keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Alkukesän herkkuja

Huomaatteko optimismin otsikossa? Alkukesä! Tästä alkaa kuulkaa kulinaristin joulu!

Mä en malta odottaa että mutsi alkaa taas kantamaan mökin viljelyksiltä kesäkurpitsaa ja muuta tilpehööriä myös meidän keittiön raaka-aineiksi. Viime kesänä äiti kantoi niin poskettoman kokoisia kurpitsajöötejä että meinasi mennä vähän sormi suuhun että mitäs hittoa näistä nyt tekisi ennenkuin kyllästyy. Tänä vuonna olen varautunut ja etukäteen on silmäilty ja mietitty että mihin kaikkeen sitä kesäkurpitsaa pusketaan. Että bring it on vaan!
Yritettiin tälle vuodelle saada omaa kaupunkiviljelypalstaa mutta ei tärpännyt arpaonni. Ollaankin siis vain torien ja kauppojen valikoimien varassa mutta onneksi kumpaistakin on tässä suht lähimaastossa tarjolla useampi. Mutsi on vähän askarrellut meidän partsille kukkaa ja kasvia ja muuta rehua, tämän nykyisen kämpän partsi kun on niin järjettömän paljon valoisampi kuin vanhan. Mutta taidan tehdä partsista ihan oman postauksensa, se kun on varsinainen köyhän miehen paratiisi.

Monen muun tavoin myös mä olen opetellut kausisyömisen saloihin. Ja tähän vuodenaikaan se on järkevää sekä kropan että lompakon kannalta. En tiedä mikä teillä muilla on tilanne mutta meillä kotimaisen sekä lähempänä kotimaata olevan satokauden alku on näkynyt lompakossa aivan radikaalisti. Summa, jota me kannetaan ruokakauppaan on pienentynyt aivan huomattavasti. Niin paljon että kaupassa mukana olleet lapsetkin on sen huomanneet ja ihmetelleet kassalla että miten se oli noin vähän? Ja on siinä itselläkin käynyt mielessä että voi perkele unohdettiinko me jotain? Mutta ei. Ruoka vaan on halvempaa kun on satokausi. Mulle itselleni on tärkeää tukea kotimaista ja koska talvella on joskus pakko hinnan takia valita muuta niin kesällä otetaan kyllä kokorahan edestä takaisin ja kallistutaan kotimaiseen. Kirsikkatomaatit on hyvä esimerkki. Talvella ne on kotimaisena järkyttävän hintaisia mutta kesällä halpoja. Eka saattaa ihan huomaamatta vetää paketillisen kirsikkatomaatteja naamaansa ja syödään me muutkin niitä paljon joten niitä kannetaan meille kuukausitasolla aika monta rasiallista.

Satokaudesta jutellessa nousee esiin aina sekin seikka että kannattaako syödä kotimaisen satokauden ulkopuolella olevia juttuja. Talvella nyt vaikkapa papuja ja tomaatteja ja kurkkua. No voin kertoa että mä en pärjää ilman edellä mainittuja. Ja kuten sanoin vaikka kotimaista pyritään ostamaan niin joskus on pakko tehdä vähän hintavertailua. Halutaan kuitenkin että ruoka on monipuolista ja silloin on pakko tehdä kompromisseja. Valitettava tosiasia on että kaikki ei Suomessa kasva, ei kesäaikanakaan. Mun mielestä kuitenkin tekee jo paljon kun keväällä ja kesällä saa paljon hyvää syötävää, jotka on tuotettu lähempänä kotimaata kuin talvikaudella. En tutkinut onko niillä mun parsojen matkakuluilla ja hiilijalanjäljellä loppupeleissä väliä että tuleeko ne Unkarista vai kauempaa mutta mä olen järkeillyt että aina parempi mitä lyhkäisemmän matkan päästä ne tulee.

Satokausi tai ei niin mä liputan ihan jokaiselle perheelle suunnitelmallisuutta ennen kauppaan menoa! Ensinnäkin kun vähän etukäteen miettii että mitä syötäisiin niin sillä saa jo helposti varmistettua sen että pöperöt on monipuolisia. Jos menet kauppaan ilman mitään suunnitelmaa niin aika äkkiä ahdistut siellä kärry dolorosassa. Vaikka meilläkin on suosittu tosi paljon kauppakassipalvelua, niin pakko sanoa että nyt on kiva käydä siellä kaupassa ihan itse hypistelemässä ne syömiset. Ja jos haluaa asioida kapealla lompakolla niin kannattaa etukäteen jo perehtyä vähän että minkä sato kulloinkin on päällä. Varsinkin nyt satokauden alussa.

Näin alkukesästä on parsan, varhaiskaalin ja raparperin satokausi. Kaksi ensimmäistä on meidän kaupassa näkyneet tulevan Unkarista, jälkimmäistä saa kotimaisena. Mulla ei valitettavasti ole lähipiirissä ketään, jolta kysellä ylimääräisten raparperien perään mutta jos sulla on niin kannattaa kysyä!

Kamalat alkulätinät taas, mun piti vain vinkata pari reseptiä...

Aloitetaan kotimaisesta raparperista. Sillä voi korvata oikeastaan minkä vain hedelmän tai marjan. Tai lisätä kaveriksi. Raparperi on aika kirpsakan hapan eli oikeasti se tarvitsee sokeria reippaasti. Mä tykkään narskutella raparperia ihan sellaisenaankin mutta meillä ei yksikään lapsi sitä suostu niin syömään.

Jos meillä syksyisin syödään kaura-omenapaistosta niin kesäisin pöytään päätyy raparperi-kaurapaistosta. Siitä ei tule todellakaan yhtä nättiä kuin syksyisestä siskostaan mutta maku on tosi hyvä. Ihan kaikkeen raparperin käyttöön mä sanoisin sen vinkin että jos mahdollista niin älä kuori raparperiä. Mulle itselleni yksi raparperin juttu on nimenomaan sen punavihreinen väri ja se punaisuus on siinä uloimmassa kuoressa. Jos kuorit raparperiä, kuorit sen punaisuuden pois.

Kaura-raparperipaistos

500g raparperia
1,5 desiä tummaa sokeria (inkkari, fariini, whaeva)

100g voita
2 dl neljän viljan ja/tai kaurahiutaleita
1 dl sokeria
(jos haluat "kiinteämpää" paistosta niin myös 1 dl vehnäjauhoja. Mä tosi harvoin jaksan laittaa)
2 tl kanelia ja/tai kardemummaa. Mä laitan kanelia vähän reilummin kuin kardemummaa. Makuasia

Pese raparperi hyvin ja siivuta pieniksi paloiksi voidellun uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeria.
Sekoittele muut ainekset keskenään (jos laitat myös vehnäjauhoa niin tämä kannattaa nyppiä sellaiseksi murumaiseksi seokseksi, jos et laita niin voin voi sulattaa ja sitten vaan sekoitella muitten aineiden kanssa) ja laita raparperien päälle. Kypsennä 200 asteessa n. puolisen tuntia. Syö heti jäden kanssa!

Kuten huikkasin, raparperilla voi korvata mitä vaan. Mulla on tarkoitus seuraavaksi kokeilla Lemon-meringue pie raparperista tehtynä. Katsellaan toimiiko. Olisin myös halunnut Ekan riparitarjottavat funtsia satokauden mukaan mutta juhlakalu itse oli erimieltä. Katsotaan saisinko jotain kuitenkin ujuteltua vähän messiin pöytään tarjottavaksi...

---

Varhaiskaalilla voi korvata oikeastaan minkä vain keräkaalin. Varhaiskaalissa on tosi kivan mieto maku, joten sitä voi kokeilla heihinkin, jotka kaalista ei yleensä tykkää. Varhaiskaali on mun mielestä myös rapeampaa, kuin vanhat keräkaalit. Ja sen rapeutensa vuoksi varhaiskaali käy esimerkiksi salaatteihin tosi hyvin. Meillä Eka on ihan seonnut varhaiskaalista ja hän harmittelee tosi usein että miksi kaikki kasvikset ei voi olla yhtä hyvää kuin varhaiskaali.

Mä olen aina mieltänyt pataruoat syksyyn ja talveen ja kyllä ne sinne osittain kuuluukin. Mutta kesällä pataruoat on siitä kivoja että niihin saa syvyyttä ihan eri tavalla kun ainekset saa tuoreena. Jos pataa tekee ison satsin, ei tarvitse keittiössä hikoilla ihan joka päivä. Ja jos porukalla pilkkoo ja pienii niin ei jää yhden perheenjäsenen kontolle liikaa hikoilemista!

Varhaiskaalipata

800g varhaiskaalia
1 punasipuli
6-8 varhaisperunaa (jos kilohinta vielä kauhistuttaa niin voi olla muutakin perunaa. Huomioi vaan se sitten siinä määrässä, varhaisperunahan on pienempää kuin ne pussissa myytävät murkulat)
3 porkkanaa
400g karitsan jauhelihaa (ei pakollinen! Tämä toimii vegenäkin)
voita paistamiseen
4 dl voimakasta kasvislientä
loraus valkoviiniä, tämäkin on makuasia minkä verran haluaa. Voi jättää poiskin tai korvata vedellä
lipstikkaa
1 tl suolaa
3 rkl siirappia
1 rkl sinappia

Kuori ja silppua sipuli. Pese perunat ja porkkanat ja kaalia kans. (kuori tarvittaessa) Paloittele reilun kokoisiksi paloiksi.

Ruskista sipulit ja jauheliha voissa. Lisää pataan silputtu lipstikka (se on muuten sellainen yrtti että muista poiketen se kannattaa napata mukaan jo aika varhaisessa kypsennysvaiheessa. Yleensähän yrtit laitetaan vasta kypsennyksen loppuvaiheessa) sekä porkkana ja peruna. Kaada päälle mahdollinen valkoviini sekä kolmisen desiä kasvislientä. Kiehuttele miedolla lämmöllä parisenkymmentä minuuttia. Lisää pataan kaalit, loppu kasvisliemi ja tarvittaessa vähän vettä, suola, siirappi ja sinappi. Hauduttele vielä toiset parikymmentä minuuttia tai sen aikaa että kaali on pehmentynyt. Tarkista maku ja lisää suolaa tai muita mausteita tarvittaessa. Pata kestää monta lämmityskertaa, maku vain paranee!

---

Parsaahan suitsutetaan nyt vähän jokapaikassa. Ja hyvää se onkin! Eikä laisinkaan vaikeaa valmistaa, et todellakaan tarvitse mitään parsakattiloita tai muita. Ylikypsä parsa ei ole hyvää eli mun mielestä parsa kannattaa jättää mielummin vähän liian raa'aksi kuin kypsentää lötköksi. Parsaa on helppo napsia pastaan tai keittää lisukkeeksi. Meidän keväinen iltapalasuosikki sisältää parsaa ja on helppo ja nopea valmistaa.

Parsaa ja pekonia

puntti parsaa
pekonia tai ilmakuivattua kinkkua, suikale per parsa
oliiviöljyä
pippuria

Pese ja kuori parsat, leikkaa puiseva osa pois. Kääri jokaisen parsan ympärille suikale pekonia, alhaalta ylöspäin. Laita uunipellille ja grillaile 225 asteisen uunin grillivastuksen alla. Tai grillaa grillissä. Ovat kypsiä kun pekoni on rapeaa. Ripsottele päälle vähän oliiviöljyä ja pippuria, syö heti!

Noniin eikun kaikki vaan kipinkapin turuille ja toreille haalimaan satoa ja syömään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?