torstai 2. huhtikuuta 2015

Paastolla paremmaksi

Näin pääsiäisen alla on hyvä turista vähän paastosta. Mä olen nyt lähes kolme kuukautta noudatellut jonkun tason viiskakkosta ja ajattelin summata hommaa vähän yhteen. Jotain juttuja kirjoittelin helmikuussa täällä.

5:2 tarkoittaa siis sitä että viitenä päivänä viikossa syödään normaalisti ja kahtena päivänä syödään maksimissaan 500 kilokaloria (miehet 600). Periaatteessa tuon voi jaotella miten huvittaa, voit siis syödä viidesti päivässä jos haluat ja saat tuon kilokalorimäärän riittämään. Mutta kuitenkin suositellaan että jossain vaiheessa tuota paastopäivää pitäisit pidemmän syömättömyyspätkän, idea on kuitenkin se että paastotaan eli ollaan syömättä.

Mä olen kaiken aikaa mennyt aika löysin rantein tämän kanssa. Ja muodostanut oman aikataulun ja rutiinin paastopäiville. Paastoan päivällisestä päivälliseen koska mun on helpointa mukauttaa se tähän meidän perheen arkeen. En halua tehdä tästä mitään numeroa perheen sisällä joten päivällisestä päivälliseen on helpoin toteuttaa huomaamattomasti. Paastoan yleensä su-ma ja ke-to välit.

Millainen mun paastopäivä sitten on? Kuten sanoin, tarkan orjallinen en ole ollut koska se ei vaan tunnu musta hyvältä. Mun paastopäivä alkaa siitä kun ollaan syöty perheen kanssa päivällinen ja olen juonut Siipan kanssa kahvit. Olen koko loppuillan syömättä. Joskus se on helpompaa ja joskus vaikeampaa. Harvoin tuossa kuitenkaan mikään nälkä varsinaisesti tulee. Pyrin paastopäivinä yleensä urheilemaan koska se tuntuu silloin tosi hyvältä ja joskus urkan jälkeen on olo että jotain syötävää on saatava. Ihan sen energiankulutuksen takia. Silloin saatan syödä illalla vähän jotain proteiinirahkaa tms. Seuraavana aamuna juon vain kahvin. Aamupäivä menee oikein mukavasti kun muistaa juoda riittävästi vettä. Syön lounaan yhdessä Kolmosen kanssa ja oikeastaan paastopäivän ainoat varsinaiset näläntunteet tulee siinä ennen lounasta. Kun syömättömyyttä on takana se n. 15-20 tuntia. Teen itselleni yleensä jotain puuroa ja itseasiassa tämän paastoilun myötä onkin löytänyt vaikka mitä puurokomboja. Mä en todellakaan laske kaloreita keittiövaa'an kanssa vaan huitelen summittaisesti. En todellakaan tiedä kuinka monta kilokaloria niissä mun paastopäivän syömisissä on, joskus on varmaan se alle 500 ja joskus yli. Mun herkuimmat puurot tällä hetkellä on chiapuuro banaanilla ja mustikoilla sekä kaurapuuro jossa on banaania ja maapähkinävoita. Kumpikin tehdään mantelimaitoon. Tuo jälkimmäinen on myös Tokan herkkua.
Lounaan jälkeen olenkin sitten syömättä sinne päivälliseen asti, johon mun paastopäivä loppuu. Joskus saatan juoda myös teetä, jos oikein kovasti palelluttaa mutta useimmiten ne paastopäivät koostuu aamukahvista ja siitä lounaspuurosta. Ja ne on riittäneet mulle hyvin. Kun vain muistaa juoda sitä vettä riittävästi!

Ajallisestikaan en ole noudattanut pilkun tarkasti mitään. Joskus paastopäivä on kestänyt vain 22 tuntia, joskus se on venynyt 26:n tuntiin. Toistaiseksi paastoilut on tuntuneet pääsääntöisesti lastenleikiltä, koska vertaan niitä nestepaastoon. 500 kilokaloria tuntuu ihan ruhtinaalliselta jos muistelen niitä litkuja joita nestepaaston aikana hörpittiin. Jännä kyllä miten nekin alkoi muutaman päivän jälkeen maistumaan ihan järjettömän hyviltä. Vaikka voisi kuvitella että kävisi päinvastoin. Mutta muistan että nestepaaston lopettaminen oli joskus jopa hankalaa. Kun tuntui että ne juomat oli vaan niin hyviä eikä voisi enää kuvitellakaan laittavansa suuhunsa mitään kiinteää.

Olo on paastopäivinä tosi hyvä. Useimmiten energinen, rauhallinen, hyvinvoiva. Poikkeuksena on jos paastopäivä osuu kuukautisten ensimmäiseen päivään. Kerran kokeilin ja toiste en sitä virhettä tee. Mä olen ihan riittävän kipeä silloin muutenkin ja paastoaminen vain pahentaa sen olon potenssiin miljoona. Muutaman kerran on ollut myös kertoja kun on tuntunut että nyt ei halua tai huvita paastota. Syystä tai toisesta. Silloin olen suosiolla siirtänyt tai jättänyt paastopäivän väliin. Liika suorittaminen ei tunnu hyvältä tämänkään suhteen. Paaston alkaessa tammikuussa haaveilin että jättäisin kahvin pois paastopäivinä. No en ole jättänyt koska en ole halunnut.

Mulla oli toiveissa silloin paastoa aloitellessa että saisin apua väsymykseni kanssa. No tietenkään paasto ei vie pois univelkaa, siihen auttaa vain lepo ja nukkuminen. Mutta kyllä tästä on ollut apua sellaisen tietynlaisen väsymyksen kestämisen suhteen. Luulen että se liittyy enempi heitteleviin verensokereihin ja sen mukana tuleviin oloihin. Paastoaminen on tehnyt sen että syömäpäivinä ei aina tee mieli syödä mitä sattuu. Vaan sitä enemmin pyrkii kuuntelemaan sitä kehoaan että mikä tuntuu hyvältä ja riittävältä. Niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Ja tämän vuoksi tuntuu että ne verensokerit ei enää heittele yhtä paljoa kuin aiemmin. Tuntuu että syömäpäivinä ei välittömästi ruokailun jälkeen enää iske se sellainen järjetön väsy ja vetämättömyys. Toki joskus iskee mutta ei enää päivittäin. Ja se tuntuu tosi hyvältä. Ruoka on edelleen nautinto ja yhdessäoloa mutta myös entistä enemmän kehon polttoainetta. Mä olen oppinut että määrällisesti vähemmällä mutta laadukkaalla ravinnolla saa ihan yhtä lailla aikaiseksi sen sosiaalisen nautinnon, joka mulle on ruokailussa tärkeää. Tuntuu että paastoamisen myötä mä olen oppinut tulkitsemaan kehoni viestejä paremmin siitä mikä sopii ja mikä ei sovi. Tuntuu myös siltä että niitä väsyneitä hetkiäkin kestää paremmin koska ne ei ole enää samalla lailla standardi kuin aiemmin. Kun tietää että se väsymys ei tule joka kerta niin siihen ei ole sillälailla turtunut. Sen kestää kun tietää että tämä on nyt yksittäinen hetki.

Varsinaista laihtumista en ole huomannut itsessäni. Joka siis ei olekkaan millään lailla tavoitteena. Mulla oli tarkoitus toteuttaa tätä niin että paastoaisin vain yhden päivän viikossa. Mutta koska paino ei ole tippunut niin kahdella paastopäivällä on menty. En ole kyllä käyttänyt seurantaan puntaria eli ihan varma en ole mutta vaatteet ei pyöri päällä eli siitä päättelen että paino ei ole tippunut. Vaatteet ehkä istuu kyllä hieman paremmin päällä ja varmasti kropasta on kadonnut nesteen aiheuttamaa turvotusta. Sen tuntee olossa. Mutta nesteen aiheuttama turvotus ei liity varsinaisesti laihtumiseen joten se on vain positiivista. Lisäksi olen jaksanut urheilla aika mukavasti motivaatio-ongelmista huolimatta joten voi olla että vaatteiden istuvuus menee enempi sen piikkiin.

Sen lisäksi että se sellainen epämääräinen turvottelu on vähentynyt, paastoamisen myötä on myös tosi selvästi huomannut mikä ruoka sopii itselle ja mikä ei. Tiesinkin jo etukäteen että tulen eineksistä pääsääntöisesti kipeäksi mutta vähän yllätyksenä tuli että esimerkiksi osa puolieineksistäkin tekee mulle tosi huonon olon. Vanha pikaruokamme Paneer Butter Masala muuttui melko paljon hitaammaksi versioksi koska siihen ei voi käyttää enää valmista Tikka Masalaa. En tiedä enkö vain ennen sitten huomannut sitä mutta tässä paaston yhteydessä olen pari kertaa kokeillut tehdä ruokaa Tikka Masalasta ja olen ollut koko illan niin järjettömän kipeä ja närästyksissäni että kiitos, ei enää. Mausteita kestän kuitenkin sekä erilaisia maustetahnoja. Muita valmiskastikkeita en ole edes halunnut kokeilla, teen mielummin itse ja nautin kuin otan riskin että kipuilen.

Liikunta on ollut yllätyksekseni paastopäivinä ihanaa. Eritoten lajit jossa venytään kuten jooga. Keho on paljon elastisempi ja venyminen tuntuu oikeasti hyvältä. Ihan älyttömän raskaita lajeja en ole kokeillut paastopäivinä koska en halua kuitenkaan piiskata elimistöäni ääripäihin. Vaikka paastoaminen on ollut helppoa niin koen kuitenkin että syömättömyys on riittävä rasite elimistölle paastopäivinä. Olen kyllä kuullut monelta että urheilevat ihan normaalisti, oli paasto päällä tai ei. Eli ei se kiellettyä olisi.

En tiedä vielä kuinka pysyväksi osaksi elämää 5:2 mulle jää. Varmasti jotain muutoksia täytyy tehdä syksyllä kun töihinpaluu koittaa. Senverran olen päässyt kokeilemaan että yövuorossa paastoaminen sujuu ihan ok eli se ei ole ongelma. Mutta koska työajat on epäsäännölliset ja tuntuu että 5:2 vaatii onnistuakseen ennenkaikkea jotain säännöllisyyttä arjessa niin saapa nähdä... Mutta jonain versiona ehkäpä.

Kaikenkaikkiaan koen että tästä on ollut apua. Mun on parempi olla henkisesti, en ole niin voimaton ja vetämätön ja kroppa tuntuu ennenkaikkea tasapainoiselta. Ja vaikka en ole tietoinen tämänhetkisistä veriarvoistani niin uskon että paastoamisella on saavutettu myös terveysvaikutuksia. Mikä siis oli se ensi-sijainen toiveeni.

Täällä alkaa näköjään pikkuhiljaa valumaan perhe kotiin ja sitä myötä rauhoitutaan pääsiäisen viettoon. Mä alan keskittymään vapaiden kolmeen pääteemaan: lukemiseen, syömiseen ja liikuntaan. Kaikkia toivottavasti sopivassa suhteessa. Hyvää pääsiäistä kaikille!

2 kommenttia:

  1. Tuo on varmaan ihan hyvä idea, että paastoaa päivällisestä päivälliseen. Kun minä kokeilin 5:2 -dieettiä, paastosin aamupalasta aamupalaan ja se oli liian raskasta. Iltaa kohti tuli ihan vilu, enkä todellakaan jaksanut treenata, jaksoin ainoastaan lojua voimattomana sohvalla. Siksi tämä päivittäinen 16:8 -paasto tuntuu sopivan mulle paremmin. Tosin silloinkin alkaa kyllä olla aika kylmä ja hieman väsynyt olo ennen lounasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kanssa että en pystyisi aamusta aamuun. Nimittäin siinä vaiheessa, kun se päivällinen johon paasto loppuu lähestyy, alkaa itselläkin olla aika veto veke. Vaikka siitä paastopäivän ainoasta ateriasta ei välttämättä ole montaa hetkeä vielä ehtinyt kulua. En mä tästä välttämättä edes mitään lopunelämän elämäntapaa ajatellutkaan mutta selvästi paastoaminen tekee elimistölle hyvää.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?