maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen juttuina

Näin se hurahti taas pitkä viikonloppu pääsiäisen merkeissä. Kaksikko oli kotosalla, Ekalla kun oli muutama pakollinen riparihomma joten päätettiin sitten relata tässä omissa ympyröissä vaan. Ja ihme kyllä pysyttiin terveinäkin! Olin ihan varma että eiköhän tässä joku kulkutauti kehitellä vapaiden ratoksi koska sekä joulu- että hiihtoloma myös sairastettiin. Vähän myös jännittelin että mitä jos tulee kutsu töihin. Rahalle olisi tarvetta mutta olisi niin kiva olla perheen kanssa yhdessäkin. No, puhelin ei soinut joten ei onneksi tarvinnut miettiä mitä tehdä.

Perheen työläisille useamman päivän vapaa oli oikein odotettu juttu. Ja kerrankin en itse lukeudu tuohon monikkoon. Ekalla on nimittäin tet-jakso päällä. Puolet on takana ja puolet vielä edessä. Poika on viihtynyt erinomaisen hyvin. Paikaksi valikoitui sama, jossa hän oli seiskaluokalla taksvärkissä. Kovin ihmeitä ei tettiläiset valitettavasti pääse tekemään mutta tuntuu että ei sillä niin väliäkään mitä tekevät. Kaikki mikä tuo vaihtelua kouluun on teinien mielestä parasta. Eka vähän harmitteli ennen jakson alkamista, että olisi sittenkin pitänyt hakeutua päiväkotiin mutta on ollut kyllä tosi tyytyväinen tuohonkin paikkaan. Erityisen iloinen poika on ollut siitä, että kaikki ihmiset on olleet tettiläisille niin mukavia ja kilttejä. Se ei kuulemma ole laisinkaan varmaa että näin on. Valitettavasti itselläkin on tetistä vähän sellaiset muistikuvat... mikä on sinänsä sääli koska eihän ne tettiläiset siellä täysin vapaaehtoisesti ole. Eikä tet ole suinkaan opiskelijoiden "vika".

Nämä monen päivän vapaat on meidän perheen kulinaristeille aina kamalan hankalia. Kun on niin monta päivää aikaa syödä! Meillä oltiin taas jo viikkoa ennen ihan sormi suussa että mitäs kaikkea tehtäisiin. Kamalasti löytyi kaikkea kivaa mitä haluaisi kokeilla mutta kun näitä päiviä oli loppupeleissä kuitenkin niin vähän. Vaikka haluttiin syödä kovasti hyvin niin kuitenkaan sellainen monen päivän ähkyttely ei innostanut. Taidanpa tehdä meidän syömisistä jopa ihan oman postauksensa.

Ekalla oli torstaina lyhyt työpäivä ja hän ampaisikin illaksi kaverin kanssa leffaan. Mun ja Tokan pari viikkoa sitten katsoma Big Game on kiinnostanut esikoistakin ja nyt hänkin sen sitten näki. Ja tykkäsi, kuten mekin. Edelleen suosittelen kaikille että kannattaa mennä katsomaan.
Eka olisi halunnut samalla reissulla jäädä yökyläänkin mutta saatiin keskusteltua että nyt pääsiäisenä ollaan yöt kotona. Poika on ollut viime aikoina todella paljon yökylässä ja tuntui että nyt olisi ihan hyvä olla kotonakin välillä. Varsinkin kun siinä oli tiedossa pari herätystä riparin takia.

Perjantaina oltiin ja möllöteltiin vain. Pitkissä viikonlopuissa on aina se kiva että jonkun päivän voi vaan olla ihan luvan kanssa. Meidän tavalliset viikonloput tahtoo olla vähän sellaisia että saa suurinpiirtein väkisin sieltä irrottaa jonkun pätkän ihan levollekkin. Aina on jotain menoa. Nyt ei tarvinnut suunnitella ja laskelmoida yhtään mitään koska oli aikaa kaikelle. Musta olisi ollut kamalasti kiva kehitellä vaikka joku brunssi kavereille tai jotain muuta vastaavaa mutta tuntui että enempi vähempi kaikki oli reissussa. Helsingin huono talvi näkyi ainakin siinä, että iso osa ihmisistä suuntasi Lappiin.

Lauantaina käytiin vähän poikien hyllyjä läpi. Tässä on heti alkukesästä edessä Ekan konfirmaatio joka tarkoittaa jonkunmoista rahallista sijoitusta myös vaatteisiin. Ajattelinkin vähän ennakoida ja katsoa jo nyt että koko jengillä on jotain kesävaatetta sitten sille ajalle jos ja kun alkaa keli lämpenemään. Sitten alkukesästä voidaan rauhassa budjetoida ne kirkollisvaatteet eikä tarvitse samalla miettiä myös sitä että pitäisi ihan niitä kesän käyttövaatteitakin hankkia.

Ekan pääsiäisen velvollisuuksiin kuului yömessu ja siinä yöllä odotellessa häntä kotiin, tarjosi Kolmas omat teemaan kuuluvat kärsimysnäytelmänsä. Kolmashan saa aina silloin tällöin keskellä yötä hillittömiä raivokohtauksia. Joskus syyksi on paljastunut alkava flunssa tms. tauti, joskus kipuilevat uudet hampaat ja joskus syy on jäänyt ihan mysteeriksi. Joskus väliin jääneet päiväunet saa kuopuksen niin sekaisin että pitää yöllä herätä kekkuloimaan ja kilahtaa siitä kun ei saakaan herätä vaan pitäisi muka vielä nukkua. Lauantainakin Kolmas siis heräsi kesken yöuniensa riehumaan ja jotenkin siinä heittäytyessään onnistui kolauttamaan silmäkulmansa pinnasänkyyn. Siitä alkoi vuotamaan verta ja hetken aikaa siinä puolihämärässä jo vähän säikähdettiin että tuleeko se veri silmästä, haava kun näkyy menevän ihan silmään asti. Onneksi se osoittautui ihan pinnalliseksi ja tosiaan silmän ulkopuolelta tulevaksi verenvuodoksi. Ei tarvinnut suunnata Lastenklinikalle millään kokoonpanolla. Silmähän luonnollisesti turposi ja vähän mustenikin ja koko lapsi on nyt jotenkin ihan vieraan näköinen kuin osa kasvoista on vähän turvoksissa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Sunnuntaina vähän jakauduttiin. Siippa vei Tokan ja Kolmosen Leikkiluolaan miltei koko päiväksi ja mä kävin Ekan kanssa viimeinkin kurkkaamassa tuon naapurin leffateatterin. Käytiin katsomassa Stephen Hawkingista kertova Kaiken teoria. Ja oijoi.. elokuvasta olisi niin paljon sanottavaa mutta kuitenkin se oli niin upea että on lähes sanaton. Traaginen mutta hyvin kaunis. Ja hauska!
Tarina vei täysin mukanaan, myös sen leffakaverina olleen teinin. En toki ole nähnyt muiden parhaan miespääosan Oscar-ehdokkaana olleiden näyttelijöiden suorituksia mutta väittäisin että olisi ollut vääryys jos Stephen Hawkingia näytellyt Eddie Redmayne ei olisi roolisuorituksestaan palkittu ja niin suuresti suitsutettu. Ja samaa fanfaaria toitotan minäkin; huikea, ilmiömäinen, koskettava, lahjakas, häkellyttävän upea upea upea suoritus! Paljoa en näyttelemisestä tiedä mutta uskoisin että en ole väärässä sanoessani että monikaan näyttelijä ei pysty samalla tavalla kokovartalollaan tekemään noin huikeaa roolisuoritusta kuin Eddie Redmayne. Kun jokainen nikamakin hönkii ALSia niin voidaan puhua aivan poikkeuksellisen huikeasta näyttelijästä. Lisäksi jos näyttelijä saa katsojansa kyyneliin elokuvan ensihetkistä lähtien, on hän kyllä kaiken hehkuttamisen arvoinen. Oman valokiilansa ansaitsee ehdottomasti myös vastanäyttelijä Felicity Jones joka Jane Wilde Hawkingin roolissa oli aivan omaa luokkaansa. Menkää katsomaan tämäkin!

Tänään maanantaina suunnattiin Siipan ja Kolmosen kanssa Fallkullan kotieläintilalle. Johon näkyi valuvan myös kaikki muut Helsingin lapsiperheet. Oltiin jokatapauksessa puhuttu että maanantaina voitaisiin tuonne mennä mutta aamulla sattui vielä kaverikin laittamaan viestiä että suunnattaisiinko Fallkullaan. Oli tosi kiva ilma ja ehdottomasti olo että nyt mennään ulos siitä nauttimaan. Luulen että ihan tasan jokainen auki ollut ulkoilmahommeli imi tänään ihmisiä luokseen. Harmillisesti Fallkullassa poniratsastus päättyi jo puoliltapäivin (kotieläintila oli kuitenkin auki klo 15 asti...) ja myynnissä olleet makkarit loppuivat jo yhdeltä iltapäivällä. Mutta kivaa oli silti!
Kolmosta hieman ahdisti ihmispaljous ja kai navetan hajukin mutta kyllä hän vähän kanoista ja possuista innostui. Itse olen käynyt Fallkullassa viimeiksi muistaakseni 13 vuotta sitten pienen pienen Ekan kanssa..

Kaikenkaikkiaan oli oikein kivat vapaat. Kaksikko kinasteli ja kivaili keskenään. Pari ekaa päivää jaksoin tuomaroida ja puuttua mm. siihen millä sävyllä täällä keskustellaan (en jaksa yhtään kuunnella aamusta iltaan sellaista "vitsi sä oot koko ajan niiiin ärsyttävä"-dialogia) kunnes päätin että kinastelkoot. Otin vähän suklaata lisää ja paremman asennon sohvalla ja annoin olla. Kinastelun lisäksi yökyläilivät toistensa huoneissa. Joka oli musta superhellyyttävää.
Koska mulla ei ole sisaruksia niin koen vähän hankalaksi nuo että mihin puuttua ja mihin ei. Koska multa on jäänyt se malli kinastelusta sisaruksen kanssa kokonaan väliin. Mä en ole ollut osallisena sellaisessa joten se on mulle ihan vierasta maastoa. Että mihin pitäisi puuttua, koska toinen osapuoli on liian alakynnessä jne.

Elokuvia katseltiin tässä kotioloissakin. Pari jäi vielä odottamaan tulevia vapaita, esimerkiksi kolmituntinen Interstellar kyllä kiinnosti mutta tuntui liian pitkältä näille päiville. Nuija ja Tosinuija kaks oli meillä hyvin odotettu ja olihan se ihan hyvä. Tosin kun sen ensimmäisen osan on nähnyt aikanaan silloin kaksikymmentä vuotta sitten niin ehkä tässä välissä oli vähän kasvanut jo niistä jutuista ohi.... mutta nuorisoon upposi täysin. Samaten huomattiin että Modern Familyn vitoskausi on viimein rantautunut Netflixiin ja sitä meillä katseltiin paristakin eri telkkarista. Siipan kanssa saatiin vahdattua kaksin myös pari jaksoa American Horror Storyn kolmoskaudesta. Joka muuten on älyttömän paljon parempi kuin kakkoskausi! Eli jos se ei uponnut niin anna kuitenkin mahdollisuus tälle kolmoskaudelle.

Pääsiäisen parasta antia oli kuunnella lasten puuhailua kimpassa. Mä olen totaalisen surkea leikkimisessä, vaikka kuinka yrittäisin. Nyt kun oli monta päivää vapaata ja Kaksikko paljon kotona, oli Kolmosella koko ajan mua parempaa leikkiseuraa. Kolmikon höpötykset ja touhut oli iloista kuunneltavaa ja harmittaa että ei tullut nauhotettua niitä kikatuksia ja kiljahduksia. Sisarukset on kyllä mahtava rikkaus ja on niin hienoa kun saa seurata veljesten kasvua yhdessä.

Vaikka rakastan tätä meidän kotia enkä koskaan ikinä halua muuttaa pois niin nyt kun oltiin taas monta päivää tässä koko porukalla niin aloin taas kaipaamaan sitä että koti olisi kahdessa kerroksessa. Melkoinen kakofonia nimittäin vallitsee kun kolmesta makkarista raikaa eri musiikki ja olkkarissa pauhaa telkkari. Olisi ihanaa jos se meteli jakautuisi kahteen kerrokseen. Lisäksi musta on näköjään viimein kuoriutunut äitini kaltainen nyt se musiikki jo hiljempaaaaaa-mökänatsi, vaikka vannoin että musta ei ikinä tule sellaista.

Vapaiden aikana tuli myös mietittyä lähikuukausien juttuja. Esimerkiksi Ekan konfirmaatiota. Mua ehkä vähän ahdistaa koko juttu. Ihmisillä on niin erilaiset käsitykset siitä, millainen sen juhlan pitäisi olla. Mä en näe jotenkin yhtään meidän porukkaa puvut päällä ja pyhäkupit kädessä ryystämässä kahvia. Ahdistaa miettiä ketä "pitäisi" kutsua ja kenelle sitten selittää että miksi ei kutsuttu. Todennäköisesti tämä asia ei ole edes ongelma kenellekkään muulle kuin mulle mutta vaikka kuinka asian tiedostan niin ei se sitä ahdistusta multa poista.

Mun piti itseasiassa mennä täyttämään Kolmosen päiväkotihakemusta (APUA!!!!) mutta päädyinkin tänne. Viimeiksi kun olen päiväkotihakemuksia täyttänyt niin ne tehtiin ihan vanhanaikaisesti paperille..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?