tiistai 3. helmikuuta 2015

5:2

Eilisten bliniövereiden ja puolikkaan valkkaripullollisen jälkeen on hyvä pohdiskella vähän elämäntapoja.

Töiden tiputtua hetkeksi kuvioista pois kokonaan mulla on ollut hyvää aikaa ja mahdollisuus kuulostella itseäni. Miten mä voin, miltä musta tuntuu, miten mä jaksan? Muutaman kerran jouduin pureskelemaan ajatuksia mutta kaikkiin kolmeen oli kuitenkin lopulta vain yksi vastaus; huonosti.

Viime vuosi oli rankka ja siitä toivutaan edelleen. En kuitenkaan usko hetkeäkään että olo paranisi vain olemalla. Ilman että itse tekee mitään sen eteen. Yleensä liikunta on ollut mulle se avain onneen. Tällä kertaa se ei ole kuitenkaan yksistään riittänyt. Mulla on ollut nukkumisten kanssa koko alkuvuoden enempi, vähempi ongelmia ja se tekee sen että välillä ei jaksaisi sitä liikuntaakaan. Ja kun olen kovin väsynyt, vaikuttaa se kokonaisuuteen. Vaikka olen onnellinen niin sellainen tietynlainen apeus vaivaa. Luulen tiedostavani osittain mistä ongelmat johtuu ja nyt yritän tehdä niille jotain.

Luonnoksissa makoilee teksti syömisten vaikutuksista mun oloon sekä juttua noista uniongelmista ja rytäisen sen seuraavaksi uunista ulos. Nyt en siis käsittele sen isommin niitä seikkoja miksi tuntuu tällaiselta vaan käärin hihat siltä osin, että pohdin sitä miten saan oloni paremmaksi. Muusta sitten myöhemmin lisää.

Kymmenisen vuotta sitten mulla oli tapana aina keväisin ja syksyisin puhdistaa elimistöä nestepaastolla. Paastosin kolmesta kymmeneen päivään, aina vähän riippuen että mikä oli olo ja vointi. Muistan hyvin elävästi miten vaikeita ne ensimmäiset kolme päivää aina oli. Se päänsärky, palelu, pään jähmeys ja mielialojen heittely. Mutta sen kolmen päivän jälkeen aukesi aina taivas. Muistan ihan yhtä elävästi miten hyvä olo paastoamisesta tuli. Tuntui että energiaa riitti ihan loputtomiin, jaksaa ihan mitä vain, olo oli seesteinen. Henkinen rauha, melkein kuin näkisi koko maailman väreineen vähän kirkkaammin. Kaikesta sai enemmän irti ja asioihin osasi aina suhtautua ihan eri tavalla. Mikään vastoinkäyminen ei tuntunut liian suurelta. Pärjäsi vähemmällä unella. Ja tämä olo säilyi pitkän aikaa.

Tiivistettynä: Mulla on aivan järjettömän hyvät kokemukset paastoamisesta. Nimenomaan vaikutuksista siihen henkiseen hyvinvointiin. Siksi mäkin päätin vuoden alussa alkaa kokeilemaan 5:2 metodia. Eli viitenä päivänä syödään normaalisti ja kahtena paastotaan. Joku saattaisi kysyä että miksi en vedä sillä samalla, jo hyväksi kokemallani eli nestepaastolla. Vastaan että siihen en enää pysty. Jokainen nestepaaston läpi vetänyt tietää miten iso koitos se on henkisesti. Millaista tahtoa se vaatii. Mulla ei riitä rahkeet siihen tällä hetkellä. Jotta saavuttaa nestepaaston hyödyt, täytyy tehdä todella kovasti töitä. Mä haluan päästä nyt vähän helpommalla. Enkä ole enää muutenkaan niin ääripäiden ystävä kuin vielä kymmenen vuotta sitten olin.

Musta on ollut hienoa että niin moni on saanut apua painonhallintaan 5:2 metodilla. Kuitenkin mua on hieman harmittanut se, miten ne paaston muut hyödyt on jääneet vähän sen laihtumisesta hypettämisen jalkoihin. Siitä kun ihan oikeasti tulee myös aivan poskettoman hyvä olo mutta missään ei oikein puhuta siitä. Kaikki puhuu vaan siitä miten hyvin sillä voi hillitä ja hallita painoa. Muistan että bongasin jo muutama vuosi sitten juttuja siitä, kuinka ihmiselle tekisi hyvää pitää viikossa yksi paastopäivä. Ihan niiden paaston antamien terveys- ja hyvinvointivaikutusten vuoksi. Ja tämä oli kauan ennenkuin koko viiskakkosesta oli kuultukaan. Eikä siihen liittynyt laihtuminen millään tavalla.

Mitä mä nyt sitten konkreettisesti haen osittaispaastoamisella? Kunnon elämäntapaintiaanina haluan mielenrauhaa. Apuja siihen että pärjään vähemmällä unella koska tällä hetkellä useampi eri syy pitää huolen siitä että en saa nukuttua riittävästi. Kun kerran unimäärä on vähäisempi niin haluan tehdä jotain sen eteen että sitten pärjään sillä vähemmällä levon määrällä. Haluaisin että mieliala ei olisi niin matalapaineinen kaiken aikaa. Toivoisin että hormonitoiminta tasapainottuisi. Keho todennäköisesti vielä rimpuilee imetyshormonien rippeiden kanssa mutta kyllä kuulkaa vituttaa huomata täyttävänsä tänä vuonna 35 ja todeta että mulla ei ole vielä koskaan tähän ikään mennessä ollut säännölliset kuukautiset. Toivon että PMS helpottuisi ja kuukautiset olisi vähän inhimillisemmät. Haluan paaston avulla saada voimaa kohdata paremmin negatiiviset tunteet. Haluan että musta tuntuu että mulla on hyvä olla. Haluan että olisin taas se minä.

Koska haen paastolta vain terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, mulle riittäisi todennäköisesti 6:1 mallin paasto. Johon onkin tarkoitus siirtyä mutta totuttelen elimistöä paastoon nyt ensin jonkun tovin tällä 5:2 versiolla. Paastopäiviä on takana muutama ja jotain muutosta olen jo huomannut. Haluan kuitenkin saada tätä pohjalle muutaman kuukauden ennenkuin alan sen isommin vertaamaan että onko tästä ollut mitään apua.

Ruokailu ja ruoanlaitto on mulle useimmiten ennenkaikkea sosiaalinen tapahtuma. En halua koskaan muuttua ihmiseksi joka suhtautuu ruokaan vain elimistön polttoaineena. Se edustaa mulle niin paljon isompaa kokonaisuutta. Tämän takia mun paastovuorokausi tapahtuukin päivällisestä-päivälliseen aikataululla eikä aamusta seuraavaan aamuun. Haluan että mun paastoaminen vaikuttaa mahdollisimman vähän perheen yhdessä tapahtuviin ruokailuihin ja oikeastaan ainoa keino silloin on että paastoan päivällisestä seuraavaan päivälliseen. Eli kun olemme syöneet perheen kanssa päivällisen, mä aloitan paastoamisen ja lopetan sen seuraavan päivän päivälliseen. Sen 24 tuntia saa onneksi täyteen muutenkin kuin paastoamalla aamusta aamuun.

Mä uskon todella vahvasti siihen, että me voidaan syömisillämme vaikuttaa omaan terveyteemme ja hyvinvointiimme. Mutta aiempien hyvien paastokokemusten perusteella mä uskon että kokonaisuuteen voidaan vaikuttaa todella paljon myös sillä, mitä emme syö.
Kun jäin kotiin, päätin heti että nyt mä hoidan myös itseäni. Keskityn vahvistamaan ja vahvistumaan. Voimaan hyvin. Tämä on nyt yksi osa sitä prosessia.

4 kommenttia:

  1. Kokeilin tuota 5:2. Pari kk. Mulla ei näkynyt muuta vaikutusta kuin et olin vihainen ja nälkäinen joka ma ja ke :D
    Mutta monella tutulla on toiminut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt paastopäiviä takana kahdella kädellä laskettavan verran ja musta ne on olleet helppoja :D ainakin jos vertaan tosiaan nestepaastoon... nälkää en ole juurikaan tuntenut. Mutta eihän kaikki toimikaan kaikille. Yritin tuossa vägän googletella että vieläkö löytäisin ihan niitä paaston terveysvaikutteista kertovia nettisivuja mutta kaikki näkyi painottuvan enempi vähempi tuon laihtumisen ympärille. Mikä on tietysti hyvä puoli sekin mutta ei se ainoa paastoamisen etu.

      Poista
  2. En oo koskaan paastonnut, mutta oon kyllä huomannut, että ennen syömistä saatan toimia paremmin kuin syömisen jälkeen. Esim. ennen aamupalaa saan vaikka mitä aikaan, aamupalan jälkeen vaan laiskottaa. Joskus on tosin toisin päin: ilman päivällistä en tunnu osaavan toimia järkevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin että olisi tietty ehkä kannattanut käydä ottamassa ihan perusverenkuvaa ennenkuin tän homman aloitti ja tsekata vaikka kesän korvilla uudestaan että miltä näyttää. Verensokerin heittelyjä huomaan itsekin, paastopäivinä niitä ei tunnu mutta syömäpäivinä kyllä. Pitää katsoa jos saisi jostain haettua lainaan mittarin ja muutaman päivän tsekkailisi vähän miltä näyttää. Nyt vaan on se kun on koko ajan vähän univajetta niin veikkaan että sekin vaikuttaa siihen kokonaisuuteen ja siihen, että tuntuu väsyltä syömisen jälkeen. En välttämättä sinänsä edes usko että verensokereissa mitään hälyttäviä lukemia olisi, mutta selvästi ikääntymisen myötä kroppa kestää aina huonommin ja huonommin niitä pieniäkään muutoksia. Paastopäivinä olo on kyllä selvästi parempi kuin syömäpäivinä. Vielä kun saisi tosiaan noi unet niin että univelka nollaantuisi (tai edes puolittuisi...) niin näkisi paremmin sen kokonaisuuden.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?