin Outliers kirjan vastikään lukeneena etu liittyy aina karsinnan ajankohtaan, ikäluokan vanhimmat saavat edun, joka heijastuu kovin monelle eri saralle. Tasotestauksien sijaan tulisi katsoa yksilön oppimiskäyrää ja jos oppiminen ei onnistu miettiä onko opetusmetodeissa vikaa (Kahnemann thinking fast and slow) Molempia kirjoja suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkimuksia löytyy kumpaankin suuntaan. Siitä että ikäluokan vanhimmat saisivat edun, sekä siitä, että nuorimmat taas pärjäävätkin paremman kuin luullaan. Pistän nuo kirjat korvan taakse.

      Poista
  4. Anteeksi kun vielä tulin tänne purkamaan ajatuksia, mutta eilen illalla aloin miettiä tätä laajemmin. Englannissahan koulun ikävuosi alkaa syyskuusta, eli elokuussa syntyneet ja kesän lapset yleensäkin ovat luokan nuorimpia. Englannissa siis kesän lapsella on se "huono kaiku".

    No, minusta Prinssi William ja Catherine eivät näyttäneet siltikään kovin murheen murtamilta, vaikka heidän poika syntyi heinäkuussa, siis tulevan koulun käyntinsä kannalta hännän huippujen joukossa. Nytkin heidän seuraava lapsensa syntynee toukokuussa, hänkin enemmän "loppuvuodesta".

    Minulla on Englannissa kurssikaveri, jonka kaksi lasta ovat myös englantilaisittain loppukouluvuoden lapsia. Ja lapset on ihan suunniteltu ja toinen vanhemmista on psykiatri ja toinen yleislääkäri, ja ovat lapsen kehitystä aina paljon miettineet. Siellä koulu aloitetaan jo 3- tai 4-vuotiaana, ja tämä psykiatrikaverini ei silti ole tätä aihetta nostanut esille erityisenä huolenaan.

    Googletin ja Englannissa keskustellaan ihan samoista asioista, siellä vain päinvastoin kuin meillä, eli kesäkuun lapsista OLLAAN kyllä huolissaan. http://www.telegraph.co.uk/education/9843971/Summer-born-children-at-bottom-of-the-class-warn-experts-and-parents.html. Mutta ei se kuitenkaan näytä vaikuttavan sitten lopulta elämään - ihania lapsia syntyy siellä myös kesällä. Ja he pärjäävät, kuten prinssi William, kuten Beckhamien Harper jne jne.

    Luulen että se on huoli, johon on helppo tarttua, mutta todelliset huolet ovatkin aina elämässä yllättävämpiä.

    -Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkaa vaan :) hyvä jos syntyy ajatuksia!

      Tuossa sun viimeisessä lauseessa summasit sen mun alkuperäisen ajatuksen, jota yritin tällä postauksella hakea :)

      Poista
  5. Mun käly, jolla on joskus aika, hmmm, mielenkiintoisia ajatuksia ja joka suhtautuu vanhemmuuteensa kauniisti sanottuna suorituskeskeisesti, nälvi meitä, kun emme optimoineet lastemme syntymää alkuvuoteen, vaan he ovat syntyneet kesällä molemmat. Käsittämätön aivopieru, olisihan hyvin voinut olla vaikka niin, että me olisimme joutuneet yrittämään pitkään. Kälyhän hankki ekan lapsensa (mulla oli sellanen todo-lista josta vedin heti yli raskautumisen - niin helppoa se oli, rehvast rehvast) tammikuuksi juuri siksi, että tämä menestyisi elämässä. Ironista myös siksi, että kälylle on käynyt itselleen se alkuvuoden lapsen pahin skenaario - koulussa on pärjännyt alkuvuodet iän tuoman edun takia hyvin, ja sitten myöhemmin ei ole viitsinyt tehdä töitä, kun on oppinut kuvittelemaan, että koulusta selviää hommia tekemättä. Käly etsii edelleen, lähes nelikymppisenä omaa alaansa ja koulutustausta koostuu useista, viime metreillä keskeytetyistä kouluista - joo.

    No, nyt meni vähän turhan sappea tihkuvaksi tilitykseksi. On näemmä kertynyt aika lailla ärtymystä vähän turhaankin. Etenkin kun elämä opetti kälyäkin: toista lasta saivat yrittää kauemmin, ja alkuvuoden tilaus muuttuikin syksytilaukseksi. Elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä tietynlaisessa suunnitelmallisuudessa lastensaamisen yhteydessä ei ole mitään väärää, tiettyyn rajaan asti. Lapsen syntymisen tähtääminen johonkin tiettyyn vuodenaikaan menee överiksi big time! Kuten mun mielestä myös se, että jo ennen syntymää tosiaan maalaillaan että olisi parempi jos syntyisi vasta vuodenvaihteen jälkeen, jos syntymää odotellaan sinne loppuvuoteen.

      Joskus on ihan hyvä tihkutella vähän sappea :) aivopierujen kohdalla varsinkin. Elämä todellakin on.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?