maanantai 16. helmikuuta 2015

Pullaa uuniin!

Ei. En ole raskaana.

Kaikkien maatalojen suosikkiemäntäni Olga Temonen julkaisi pullakirjan. Mä en asuta maataloa tai ole julkaissut kirjaa mutta tätä nykyä mäkin olen aika taiturimainen pullakuiskaaja. Ja varsinainen pullasorsa. Olen pullataidoillani lesoillut täällä ja muualla ennenkin. Ja lesoilen muuten jatkossakin koska mun tekemä pulla on yksinkertaisesti vaan niin hyvää.

Jos nyt vielä jäi epäselväksi jollekin niin mä rakastan pullaa. Onnekseni myös perhe jakaa tämän rakkauden joten pulla on meillä tosi suosittu homma. Vaikka mä luovutankin keittiön mielihyvin usein myös perheen miesväelle, pulla on se josta vastaan minä. Ja koska helmikuu jos mikä on pullakuu niin nyt täytyy suoda yksi postaus pelkälle pullalle.

Pakko muuten tähän vielä rustata pari ajatusta. Mietiskelin tuossa termiä pullantuoksuinen äiti. Ja mun mielestä siinä on jotenkin kamalan negatiivinen sävy. En oikein osaa purkaa sitä ulos että mikä ja miksi mutta mun mielestä siinä on. Ehkä se johtuu ylipäätään mun ajatuksista kotiäideistä tai siitä että tuota termiä käytetään vähän vähätellen tyyliin no mä nyt olen tällainen pullantuoksuinen. Tai vastavuoroisesti musta ei ainakaan tule mikään pullantuoksuinen äiti. Vaikka oikeastihan pulla on paras tuoksu. Mikään ei ole kivempaa kuin tulla himaan, jossa tuoksuu tuore pulla. En keksi kahville parempaa kaveria.

Jäädessäni aikanaan Kolmosesta äitiyslomalle, mä päätin että opettelen tekemään täydellisiä pullia ja sämpylöitä. Molemmissa onnistuin mutta kumpaankin on olemassa omat kikkansa. Jotka oppii vain tekemällä ja kuuntelemalla ja kokeilemalla. Olen lupautunut pitämään parille kaverille pullakoulua ja ajattelin jakaa viisauteni nyt myös täällä. Itseasiassa, lähes kaiken olen täällä jo kirjoitellut, mitä pullasta tiedän. Mutta kokoan ne nyt vielä saman postauksen alle. Jatkossa ne mun leivontataivaan tähdet löytyy myös slurps-tunnisteen alla. Pyrin muutenkin puskemaan sinne ne jutut, joita mä tarjoan ja joilla yritän jättää itsestäni leiman ihmisten makunystyröihin.

Pullan suhteen kaikkihan lähtee taikinasta. Kaikki!! Hyvästä taikinasta tulee hyvä pulla. Ja tärkein juttu hyvän pullataikinan suhteen on se, että älä laita sinne kananmunaa!! Ikinä. Pullat voi kyllä voidella kananmunalla (allergiset maidolla) mutta itse taikinaan se ei kuulu. Ihan siksi että taikinasta tulee paljon pehmeämpi. Se taikina ei sitä kananmunaa tarvitse joten älä sinä sitä sinne pane.

Vaikka tekisit minkälaista pullaa, on taikina yleensä aina melko sama. Sillä on kuitenkin se merkitys, että mitä pullaa teet. Jos teet esim. ihan niitä normiympyräpullia niin pullataikinan voi silloin jättää vähän löysemmäksi, koska ne pallerot pyöritellään käsissä. Mitä pehmeämpi taikina, sitä pehmeämpi pulla. Kovasta taikinasta tulee kuivia pullia ja ne on yök. Jos taas teet korvapuusteja tai muita täytepullia, taikina kannattaa vaivata jo tekovaiheessa sellaiseksi että ei jää kiinni astiaan tai käsiin. Käsiin taikina saa jäädä vähän kiinni mutta sen pitää irrota rullatessa.

Älä koskaan ikinä tee pullataikinaa veteen! Aina maitoon. Myös kasviperäiset valmisteet käy. Mantelimaito tai kauramaito. Sämpylät tehdään veteen, ei pullaa!
Hyvässä pullassa maistuu muuten aina vivahde suolaisuutta. Eli älä luista suolan kanssa, taikina tarvitsee sen.

HUOM! Vaikka pullataikinan perus on suht sama ja ne on ne täytteet ja muut millä voit varioida niin muista kuitenkin aina tarkistaa kulloisenkin pullan ohjeesta paistoasteet ja -aika. Ne voi vaihdella riippuen siitä millaista pullaa olet tekemässä.

Taikinaterapiaa

Pehmeä voi kannattaa aina lisätä siinä vaiheessa taikinaa, kun ohjeellistetusta jauhomäärästä on laittamatta enää pari desiä. Ja voi ei saa olla jääkaappikamaa. Jos muistat niin nosta ajoissa huoneenlämpöön pehmenemään. Tai sitten sulata kattilassa tai pehmitä mikrossa. Kun voi on vaivattu taikinaan, kannattaa loput jauhot lisätä n. puoli desiä kerrallaan koska se on tosi pienestä kiinni koska pullataikina on jo liian kovaa. Ne jauhomäärät on aina viitteellisiä, käsi kertoo koska taikina on valmis, ei se minkä verran jauhoja on jo laittanut tai mitä ohje sanoo. Kun kerran oppii tekemään hyvän pullataikinan, sen oppii kyllä tunnistamaan sitten joka kerta kädellä että koska se on valmis. Pullataikinan pitää aina tuntua pehmeältä. Ja myös näyttää pehmeältä. Löysä taikina näyttää "märältä" ja liian kova taikina taas vastavuoroisesti vähän kuivalta, jopa vähän murenevalta.

Vaikka taikinan tulee olla pehmeä, täytyy taikinan rakenteesta löytyä sitko, jotta pullasta tulee pullaa. Ja sitkon saa vaivaamalla, ei sillä että lappaa sinne sitä jauhoa vaan lisää ja lisää. Eli kun taikina on kimmoisaa ja venyvää, sulla on siinä sitko. Aika monessa paikassa ohjeistetaan käyttämään yleiskonetta mutta mä olen sitä mieltä että ehdottomasti käsin. Sitko syntyy n. viidessä, kymmenessä minuutissa. Hyvä taikina vaatii kunnon vaivaamisen.

Pulla ei myöskään ole mikään pikaleivonnainen. Taikinaa ei koskaan saa alkaa tehdä liian kiireessä koska silloin tulee huono taikina. Ajan kanssa ja rakkaudella. Kun taikinaa vaivaa rauhassa, se rakkaus maistuu myös lopputuloksessa. Malta myös kohottaa taikina rauhassa ajan kanssa. Taikina tarvitsee lämpöä osakseen kohotusvaiheessa. Meillä parhaaksi taikinoiden kohotuspaikaksi on osoittautunut lattialämmitetty kylppäri. Siellä ei vedä vaikka ovi olisi selällään.

Pulla on parasta tuoreena. Kannattaakin aina miettiä vähän sitä kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Ylimääräisen pullan voi pakastaa mutta se pitää tehdä kun pulla on tuoretta. Sitten se on sulaessakin tuoretta. Meillä ei tänä vuonna laskiaispullailtu laskiais-sunnuntaina koska Kaksikko ei ollut kotona. Sensijaan huomenna tiistaina meillä on pullatehdas. Ja tarkoitus olisi tehdä laskiaispullia ainakin mantelimassa-, hillo- ja nutellaversioina. Periaatteessa laskiaispullatkin voi pakastaa (riippuu kermasta ja muista täytteistä) mutta melkeinpä kannattaa tehdä niin että täyttää osan pullista ja jättää syötäväksi ja pakastaa loput.

Peruspullataikinan ohje on melko simppeli:

200g pehmeää voita. Ei mitään margariineja vaan voita!!!
5 dl maitoa (toiset sanoo että täymaitoa. Mä teen milloin täysmaidosta, milloin kevytmaidosta)
50g hiivaa tai 2 pss kuivahiivaa
2 dl sokeria (voi olla tavallista tai inkkari tai ruokokide tai mitä nyt haluat laittaa)
vaniljaa (tai vaniljasokeria ruokalusikallisen verran) maun mukaan
2 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
n. 15 dl vehnäjauhoja

Tästä määrästä tulee n. 2,5 pellillistä normaaleja, sut isokokoisia pullia. Eli jos haluaa pienemmän satsin niin puolita kaikki. Mä teen yleensä puolikkaana.

Muista ottaa se voi lämpenemään. Lämmitä maito (jos käytät kuivahiivaa niin reippaasti, vähän lämpimämmäksi kuin kädenlämpö, normihiivalla riittää vähempikin) ja murenna joukkoon hiiva. Kuivahiivan voit sekoitella ja odotella että liukenee. Nakkaa sekaan sokeri, vanilja, kardemumma ja suola ja sekoittele kaikki hyvin sekaisin. Lisää n. puolet jauhoista aina desi kerrallaan ja vaivaa hetken aikaa. Tähän asti pystyy taikinaa sekoittelemaan vispilällä tms. kapustalla mutta pikkuhiljaa pitää siirtyä käsihommiin. Sekoittele pikkuhiljaa loppuja jauhoja taikinaan mutta jätä syrjään n. pari desiä vehnäjauhoja. Lisää taikinaan pehmeä voi ja vaivaa se taikinaan hyvin. Lisää pikkuhiljaa loput jauhot ja tunnustele mikä määrä riittää. Vaivaa, vaivaa, vaivaa kunnes sulla on hyvä sitko.
Peitä taikinakulho liinalla ja kohota. N. 45 minuuttia riittää mutta voi hyvin olla pidempäänkin. Taikinan pitäisi olla suurinpiirtein kaksinkertainen. Nyt sulla on valmis pullataikina mistä voit alkaa varioimaan sellaista pullaa kuin haluat.

Normipullahan vaivataan ensin pöydälle pitkoksi ja leikataan sitten yhtäsuuriksi palasiksi. Tässä vaiheessa taikinaan voi vielä vaivata vähän lisää jauhoja jos taikina tuntuu liian löysältä. Mutta vain jos teet normipullia, täytepullien ym. taikinan täytyy tässä vaiheessa olla täysin valmista ja käsiteltävissä.
Leikatut palaset pyöritellään kämmenien välissä ja huom.!!! Älä jää pyörittelemään niitä taikinapalloja pitkäksi aikaa. Se kovettaa taikinaa ja edelleen, pehmeästä taikinasta tulee pehmeä pulla. Mitä vähemmän pyörität kämmenien välissä, sen parempi. Nosta pullat pellille ja kohota vielä sellaiset 15-20 min. Voitele kananmunalla (tai maidolla), ripota raesokeria päälle ja pistä uuniin 200 asteeseen n. vartiksi. Riippuu vähän minkäkokoisia pullia olet tehnyt ja miten tehokas uuni sulla on.

Bostonpullaan kirjoittelin aiemmin ohjetta täällä. Se on edelleen yksi meidän suosikkipullista. Se vain on ihan todella, todella, todella tuhti pulla. Vaihtoehdoksi sille on löytynyt kevyempi vaihtoehto, Puolukkaboston. Se on meillä enemmän aikuisten makuun mutta kyllä lapsetkin sitä natustaa. Ja on hyvää...

Puolukkaboston

puolikas annos yllä olevaa pullataikinaa

Täyte:
n. 2 dl pakastepuolukoita
0,5-1 dl ruokokide- tai fariinisokeria (säätele pullan makeutta tällä, puolukkahan on melko hapan eli sinänsä sokeria voi kyllä olla se desikin.)
1 rkl perunajauhoja

Kuorrutus:
200g philadelphiaa
3 rkl vaaleaa siirappia tai hunajaa
1,5 dl tomusokeria
yhden limen mehu

Ota puolukat sulamaan. Voitele n. 20 senttinen vuoka. Kauli pullataikina levyksi, vähän niinkuin olisit tekemässä korvapuusteja. Sekoita puolisulaneet puolukat, sokeri ja perunajauho keskenään erillisessä kulhossa. Levitä täyte kaulitun taikinan päälle. Rullaa varovasti rullaksi, niinkuin korvapuustit. Käännä sauma pöytää vasten. Paloittele rulla samankokoisiksi paloiksi. Nosta pullakierteet vuokaan. Jos täytettä on tursunnut paljon työalustalle niin voit kaapaista ne siitä ja ripotella pullakierteiden päälle. Anna kohota n. 20 min. Voitele kananmunalla, paista uunin alaosassa 200 asteisessa uunissa 30-40 min.

Anna puolukkabostonin jäähtyä hyvin. Valmista kuorrute ja truuttaa pullan päälle.

Puolukkaboston. Meillä liioitellaan aina vahvasti kaikkien kuorrutteiden kanssa. Tuo vaan on niiiiiiin hyvää mutta oikeasti puolikaskin kuorrutemäärästä riittäisi.

Sticky Buns

Tämän bongasin joskus yövuoron jälkeen Leila leipoo-sarjasta. Olen vähän varioinut alkuperäisestä. Ehdottomasti kaikille pähkinän ystäville! Tämäkin on tosi tuhti pulla mutta niin sen pullan joskus pitää ollakkin.

Tarvitset puolikkaan annoksen ylläinfotusta pullataikinasta

Täyte:
50g pekaanipähkinöitä
50g saksanpähkinöitä
250g pehmeää voita (EDIT jäin nyt jälkikäteen ihan miettimään että voiko se voimäärä olla noin paljon. 250 grammaahan on aivan helvetisti voita mutta niin tuolla mun ohjeessa sanotaan. Lähtisin kuitenkin uskomaan että oikeampi määrä on 150, korkeintaan 200 grammaa. Pitää muistaa kokeilla ja tarkistaa asian kun ensi kerran tätä teen. Yritän muistaa tulla korjaamaan asian tänne, jos tuossa virhe on)
1,5 dl fariinisokeria
1 rkl kanelia
(rusinoita jos haluaa. Mä en halua)

pähkinöitä päälle ripoteltavaksi
raesokeria
ruokokidesokeria

Murskaa täytepähkinät käsillä pienemmäksi. Sekoita ne voin, fariinisokerin, kanelin ja niiden mahdollisten rusinoiden kanssa. Kauli taikina niinkuin ed. ohjeistetussa bostonissa ja levitä täyte pullalevyn päälle. Rullaa taikina rullaksi ja leikkaa paloiksi. Aseta palat uunipellille tai vuokaan senverran lähekkäin että paistuessa osuvat toisiinsa. Anna pullien kohota vielä n. tunnin verran. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle pähkinät ja sokerit. Jos et halua laittaa päälle mitään niin voitele pelkällä kananmunalla ja tee vaikka päälle puolukkabostonista tuttu kuorrute. Siis sitten kun pullat on paistettu! Paista pullia 200 asteisessa uunissa n. 10-15 min.

Eikun syömään!

7 kommenttia:

  1. Minäkin rakastan pullaa! Nykyään tosin valitettavasti tuo perussairaus ei oikein tykkää tuoreista vehnäsistä, niin ei hirveän usein tule vaivattua pullataikinaa, mutta aina välillä kuitenkin. Ja ehdottomasti olen samaa mieltä, että pullataikina vaatii rauhassa käsin vaivaamisen. En edes osaisi määritellä jauhojen määrää tunnustelematta taikinan tilannetta omin kätösin. Täytereseptisi vaikuttavar herkullisilta, kokeilen joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sairastin joskus kymmenen vuotta sitten hiivasyndroomaa ja silloin pulla oli ehdoton nounou. Paranin hommasta onneksi ja sittemmin pullaakin on voinut taas syödä mutta huomaa kyllä että mahalla ihan pahin yhdistelmä on juurikin tuo hiiva + sokeri + valkoinen vehnäjauho.

      Kamalan monessa vaivattavan leivonnaisen ohjeessa sanotaan että kannattaisi yleiskoneella. Mun mielestä ainoat, mitä kannattaa koneella vaivata on naanleipä ja pizzapohja, koska niitä saa murjoa niin kovin ettei käsivoimat oikeasti riitä. Muuten kyllä jaksan ihmetellä tuota koneella vaivaamista. Eikai ihmiset oikeasti ole niin kiireisiä että eivät ehdi sitä kymmentä minuuttia yhtä taikinaan vaivaamaan?

      Poista
  2. Kiitos inspiraatiosta! Leivoin eilen laskiaispullia ohjeesi perusteella ja voi että, miten hyviä niistä tuli. Asun kerrostalossa ja naapurit ihan ihmettelivät rapussa pullan tuoksua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos näistä oli apua :) Meilläkin laskiaispullailtiin tänään, mä söin kaksi ja muu perhe vaan yhdet. Amatöörit.

      Poista
  3. Kiitos inspiraatiosta! Leivoin eilen laskiaispullia ohjeesi perusteella ja voi että, miten hyviä niistä tuli. Asun kerrostalossa ja naapurit ihan ihmettelivät rapussa pullan tuoksua. :D

    VastaaPoista
  4. Nam! Mitä telepatiaa - meillekin iski hiljattain pullanhimo. Leivoimme lasten kanssa neljä pellillistä. Ja arvaa kuka sai mahansa kipeäksi, kun söi liikaa taikinaa: MINÄ! Iso ihminen, eikä koskaan opi ihmisiksi... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syötkö sä pullataikinaa?!?!??!! Sitä raakaa taikinaa?? Ihanaa, älä koskaan opikaan ihmisiksi tai lakkaa syömästä taikinoita :) Mä en taikinaa ole lapsuuden jälkeen syönyt, yksinkertaisesti siksi että turpoan ja tulee maha kipeäksi. Muitan kyllä miltä se maistuu. Pitkään kävi kypsän pullankin kanssa niin että tulin siitäkin yhtä kipeäksi mutta nykyään onneksi voi pullaa syödä. Ja kyllä niitä pullattomia vuosia on tässä takaisin otettukkin :P

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?