sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uusvanha arki

No nyt se on ohi. Joululoma ja Siipan hoitovapaa.

Virallisestihan mun hoitovapaa alkoi vuoden ensimmäisenä päivänä ja Siippa on ollut "vaan" lomalla mutta me on kaikenaikaa mielletty kuitenkin niin että se hänen hoitovapaa loppuu tänään ja mun alkaa huomenna. Siipan suunnatessa töihin me vietetään Kolmikon kanssa vielä pari yhteistä päivää. Ja itseasiassa vapaallahan Siippakin heti loppiaisena on. Talk about pehmeä lasku työelämään.

Viimeinen yhteinen viikonloppu vietettiin pitkälti kotosalla. Kaksikkokin kotiutui perjantaina viikon reissulta Isilästä. Valvottiin ihan liian myöhään, ajatellen että ihan just kohta alkaa taas koulujen aamuherätykset. Lisäksi meillä oli tiedossa lauantaille niinkin aikainen herätys kuin kello yhdeksän. Suunnattiin nimittäin koko perheen voimin kaverille muuttoavuksi. Kaksikon ylösrepiminen ei ollut ihan iisein pala kakkua, kumpikin kun on loma-aamunsa losotellut tuonne puolille päivin ja ylikin.

Vielä oli oma muutto senverran tuoreessa muistissa että itse tavaroiden siirto ei herättänyt kateutta. Mutta oli ehdottoman kivaa olla auttamassa kaveria uuden elämän alkuun ja saada meidän perheelle tärkeä ihminen maantieteellisesti rotkalti lähemmäksi. Muutto hoitui tosi vauhdilla koska kaikki oli hyvin organisoitu. Ja uusi koti on ihan kadehdittava! Sekä mulle että Siipalle iski pieni sormi suuhun-hetki koska meidän koti on yhä edelleen vaan keskeneräisenä. Viimeiset purettavat laatikot on sijoitettu kaapin päälle ja ne on asettuneet omaan silmään vallan sopivaksi sisustuselementiksi. Ei näin!!

Iltapäivästä käytin Ekan parturissa. Hän kun oli kipeimmillään silloin kun mä kävin Tokan kanssa siistimässä kuosia. Uusi aika saatiin onneksi vielä ennen koulujen alkua ja nyt on esikoisellakin frisyyri kunnossa. Eka totesikin että onpa kiva kun tästä harakanpesästä tehdään taas ruusupuska. Päässä on sama vanha ananas mutta ei sen näköisenä kuin aina yritetään yllyttää.

Kolmas palautui takaisin omaksi itsekseen isojen veljien tullessa kotiin. Yöt on välillä vieläkin mielenkiintoisia, kaveri haluaisi nousta keskellä yötä katsomaan telkkaria ja kilahtaa kun ei pääsekkään. Mutta monilta osin kaveri on paljon levollisempi, iloisempi ja enemmän oma itsensä kun isot veljet on kotosalla. Aina yhtä hassua miten isosti pienin ikävöi kun veljet on poissa.

Minkäänmoisia ulkoilukelejä ei näkynyt koko viikonloppuna ainakaan Helsingissä joten kuningasideana marinoitiin lapset lauantaina sokerilla; ensin crème bruléellä ja sen jälkeen itsetehdyillä pusuilla. Kyllä kannatti! Hermot meni kaikilla kun verensokeri lähti takaisin laskusuuntaan. Mutta saatiinpahan taituroitua täydellinen rapeaksi paahdettu sokeripinta ilman poltinta! Uuniin vastukset päälle ja voilà!

Minä käynnistelin urheilullisempaa arkea ja aloin herättelemään kroppaa hiilarihorroksesta. Perjantaina Mäkelänrinne oli täynnä muitakin elämäntapavinksahtaneita ja samaten lapsiperheet olivat karussa kurjaa säätä. Kyllä riitti polskijoita mutta sai siellä jotain tehtyäkin. Sunnuntaina kroppaa kolotti lauantain muuttolaatikoiden kantaminen mutta suuntasin silti kahvakuulaamaan. Puolet tunnista pidättelin oksennusta ja olin varma että kuolen ennenkuin viimeisetkin heilautukset on tehtynä. Hapotti aivan järkyttävästi ja otsalohkossa hakkasi muistutus välipäivien pitämisestä. Maikka oli onneksi päivitellyt soittolistan muutaman vuoden taakse ja tuli kyykättyä mm. tämän unohtuneen hitin tahdissa. En kuollut. Tai kahvakuulannut itseäni päähän, kuten yleensä.

Eka sai joululomaksi myös läksyjä ja niihin on keskitytty viimeisenä viikonloppuna. Kaksikko tosi harvoin kysyy läksyihin apua mutta tällä kertaa sain auttaa. Ekan piti valita yksi uutinen ja tarkastella sitä samaa uutista eri päivinä ja eri medioista. Havainnoida miten uutinen muuttuu ja miten se esitetään mediasta riippuen. Siis miksi mulla ei ollut koskaan tällaisia läksyjä? Aiheita oli useampi mistä valita mutta Eka päätyi raportoimaan OP- ja Nordeapankkiin tehdyistä palvelunestohyökkäyksistä. Oli tosi mielenkiintoista tutkia itsekin eri näkökulmia päivästä riippuen. Läksyt on nyt tehty ja vikat pari päivää voi vielä lomailla.

Viimeinen vapaapäivä vietettiin pitkälti vähän tylsästi siivoten. Mutta taka-ajatuksena oli se että sitten ei pariin viikkoon tarvitse toivonmukaan sitä miettiä vaan saa rauhassa opetella uutta ja vanhaa arkea, jokainen tahollaan. Mulla on vankka aikomus sille että en anna ton siivoilun langeta vain mun harteille vaan sitä suoritetaan silloin kun valtaosa väestä on kotosalla. Saa nähdä miten käy...

Kolmosen herättyä unilta pyörähdettiin sunnuntaina vielä yhden pienen tytön synttäreillä. Ajankulua tuli taas ihmeteltyä kun samoilla juhlilla nähtiin kaveri, joka on nähty viimeiksi Kolmosen ollessa muutaman päivän ikäinen. Samaten Kolmas on nyt aika tarkalleen samanikäinen kuin synttärisankari oli silloin kun Kolmas syntyi. Muistan miten ujo lapsi hän silloin oli. Ja nyt riitti tarinaa ja tanssia. Voi tätä ajanjuoksua ja lasten kasvua...

Loppuilta onkin loman tuttuun tapaan maattu sohvalla villasukat jalassa ja jalat sikinsokin. Katseltu Frozenia ja poltettu kynttilöitä. Vaikka isot pojat on ikänsä puolesta jo sillä vuosikymmenellä että heidän kanssaan voi katsoa vähän toisenlaisiakin elokuvia, niin meillä katsellaan edelleenkin melko paljon myös animaatioita. Mä tykkään itse leffoista joissa lauletaan paljon, elämässä vaan ei voi olla liikaa musiikkia. Ylipäätänsä yritetään katsoa paljon elokuvia laidasta laitaan. Ja olipa kiva katsoa pitkästä aikaa musikaalipainotteista animaatiota.

Viimeinen vapaapäivä alkaa olla kohta ohi. Kaikki lapset on jo sängyissä ja hiljenneet. Vaikka yleensä tähän aikaan meillä on viime viikkoina vielä ollut täysi meno päällä...
Nyt tuntuu hassulta. Sinänsähän meidän arki jatkuu samalla tavalla. Roolitus taas vain meni vaihtoon.  Töissäkäyvä jäikin kotiin ja kotilainen palasi töihin. Mun arki alkaa arvatenkin sillä että opettelen käyttämään meidän pyykkikonetta. Vaikka itse kone on meillä ollut jo sen kolmisen kuukautta niin mä en osaa sitä kunnolla vieläkään käyttää koska Siippa on hoitanut pitkälti pyykkihuollon. Lisäksi en tajua miten mä taas esimerkiksi teen ruokaa koko porukalle ilman että kukaan viihdyttää sillä aikaa Kolmosta. Miljoona muutakin käytännön asiaa arveluttaa ja varmaan toinen samanmoinen tulee eteen lähiviikkojen aikana, juttuja joita en osaa tai muista vielä ajatella. Apua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?