torstai 16. huhtikuuta 2015

Tyttö/Poika sinä olet..

Olen useamman eri blogin kommenttikentässä keskustellut aiheesta, jonka haluan tuoda nyt tänne omallekin puolelle. Itseasiassa en pysty edes rajaamaan hommaa vain jonkun tietyn aiheen alle. Puhutaan isommasta kokonaisuudesta joka nivoutuu yhteen. Laajemmasta ilmiöstä joka koskee kaikkia. Olen itseasiassa jauhanut muiden kommenttikentissä vaaleista, tisseistä ja monesta muustakin josta hotsittaisi itsekin kirjottaa muttakun ei onnistu. Joskus ei ole aikaa ja joskus ei vaan irtoa vaikka yrittäisi itsekin kirjoittaa. Mutta se niistä. Haluan puhua rape culturesta, sukupuolten eriarvoisuudesta, väkivallasta, stereotypioista ja feminismistä.

Puhutaan että tytöt kasvaa pelkäämään. Puhutaan että jokainen tyttö kohtaa väkivaltaa. Puhutaan että tytöt joutuvat hyväksymään ihan järjettömän paljon vääryyttä sukupuolensa takia. Nyökyttelen ihan joka kohdassa, olen todellakin aivan samaa mieltä. Mutta mun on pakko sanoa että alkaa vähän väsyttämään koko aihe. Älkää ymmärtäkö väärin. Musta on tärkeää että puhutaan, tärkeää että kirjoja kirjoitetaan, tärkeää että aihetta nostetaan esille. Mua väsyttää tuo näkökulma josta näitä käsitellään. Se on aina se sama. Miksei puhuta ennaltaehkäisystä ja asioiden torjunnasta? Miksei puhuta siitä miten väärin kasvatetaan kun sukupuoli on syynä pelkoon? Miksei puhuta siitä että miten kasvatetaan olemaan koskematta? Miksei pureuduta sinne ongelman alkulähteille? Tällä hetkellä tämä keskustelu aiheesta on mun mielestä vähän sellaista paskat housussa-jauhamista. Että kun nämä asiat nyt on näin ja byhyy. Mistähän ne tytöt ja pojat on nämä asiat ja asenteet mahtaneet oppia? Mitähän pitäisi tehdä? Asia ON tärkeä mutta voitaisiinko nyt oikeasti lopettaa se länkyttäminen ja siirtyä tekoihin? Pelko halvaannuttaa joo mutta kun nämä asiat tiedostetaan niin miksi sitä ympyrää ei saada rikottua?

Kerron muutaman esimerkin, jotka mulla on jäänyt mieleen. Jääkiekkoilija Jere Karalahti puhui uudesta avokistaan Nanna Koivistosta että "Nanna tekee mulle vielä jonain päivänä poikia". Miltähän tämä mahtaa tuntua Jeren teini-ikäisestä tyttärestä? Ajatus sisaruksesta voi tuntua mieluisalta mutta että poikia. Onko tytöissä joku vika? Toinen esimerkki. Muutama viikko sitten räppäri Kanye West postasi vaimostaan Kim Kardashianista muutaman alastonkuvan saatteella "How lucky am I?". Siinä on aika iso sävyero jos mies postaa alastonkuvia vaimostaan sanoen noin, kuin vaikkapa niinpäin että se vaimo postaisi ne itse. Toki koko homma on varmasti ollut ihan puhdasta PR:ää ja vaimo hommassa mukana mutta silti. Jos mietitään mitä viestiä tuo antaa vaikkapa nyt teini-ikäisille, joita löytyy aika isosti kummankin fanikunnasta. Ja vielä viimeisenä esimerkkinä. Heart Pumps Diesel-blogin Sofia kertoi tutkimuksesta joka oli tehty jenkeissä, jossa lukioikäisiltä oli kysytty että onko raiskaaminen (rape) oikein? No tietenkään ei ollut. Mutta kun lausemuoto oli vaihdettu force to have sex niin se oli ollutkin jo tosi monen mielestä ihan jees. Myös tyttöjen mielestä.

Mä kasvatan kolmea poikaa. Joista kaksi on teini-iässä joten koen siinä mielessä tämän asian hyvin ajankohtaiseksi. Kolmen pojan äitinä koen tämän asian myös vähän tuulimyllyjä vastaan taistelemiseksi. Vaikka meillä kasvatetaan ensisijaisesti ihmisiä, ei poikia, niin toki sävyerot vanhempana on valtavat. Poikien vanhempina mä pelkään pahoinpitelyjä, sitä että muu maailma odottaa tietynlaista käytöstä siksi että on poika, sitä että paine kodin ulkopuolelta oman sukupuolen suhteen on niin kova, että eivät kestä. Koska jos on vaikeaa olla tyttö niin ei se poikanakaan oleminen aina ole helppoa. Se on ihan totta että tytöt on kovemmilla, mutta poikienkin yksilökohtaiset erot tupataan tasapäistämään sinne sukupuolen alle. Väitän että pojankin on joskus helpompi käyttäytyä niinkuin pojan odotetaan käyttäytyvän, kuin että yrittäisi olla sellainen kuin on.

Meillä alettiin keskustelemaan koskemattomuudesta siinä vaiheessa, kun seksuaalikasvatus alkoi. Että jokaisella on oikeus sanoa ei, jos joku asia ei tunnukaan hyvältä. Että jokaisella on oikeus hallita sitä omaa kehoaan. Myös pojalla mutta eritoten tytöllä. Että asiat, jotka voi tuntua hauskalta, voi toisen mielestä tuntuakin ahdistelulta. Että vaikka teidän kaverit tekisi mitä ja yllyttäisi mihin, niin älkää te olko niitä (poikia) jotka traumatisoi omilla teoillaan. Näin jälkikäteen koen että oltaisiin toki voitu aloittaa keskustelu jo aiemminkin mutta parempi nyt noin että on edes aloitettu. Mutta kuten jo sanoin, tuntuu että taistelen ihan tuulimyllyjä vastaan. Koen kasvattajana ihan älyttömästi paineita kasvattaa lapsille tiettyjä arvoja. Koen että mun on helppo kyllä jutella vaikeista aiheistakin. Mutta se paine mikä tulee tuolta kodin ulkopuolelta, on jotain aivan järkyttävää. Ja se paine vain kasvaa vuosi vuodelta.

Haasteena ja paineiden aiheuttajana mä koen populaarikulttuurin, internetin, sosiaalisen median, toiset nuoret ja niiden vanhemmat. Oikeastaan kaiken joka on nuorten elämässä mukana. Vaikka mä puhuisin täällä tasa-arvosta, koskemattomuudesta ja mistä tahansa niin ihan joka suunnalta tulee jatkuvasti aivan toisenlaista viestiä. Biisit joita ne kuuntelee, ihmiset joita ne ihailee, leffat ja sarjat joita ne katselee, asenteet joita nuoret kohtaa päivittäin, odotukset joita nuoret asettaa toisilleen. Me aikuiset ja vanhemmat ollaan oikeasti niin turtuneita noihin juttuihin että me ei edes tajuta. Me ajatellaan vaan että näin nämä asiat nyt vaan on. Puhutaan mutta siihen se jää. Kaikki lähtee toki kodista muttakun se ei riitä. Ei lähimainkaan.

Keskustellaan Kaksikon kanssa aina silloin tällöin näistä jutuista. Ollaan juteltu että tyttöjen rintsikoita ei räpsitä eikä pepuille läpsitä. Kumpikin on kuitenkin kertonut että myös tytöt harrastaa sitä pepuille läpsimistä. Että ei se pojistakaan tunnu kivalta. Ja muistan itsekin että ei ahdistelu kouluvuosina rajoittunut vain siihen että pojat kopeloi. Kyllä sitä tehtiin me tytötkin. Vaikka tytöt onkin ihan toisella tavoin kohteena ahdistelulle kuin pojat, niin olen mä kyllä miettinyt sitäkin että ehkä sitä poikiin kohdistuvaa ahdistelua ei pitäisi vähätellä niin paljoa kuin vähätellään. Tai en tiedä onko se nyt välttämättä vähättelyn kohteena mutta tahtoo se kyllä jäädä sen tyttöjen ahdistelun keskustelun jalkoihin. Tehdäänkö me karhunpalvelus sillä, että tästäkin tehdään niin sukupuolisoitunut aihe? Vahvistetaanko me niitä ennakkoluuloja sillä sukupuolittelulla, vaikka haluttaisiin rikkoa niitä? Koen kyllä keskustelua invalidisoivaksi sen että naisten väkivallasta keskusteltaessa heitetään aina kehiin myös se kyllä naisetkin pahoinpitelee-kortti. Mutta kun yritän keskustella omien poikien kanssa siitä tyttöjen koskemattomuudesta niin sitä keskustelua halvaannuttaa myös se, että sieltä heitetään mulle vastapallona sitä, että tytöt tekee heille sitä samaa josta mä yritän heille juuri puhua. Ei siinä oikein voi vastata että tilastollisesti tyttöjen ahdistelu on kyllä isompi ongelma. Nämä on aika hämmentäviä juttuja. Jos me kasvatetaan meidän tyttöihin tietynlaiset ennakkoluulot niin sitä ihan samaa me tehdään myös meidän pojille. Jos me koetaan poikien vanhemmuus tietyllä tapaa helpotuksena koska tytön vanhempana ollessa joutuu pelkäämään paljon enemmän, ne ennakkoluulot on siellä valmiina. Jo siinä vaiheessa kun vauvan sukupuoli selviää.

Kyselin tuolla ylhäällä miksei tätä ympyrää saada rikottua? Mun vastaus olisi että niin kauan kuin esimerkiksi populaarikulttuurissa ihannoidaan voimakkaasti alastomuutta ja esineellistämistä, kun biisien lyriikat käsittelee eri kiertoilmaisuin seksiä ja sitä miten tytöt kiusoittelee ja ei anna, niin kauan kuin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä niin isona juttuna niin muutosta on turha odotella. Niin kauan kun meidän suhtautuminen on sitä että miehet nyt vaan ei osaa elää ilman seksiä, naisen osa on miellyttää, jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, niin kauan kuin ajatellaan että miehet ei osaisi kontrolloida omia halujaan ja ajatuksiaan, niin kauan muutosta ei ole luvassa. Niin kauan kun maailma ei ole samanlainen tytöille kuin se on pojille, niin kauan kun me ajatellaan että näin nämä asiat nyt vain on, mikään ei muutu.
Meidän vanhempien pitäisi myös olla enemmän samoilla linjoilla toistemme kanssa. Rikkoa ne omatkin oletukset ja odotukset. Mutta yksistään se ei riitä. Tarvitaan mukaan myös ne muut tahot jotka vaikuttaa isosti varsinkin siellä teinivuosina. Ne nuorison esikuvat, ne kodin ulkopuoliset tyypit on myös saatava mukaan tähän hommaan. Kun se seksuaalisuus alkaa heräilemään.

Jenni Pääskysaari on kirjoittanut kirjan 10-17 vuotiaille tytöille, jossa sanotaan kaikki joka tytön pitäisi kuulla. Kirja kulkee nimellä Tyttö sinä olet.. Olisin halunnut lukea sen ennen tätä postausta mutta senverran monta lukijaa on kirjaston jonossa vielä ennen mua että ei onnistunut ja halusin kirjoittaa tämän nyt mahdollisimman pian. Jos kirja on hyvä niin haluan että myös Kaksikko lukee sen. Mutta kuka kirjoittaisi vastaavan kirjan pojille?

13 kommenttia:

  1. En voisi enempää allekirjoittaa sitä mitä sanoit. Just näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Toisaalta tää teini-ikä on hurjan mielenkiintoista koska nämä haasteet on niin järjettömän isoja. Mutta sitten toisaalta joskus tuntuu aika pieneltä niiden haasteiden edessä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä olen miettinyt paljon sitä että mitä jos olisi sekä tyttöjä että poikia? Jotka olisi siinä suht samassa kehitysvaiheessa? Miten sitä hoitaisi nämä keskustelut. Osaisiko sitä oikeasti jutella sukupuolettomasti vai tulisiko se jostain alitajunnasta että sitä puhuu vähän eri tavalla, riippuen onko siinä juttelukaverina tyttö vai poika.

      Poista
  3. Sun ajatuksia on ihana lukea, etenkin kun olet jo vähän pidemmällä niiden kolmen pojan kanssa - tällä hetkellä meillä riittää kun muistutetaan, etteivät vedä toisiaan pippeleistään. Muutenhan tähän on tosi vähän lisättävää, viisaita sanoja, ystäväiseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olipa kiva lukea tämä kommentti varsinaisen vituttaa niin että naama irtoaa-aamun jälkeen. Toi pippeleistä vetäminen ei muuten lopu ihan lähivuosina ;)

      Poista
  4. Jepjejep.

    Ja ai kauhee mikä kommentti Karalahdelta :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei oo lähdettä tarjota tuohon mutta jostain sen luin ja paloi kyllä verkkokalvoille hyvin muistiin tämä kommentti... Miten noin voi sanoa?!?! Tähän maailman aikaan oikeasti. Tosin, mä oon pikkasen koukussa siihen Fitnesspäiväkirjat-ohjelmaan (kaikkea sitä.... :D) jossa toi Jeren avokki on mukana ja Jerekin siinä vilahtelee ja aikamoisia sammakoita se kyllä suustaan päästelee. Selvästi paljon menee huumorin piikkiin ja niin että ne on ihan läpällä heitetty mutta ainakin mun huumorintajun kanssa ne sen jutut taiteilee just ja just sillä rajalla että onko hauskaa vai ei.

      Poista
  5. Kiitos tästä. Nimim. Kaksi poikaa, yksi tyttö ja teini-ikä käsillä.

    Ja kiitos mainiosta blogista ylipäänsä - löysin tänne just!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja tervetuloa! Mahtavaa, lisää teinien vanhempia :) Mä olen yllättänyt itseni tässä viime aikoina toteamalla miten kivaa teinien vanhempana on. Kuvittelin aina että tämä on se persein vaihe, mä olen itse ollut jotenkin tosi hankala teini. Mutta mulla oli mun vanhempiin hyvin erilaiset välit kuin mulla on omiin lapsiin. Ja vaikka välillä meinaa pää räjähtää noiden kanssa ja vittuperkeleet lentää (multa) niin tosi paljon on ihan vilpittömän mahtavia hetkiä.

      Kiva jos löytyy luettavaa ;) Suuntaan vastavierailulle!

      Poista
  6. Kiitos tästä postauksesta. Sain nyt vasta aikaiseksi lukea tämän ihan ajan kanssa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä postauksesta. Sain nyt vasta aikaiseksi lukea tämän ihan ajan kanssa.

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?