maanantai 30. maaliskuuta 2015

Virpomisgate

Mulla on aika neutraalit ajatukset virpomisen suhteen. Kaksikko kävi aikanaan virpomassa lähinnä vain tuttujen luona koska asuttiin talossa, jossa ei asunut muita lapsia. Ei tuntunut luontevalta että oltaisiin lähdetty kiertämään naapureita koska oli niin todennäköistä että ei siellä juuri kukaan olisi ollut varautunut pieniin virpojiin.

Jossain vaiheessa mä jopa ajattelin virpomisperinteen olevan jo aikansa elänyt. Se tuntui vähän jopa kerjäämiseltä enkä sitä lapsille mitenkään systemaattisesti pääsiäisen lähestyessä markkinoinut. Kuitenkin aina meillä on varauduttu virpojien tuloon ja silloin kun Kaksikko oli pienempiä, he pääsivät kyllä halutessaan virpomisreissulle. Ainahan he eivät edes mun luona ole palmusunnuntaina olleet.

Kolmas on vielä niin pieni, että hänen kanssaan ei lähdetty tänä vuonna virpomiskierrokselle. Oli kuitenkin virpojien ansiosta niin kiva palmusunnuntai että vuoden päästä voitaisiin, jos lapsi itse haluaa.

Tänä vuonnakin oltiin toki varauduttu virpojiin. Ja meillä kävikin aivan hurmaavia vitsan heiluttelijoita oven takana, osa isompia ja osa pienempiä. Osa sellaisia että olisin voinut kernaasti ottaa koko virpojan meille, en vain sitä virpomisvitsaa. Muutama pieni virpoja vähän arasteli ja ujosteli ja yksi ilmoitti suoraan että nyt ei huvitakkaan virpoa. Ovella kävi myös muutama vanhempi lapsi, arvioisin että ehkä kuudes- tai seiskaluokkalaisia. Heistä yksi oli sonnustautunut kissaksi, yhdellä oli hartiahuivi ja muut oli normaaleissa vaatteissa. Jokainen kuitenkin lorutteli.
Vitsoja kerääntyi monenlaisia päivän mittaan. Osa enempi koristeltuina ja osa vähempi. Vitsoja kuitenkin löytyi kaikilta kävijöiltä. Osa oli pukeutunut tosi viimeisen päälle, osa vaatimattomammin. Löytyi noitia, kissoja, leijonia, hiiriä ja yksi spidermankin.

Jokainen, joka ovella kävi, aloitti kysymällä saako virpoa. Kaikki kävijät palkittiin, kaikki kiittivät palkasta ja muistipa osa toivottaa jopa hyvää pääsiäistä. Jokaisesta kävijästä jäi itselle tosi hyvä mieli. Varsinkin siitä eräästä alakerran pikkupojasta joka ihasteli silmät suurina Tokan kauko-ohjattavaa autoa (kuva täällä) ja joka myöhemmin illalla kun nähtiin hississä, toivotteli heihei pyllynaama! Oikeasti, vailla mitään sarkasmia, aivan huipputyyppi. Saatiin makeat naurut.

Kuitenkin tuli tänä vuonna törmättyä vähän kurjempaankin puoleen virpomisen suhteen. Nimittäin ankeuttaja-aikuisiin, jotka netissä nillittää. Ja nyt en tarkoita mitään Jari Sarasvuo-tyyppisiä, joiden oven takana on käynyt lapsia vailla vitsoja ja jotka ovat vain ilmoittaneet että haluavat karkkia. Tarkoitan aikuisia, joiden mielestä virpojat eivät olleet riittävästi teeman mukaisesti pukeutuneita eikä vitsat olleet riittävästi koristeltuja. Bonuksena vielä myös ne tyypit jotka ovat sitä mieltä että kutosluokkalaiset ovat liian vanhoja virpomaan.

Olin niin hiilenä eilisen tästä että piti päivän verran rauhoittua ennenkuin edes yritän aiheesta kirjoittaa. Näköjään kun virpomisestakin on pitänyt tehdä lähestulkoon rakettitiedettä. Mä en ole koskaan tiennytkään että virpominen on näin tarkkaa. En ihmettele enää yhtään että osa vanhemmista ei halua, että lapset käyvät virpomassa koska palkkiona toimii paha mieli.

Ensinnäkin. On ehkä ihan hyvä muistaa että ovelta ovelle kiertäminen pukeutuneena, pajunoksien kanssa on oikeastaan kahden eri perinteen yhdistelmä. Pajunoksat tulevat itäsuomesta ortodoksien perinteenä ja taas pukeutuminen länsisuomalaisena perinteenä. Eli kun tässä on tapahtunut tämmöinen kahden perinteen yhteensulautuminen niin on ehkä vähän hankala lähteä edes erittelemään mikä on oikein ja mikä ei. Kun ei voi tietää kumpaan perinteeseen se oven takana seisova virpoja on kasvatettu vai onko kyseessä ehkä henkilö, joka on tottunut siihen että nuo perinteet on yhdistyneet.

Toisekseen. Näinä päivinä on ehkä ihan hyvä muistaa sekin, että kaikilla ei välttämättä ole varaa panostaa pukeutumiseen ja vitsojen ylimalkaiseen koristeluun. Jos ei ihan oikeasti ole riittävästi rahaa edes ruokaan niin se voi olla että ne höyhenet ja muut tilpehöörit on liian iso menoerä. Ei voi tietää. Kuitenkin on edes yritetty. Lisäksi lainaan tässä nyt röyhkeästi Kolmosen kummitätiä joka fiksusti mainitsi myös siitä, että sehän on vanhemmista kiinni että onko lapsi miten laitettuna ja vitsat kuinka koristeltuja. Ei ne pikkulapset niihin panosta. Se on täysin vanhemman (useimmiten äidin) panostuksesta kiinni. Ei kaikkien vanhemmat ole näissä hommissa mukana auttamassa, ei niiden pienempienkään lasten. Eikö vähempiosaiset lapset saisi osallistua perinteisiin? Se on aika paljon lapselta vaadittu että osaisi ja kykenisi pukeutumaan ja koristelemaan omin voimin pääsiäisoksat "niinkuin pitäisi". Lapsen ja aikuisen hieno voi olla hyvinkin kaukana toisistaan. Miksi toinen olisi enemmän oikein kuin toinen?

Entä mikä on oikea ikä virpomiseen? Onko se pikkulasten hommaa vai saako esiteinit vielä osallistua virpomisperinteeseen? Monesti tunnutaan unohtavan että niin esiteinit, kuin teinitkin on vielä lapsia. He elävät lapsuuden viimeisiä vuosia. Annetaan heidän siis nauttia niistä. Viimeisistä lapsuuden vuosista. Ja aika harvassa ovat isommat virpojat. He ovat hyvin pieni vähemmistö, se vaatii esiteinien ikäisiltä jo vähän pokkaakin että kehtaa lähteä virpomaan. Mutta nauttikoot hekin, ihan oikeutetusti. Jos haluavat.

Lasten täytyy kuulemma oppia siihen että aikuiset ei ole mitään karkkiautomaatteja palmusunnuntaisin. Että siksi täytyy nähdä vaivaa sen eteen että palkitaan. Mun on hyvin vaikea ymmärtää miksi kenelläkään aikuisella on aihetta ja syytä nöyryyttää lasta. Koska sitä tuo on, aikuisen aseman väärinkäyttöä. Silkkaa ilkeyttä. Täytyykö tämäkin asia oikeasti vetää noin suorittamiseksi? Eihän virpomisen nyt pitäisi olla mitään kilpavarustelua. Että heidät palkitaan, joilla on hienoimmat vitsat ja varusteet. Eikö se yrittäminen ole se tärkein? Ja sitäpaitsi mitä ihmeen karkkiautomaatteja? Eikai kukaan sanokkaan että sen palkan pitäisi olla karkkia.

Kukaan ei pakota avaamaan sitä ovea palmusunnuntaisin. Musta on erikoista että virpojilta kyllä vaaditaan käytöstapoja, mutta aikuiset voivat sitten arvostella niin virpojien pukeutumisen, suorituksen kuin tarpeen virpoakin. Ja ihan postata someen valokuvat vitsoista, joiden eteen ei olla nähty riittävästi vaivaa. Nyt hei aikuiset oikeesti, aikuisten oikeesti! Ne on lapsia, ne saa suoriutua virpomisesta just tasan niin, miltä sillä hetkellä tuntuu. Enemmän tai vähemmän mukana olevasti. Olkaa te kilttejä ja kohteliaita ihan kaikille lapsille, se ei ole keneltäkään pois.

Lähteenä mm. Twitter.

Pääsiäisoksia, osa enempi koristeltuina ja osa vähempi. Jokainen kuitenkin palkan arvoisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?