sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Juttuloi ja höpöttelylöi

Nyt on tiedossa niin paljon kivoja viikonloppuja putkeen että täytyy aina näin heti tuoreeltaan päivittää ja päivitellä miten kivaa onkaan ollut. Tai tuoreeltaan ja tuoreeltaan. Sönkkään osittain viikon takaisia juttuja. Itseasiassa mukaan livahtaa muutama juttu ja kuva arjeltakin. Eli paljon sekavaa sössötystä tulossa. Kuvat liittyvät tai eivät liity tekstiin. Arkea ja viikonloppua. En oo kerinny aikaisemmin joten siksi tulee nyt jättioksennus. Kiitos ja anteeksi.

Söin hyvin...

Kävin viikko sitten lauantaina syömässä hyvän ystävän kanssa. Ollaan nähty tosi usein lasten kanssa mutta en muista koska oltaisiin käyty kaksin ulkosalla. Tai oltu ihan vain aikuisissa liikenteessä. Teki niin hyvää jutella ja nauraa. Vaikka työjuttuja tulikin puitua liikaa mutta silti. Halpaa terapiaa. Tai no halpaa ja halpaa. Unohdetaan se mitä ruoka ja juoma kustanti. Vielä kun oppisi syömään hotkimatta. Siinä kotiinpäin kävellessä puolenyön huitamilla katseltiin seduloiden jonoja ja tuli mietittyä että itse on kyllä niin ohi tuosta että jonottaisi yhtään mihinkään. Kiva on käydä ulkona mutta kyllä sitä tulee etsittyä sellainen paikka johon pääsee suoraan sisään ja istumaan. Tai sitten lähtee kotiin.

..Ja kaljaakin sain.



Muhun iski päivänä eräänä aivan järjetön falafelin ja pitaleipien himo. Mä olen vähän sellainen että on ne syömishimot mitä pitää saada _heti_ ja sitten on ne syömingit, mitkä tekee mielummin pitkän kaavan mukaan jotta varmasti saa sellaista kun mielessä pyörii. Falafel on niitä pitkän kaavan hommia. Siinä iskin sitten kikherneet likoamaan seuraavalle päivälle (en tiedä miksi musta falafelin kikit pitää tehdä nimenomaan niistä itse liotetuista ja keitetyistä. Mut pitää.) ja kävin kaupasta hankkimassa loput mitä tarvitsee. Seuraavana päivänä pistin herneet kattilaan riehumaan ja aloin sörkkäämään soosseja. Tein niin järjettömän hyvän tulisen kastikkeen että sitä olisi voinut syödä ihan pelkästään. Pistetään nyt muistiin että siihen tuli ketsuppia, tomaattipyrettä, sambal oelekia, valkosipulia, bbq-kastiketta ja pepsiä. Kaikki kiehautettiin sekaisin. Jär-jet-tö-män hyvää!!! Meidän lapsiväki ei yleensä ole pitoista niin välittänyt mutta toki tällä kertaa, kun tein pitaleipiä vain kymmenen, jokainen olisi halunnut syödä vähintään kolme. Pieninkin puputti omaa leipästään, salaatit ronkki pois mutta kaiken muun söi. Ja vielä puolet yhdestä mun pitasta kun lisää piti saada. Pitatkin onnistui ihan poskettoman hyvin kun iskin taikinan Herkkulekseeni ja vaivasin täysillä lähemmäs vartin. Tätä pian lisää. Tai sitä soossia ainakin.

Yksinkertainen on joskus parasta.

Ekalla loppui tet-jakso viikko sitten. Poika oli tosi harmissaan, olisi vielä halunnut jatkaa. Pääsiäinenhän nipisti ajasta kaksi päivää pois eli kaksiviikkoinen jakso oli vain kahdeksan päivää. Olisi kuulemma mielummin harjoittelussa kuin koulussa. Yritin muutamaan otteeseen kysäistä että saisiko tulla moikkaamaan mutta niin jyrkkää eitä tuli vastaukseksi että en edes yrittänyt. Eka sai ihan jäätävän hyvän työtodistuksen, josta toki otin omaksi kunniakseni vähintään puolet. Olenhan kuitenkin synnyttänyt tämän tulevan veronmaksajan ja huipputyöntekijän tähän yhteiskuntaamme. Eka oli päässyt tekemään paljon sellaista, mikä oli ns. sovitun ulkopuolella. Pääsi esimerkiksi opettelemaan kassan käyttöä ja ohjatusti sitä käyttämään asiakastilanteessa. Ensi viikolla menee juttelemaan mahdollisesta kesätyöpaikasta. Hieman skeptisiä ollaan, sinne kun on varmasti tulijoita ihan täysi-ikäisissäkin jotka saavat tehdä täyttä työaikaa, mutta eihän siinä mitään häviäkään että asiasta käy juttelemassa..

Kaksikon piti viettää viikko sitten viikonloppu isällään mutta Toka oli silloin senverran flunssainen että kotiin jäivät. Meillä oli Siipan kanssa melkolailla aikataulutettu viikonloppu joten vähän piti pyöritellä kuvioita uusiksi.



Poikien jäädessä kotiin pistettiin ruokasuunnitelmatkin uusiksi. Tehtiin tosi pitkästä aikaa hampurilaisia ja voi jehna miten hyvälle ne maistuu itsetehtyinä. Iltapalaksi porsasteltiin vielä pannarin kanssa. Sekin on kyllä niin hyvää.... muistan miten mua lapsuudessa aina harmitti kun äiti ei koskaan suostunut tekemään pannaria. Meitä kun oli vain kaksi suuta niin sitä pannaria jäi aina ihan älyttömästi yli ja kun ei sitä oikein voi tehdä pientä satsia. Muistan miten erikoista se oli kun kävi vaikka jossakin kylässä ja siellä oli pannaria tarjolla. Musta on ollutkin nyt niin kiva kun omille lapsille tehdään välillä pannaria. Koko pellillinen häviää aina. Nämä perheen yhteiset pannarihetket tulee todennäköisesti olemaan mulle tärkeämpiä muistoja kuin lapsille mutta mitä sitten. Ja sitäpaitsi pannari on superhyvää! Pannari on muuten meillä Siipan hommia, mä en osaa tehdä sitä. Siitä tulee aina tosi epämääräisen näköistä jos mä yritän... Siippa taas tekee siitä maailman parasta.

Kissat rikkoi mun Buddhan. Kolmas on nyt joka päivä viittonut kuinka Äitin Buddha meni rikki, kissat sen tiputti ja sitten äiti siivosi sirpaleet ja vei ne pussissa parvekkeelle. Nyt jo naurattaa tuo asiasta jatkuasti viittominen mutta silloin ei. Kolmas nimittäin seisoi vieressä ja säikähti älyttömästi. Kuten myös minä koska luulin että osui poikaan.

Joku flunssantapainen on kiertänyt meillä melkein koko porukkaan. Kurkkua koskee ja päätä särkee ja olo on.. no, ihan paska. Liikunnan ja paaston on korvannut sohvan nurkka ja Vampyyripäiväkirjojen neloskausi. Nyt ei vaan kykene tältä miesflunssalta muuhun. Touhukkaita ja Maisaa on katsottu vähän hitosti liikaa. Kolmas nosti homman vielä nextille levelille heräämällä muutamana aamuna klo 5.30. Joka on aivan kohtuutonta! Tiedän että toisilla alkaa aamut aina tuohon aikaan mutta hei jos tyyppi nukahtaa keskimäärin 22.30 niin todellakin on ihan perseestä että se herää jo puoli kuudelta aamulla. Toivottavasti tämä nyt ei ole mikään pysyvä tila. Nukkui se onneksi sitten kolmen tunnin päikkäreitä. Sain katsoa rauhassa Vampyyripäiväkirjoja itsekin vähän levättyä. Ja heitti se sekaan onneksi muutaman vähän inhimillisemmän puol kasin aamunkin. Sai itse sönkättyä suusta muutakin kuin pelkkiä kirosanoja ja örinää.

Käytiin asukastalolla leikkimässä..
..taka-ajatuksena alakerran kahvilan lounas.
Kana-kookoskeittoa, nam!!






















Tulevaisuuttakin vähän pohdittiin. Siihen on vain neljä kuukautta  kun pienin on päivähoitoa opiskelemassa ja mäkin melkein takaisin töissä. Eka kuului miettivän että "meillä ei nyt enää ole varmaan ruoka sitten neljältä, miten mä ehdin enää nutalle tai mihinkään?". Jatkoi kuitenkin lausetta sanomalla "mun täytyy alkaa laittamaan meille ruokaa". Tämä otetaan ylös vielä sähköisesti, kirjallisesti sekä suuren valamiehistön edessä! Mitenhän Tokan suusta saataisiin lypsettyä "mun täytyy alkaa siivoamaan" ilman uhkailua, kiristystä tai lahjontaa?


Kuvaaminen osoittautui astetta haasteellisemmaksi kun yrität toisella kädellä tarkentaa ja räpsäistä ja toisella pitää huolen että minikokoinen seuralaisesi ei livahda aitojen välistä koskeen. Koska se itsesuojeluvaisto kehittyy?

Siipan suunnatessa viime sunnuntaina Murun possubrunssille, suunnattiin me kotiin jääneet tuohon "takapihalle" ihmettelemään Ice Break-tapahtumaa. Reilu viikko sittenhän ihmeteltiin olkkarin ikkunasta vähän toisenlaista koskessa pulikoimista mutta tällä kertaa porukkaa lillui vedessä ihan tarkoituksella. Aika hurjannäköistä kuulkaa tuollainen koskessa melominen. En tiedä kestäisikö itsellä kantti. Tapahtuma oli tosi kivasti järjestetty ja hyvin mahtui katselemaan useammastakin kohdasta. Lisäksi lähipäiväkodit olivat järjestäneet tapahtuman kylkeen kaiken maailman poniratsastusta ja makkaran paistamista. Ennen lähtöä sai Tokan kanssa huutaa kilpaa keskustella saako lähteä shortseissa vai ei. Tyyppi on pääsiäisestä lähtien kysellyt että joko saa laittaa shortsit ja t-paidan. Itsehän värjöttelen aamusta iltaan villasukat jalassa. Ei kaikki tietysti ole tällaisia kroonisia palelijoita mutta joku roti kuitenkin.

Eilen suunnattiin Rantatalkoisiin. Siippa kasvatti tiliä töiskentelemällä lauantainkin mutta suuntasin huudeille junnujen kanssa. Kummankin koulussa siivotaan ympäristö joka kevät mutta musta oli oikein hyvä idea viedä nuoriso hommiin huolehtimaan myös kotiseudun siisteydestä. Ja olipahan kuulkaa herättelevä päivä. Kahdessa tunnissa saatiin siivottua kaksi jätesäkillistä roskaa tästä kotiympäristöstä ja luulen että helposti olisi saatu kasaan vielä kaksi jätesäkillistä lisää. Aivan järjetön työsarka joka ei lopu varmaan koskaan.



Tämä setä sukelteli lahden pohjasta vaikka mitä
vänkää ja vekkulia.




Ihan käsittämätöntä mitä kaikkea ihmiset on heittäneet luontoon! Niiden perus röökin stumppien lisäksi kerättiin mm. muovisia kukkapurkkeja useampi kymmen, raksaromua, ilotulitteiden jämiä, vanhoja spraymaalipurkkeja ja lasin siruja. Pakko sanoa että hiveli kasvattajana kun niin moni kehui että Eka ja Toka oli mukana siivoamassa. Pikkulapsia näkyi paljonkin mutta ei teinejä. Ja erityisen paljon hiveli myös se kun molemmat taivasteli useamman kerran että siis mitä nää ihmiset on ajatellu, miten tämmösiä on heitetty luontoon? Toivottavasti se on iskoistunut kummankin mieleen että roskat laitetaan roskikseen!!



Murto-osa jätesäkeistä joita päivän aikana kertyi







Kolmas nukkui pitkästä aikaa päikkärit rattaissa meidän tonkiessa rantoja ja viheralueita.
Oli melko kylmä päivä mutta aika meni tosi nopeasti. Fiilisteltiin homman päätteeksi tovi Kauko Röyhkää ja käväistiin pikakierros Tekniikan museossa. Lämmittelemässä ja kurkkaamassa mitä uutta on tullut viime kerran jälkeen. Täytyy mennä uudestaan taas paremmalla ajalla. Tekniikan museo on ystävällisesti pitänyt oviaan auki ilmaiseksi nyt kahtena lauantaina peräkkäin. Eilen olisi ollut ilmainen opastuskin.


Kauko keikalla








Pikkasen jäi kismittämään että missattiin siivousporukalle luvatut pullakahvit. Tuosta nyt lampsi kotiin kahdessa minuutissa ja pullaa oli pakkasessa mutta kun oikeasti olit sen kolme tuntia siinä palellut niin ne pullakahvit tuntui kaiken aikaa sellaiselta symboliselta lämmikkeeltä. Että kohta saa ja voi jehna miten hyvältä ne varmana maistuu. No kuulemma tätä ylellisyyttä varten oli jaettu tapahtuman aluksi kuponkeja joita oli ollut sata kappaletta. Me ei ihan sillä kellonlyömällä oltu paikalla kun kaikki alkoi mutta ei nyt mitenkään kamalan myöhässä tultu. Käytiin hakemassa siivousvälineet infopisteeltä ja vähän kyseltiin kuvioita ja missään vaiheessa ei kukaan kysynyt että ootteko saaneet kupongit jo. Että hei Ympäristökeskus, jos jo pelkästään Facebookin kautta on lähemmäs 200 ilmoittautunutta ja ylipäätään tapahtumasta infoaminen on somen varassa niin 100 kuponkia on melko vähän. Mutta en oikeasti nillitä. Päivä oli kiva ja tulipahan vietettyä yhdessä aikaa vähän eri tavalla. Ja herätteli tuo omaakin mieltä taas tosi hyvin. Tosin ei ehkä fiksuin veto flunssaisena. Voi olla että tiesittekin mutta kipeänä ei kannata lähteä moneksi tunniksi pihalle palloilemaan. Muksut sentään oli jo terveinä. Ja ne oli hemmetin paljon fiksummin pukeutuneita. Toisin kuin kyllä siinä liikkuessa lämpimänä pysyy-äitinsä. Jännä nähdä kuinka monta vuotta tässä rannalla täytyy asua ennenkuin oppii että täällä tuulee aina.

Siellä ne pieninä muurahaisina puunaa rantaa puhtaaksi. Hyvähyvä!
Eilisillan päätteeksi katsottiin vihdoin Interstellar. Kaksikko on jankuttanut tästä viikkotolkulla joten vaikka kolmen tunnin elokuvapläjäys tuntui aivan helvetin mahdottomalta, pääsi helpommalla kun vain suostui että katsotaan nyt sitten. Ja olihan se hyvä. Tosin paljon siinä oli ilmaakin mukana, niinkuin noin pitkissä leffoissa on aina. Iso osa leffasta tuli ihmeteltyä Matthew McConaugheyn oranssia ihonväriä. Tyyppi oli koko ajan ihan silmiinpistävän oranssi. Että Matthew hei, kannattaisi varmaan vähentää beetakaroteenin määrää ruokavaliossa. Tai vaihtaa maskeeraajaa.

Tämä valkokastikkeen näköinen kaveri tässä
on kuitenkin kaikesta huolimatta tuore-
pinaatista tehtyä keittoa. Muksut
meinasi oksentaa. Eli aina ei mene nämä
ruokakokeilut meillä ihan putkeen.


Alkuviikosta Kolmosen ollessa mummolassa katselin itsekseni Chefin. Ja voi voi, jos tykkään lukea ruoasta, puhua ruoasta ja ylipäätään kaikesta mihin liittyy ruoka, niin erityisesti tykkään katsella elokuvia, joissa on pääosassa ruoka. Itseasiassa se mun falafelin ja pitan himo taisi iskeä tämän leffan jälkeen. Vaikka kumpaakaan ei leffassa näkynyt. Hyvän mielen elokuva juuri sinä maanantaisena iltapäivänä. Paitsi Scarlett Johansson oli stailattu todella oudonnäköiseksi. Tuli jostain syystä mieleen Frida Kahlon ja Mona Lisan rakkauslapsi.

Että mikäs tässä sairastellessa. Kolmas käy tasaisin väliajoin päristämässä mun mahaa ja antamassa törröhuulipusun. Josta lanseerattiin myös versio kolmoistörröhuulipusu, jossa vapaavalintaiset kolme henkilöä perheestä pussaa toisiaan Kolmosen komentaessa. Huomiseksi tosin tarvisi toipua työkuntoon. Enempikin hommia olisi tässä lähipäivinä ollut vaan kun ei ole viitsinyt pärskivänä paikalle posottaa.

Pitäisi kyllä kirjoittaa näitä kuulumisia vähän useammin ettei sitten tule aina tällainen kilometrioksennus. Nyt mä alan hakkaamaan vihdoin niitä vaalikoneita. Tarttis varmaan pikkuhiljaa tietää ketä äänestäis... On mulla sellanen varma ehkä jo sillä silmällä katseltuna mutta.. Naapurissa olisi ollut perjantaina Vaalipaneeli jossa oli paikalla muutama ehdokas ja haastateltavana olisi ollut yksi hyvin vahvasti mun makuinen ehdokas. Tauti vaan piti silloin senverran sitkeästi otteessaan että en kehdannut mennä paikalle sössöttämään mitään dödödödöö-nuhamurretta. Säkin jaksoit hei hienosti lukea tän loppuun asti. Hyvä sinä, keitäppä itsellesi mitalikahvit! Loppuun vielä vikat kuvarykäisyt!


Pienin taikinan teossa


Ja tekijähän oikeutetusti saa livoksia kulhoista ja vatkaimesta taikinan jämät.

4 kommenttia:

  1. Oi mitä ihania ruokia, Kana/kookoskeittoa alkoi nyt flunssaisena tekemään mieli <3 Kivaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli ihan poskettoman hyvää keittoa! Siinä ei ollut juurikaan tulisuuden antamaa potkua joten ehkä se oli se taika? Kaikki muut maut pääsi hyvin esiin. Hyvää loppuviikkoa :)

      Poista
  2. No on teillä ollut ohjelmaa! Ja noi falafelit. Alkoi sylki valua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Ja ihan kamalasti jää kaikkea kivaa väliinkin, mihin kyllä haluaisi vaan kun ei pysty multiploitumaan. Me tehtiin eilen itseasiassa lisää pitaleipiä, tuota falafeliä kun jäi niin älyttömästi yli mutta nyt on kaikki syöty pois. Ja hyvää oli, taas :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?