maanantai 25. toukokuuta 2015

Jaksaa ja painaa

Se on nyt taas se. Viimeinen kouluviikko ennen lomaa. Jos mutsi uuvahti jo monta aikaa sitten niin nyt alkaa olemaan Kaksikkokin jo aivan valmista kauraa. Vähän sellaista jaksaa ja painaa ja jaksaa ja painaa-hajuista täällä meillä. Kummallakin on onneksi lyhkäisiä päiviä ja myöhäisiä aamuja. Ekalla huomenna koulua huisasti klo 16-19.

Mitä väsyneempiä ollaan, sen enempi täällä kiristelee. Äyskitään ja tiuskitaan ja ollaan ajattelemattomia. Riidellään ja sovitaan ja riidellään ja sovitaan. Maailmanlopun meininki. Vaikka oikeasti vain kesäloma.

Lauantaina päätellään Tokan ala-aste ja sitten mulla on vain yläkoululaisia. Tämä ei nyt ainakaan vielä isommalti liikuttele koska oikeasti odotan sitä että täällä on vain noita isoja koululaisia. Enemmän itketyttää se, että sekä Ekan että Tokan ala-asteaikaiset opet jää nyt eläkkeelle. Olin vähän ehkä haaveillut että mitä jos Kolmaskin menisi sinne samaan tuttuun kouluun sitten aikanaan. Mutta mitä jos siellä ei ole enää ketään tuttuja opettajia? Eihän se sitten enää ole sama tuttu koulu.

Eräänä aamuna meidän keittiön seinässä oli sateenkaari.
Sittemmin niitä on ilmestynyt vähän väliä muihinkin seiniin.
Täällä on hyvä asua.

Eka sai kauan kinuamansa Visa Electronin vihdoin ja viimein. Ensimmäisen kolmen päivän aikana tyyppi oli vinguttanut tililtään melkein 20 euroa. Melko iso summa tuollaiselle 14-vuotiaalle. Arvatkaa kulkeeko enää kylillä se kortti mukanaan? Tosin muistelisin että tein itse aikanaan samanikäisenä ihan saman peliliikkeen. The messer becomes the messie.
Sama jälkikasvuni haudutteli kolme viikkoa huoneessaan pöydän alla likaista rättiä sekä likaämpäriä, jossa oli kyydissä myös pesuvedet. Sen kolme viikkoa. Itsehän piilottelin ja säilöin samanikäisenä huoneeseeni tyhjiä kaljapulloja. Että vaikka toi likaämpärikin on melko ällöä niin aika viattomilla akseleilla vielä mennään. Ja hyvä niin.

Entisenä hc-hajuvesien roiskijana ja kaikenmaailman tukkatököttien tuikkaajana mun on vaikea uskoa miten herkkä nenä mulla nykyään on. Aamut on melko tuskaa pitkälle aamupäivään kun himassa leijailee Ekan lakkapilvi ja muut hajusteet. Se on kiltisti käyttänyt omien sössöjensä lisäksi myös mun vanhoja purtiloita pyydettäessä pois tilaa viemästä ja piti ihan käydä kurkkaamassa että millä se meitä täällä myrkyttää. Kaikkea sitä on itsekin päähänsä joskus vedellyt...


Kesän eka. Voihan nam!

Kolmas ei ole kuulemma menossa päiväkotiin. Ollaan yritetty vähän jutella aiheesta, vaikka onhan sinne päikyn aloitukseen vielä tosi pitkä aika. Noin niinkuin taaperon vinkkelistä. Mutta äkkiä se aika tässä hurahtaa ja ei se taapero ole ainoa jolla on opettelun paikka edessä. Ehkä se etukäteen hommasta puhuminen valmistelee meitä vanhempia enemmän kuin Kolmosta. 
Käytiin viime viikolla pikaisesti katsastamassa missä koko päiväkoti on (kyllä, haettiin lapsi päiväkotiin jonka tarkasta fyysisestä sijainnista meillä ei ollut mitään hajua) ja pitänee mennä sinne pihallekin pojan kanssa jossain välissä pyörimään.

Pienin on taas koventanut otteitaan. Ei onneksi enää pure tai lyö mutta nyt juoksee täysiä toisia päin ja pamauttaa päällä. Täällä on muu perhe reidet mustana jatkuvasti ja tässä mietitään että kuplamuovitetaanko tuo lapsi vai isketäänkö sille konttauskypärä näin kypsässä kahden ja puolen vuoden iässä päähän. Tai sitten me muut vedetään sellaiset lätkänpelaajien pelishortsit päälle. Varmaan erinäppärät mahdollisilla kesähelteillä. Jokatapauksessa inhottavan kipeää touhua!

Syömiset on myös pienimmällä katkolla. Tästä on niin pitkä aika kun mulla on ollut taaperoikäisiä lapsia että voi olla vaan että en muista ja tää on ikään kuuluvaa. Mutta tämmöisenä ruoka on elämäni rakkaus ja ilo-tyyppinä risoo ihan sikana että lapselle ei kelpaa kuin suurinpiirtein leipä ja suurinosa syömisistä nakataan roskiin koska ei kelpaa. Ei me pakoteta mutta ei tää maistan ehkä kaksi lusikallista, kiitos saanko jälkiruokaa myöskään nyt ihan toimi kun jannu on koko ajan sitten kiukkuisena kun ei syö. Sanokaa nyt muut että tämä kuuluu ikään??!

Uhma huitelee myös jossain ihan omissa sfääreissään. Tuossa hujahti kolmisen viikkoa että en ollut töissä ja kuulkaa voin kertoa että alkoi itselläkin toi iso pyörä viuhtoa aika kovaa kun aamusta iltaan seurana on yksi totaalikieltäytyjä. Helpottaa ihan sikana kun Siippakin on ollut hoitovapaalla ja sille voi sanoa että sä tiedät miten persettä tämä välillä on ja se ymmärtää. Se ihan oikeasti tietää!!


Sitruunarisottoa, kalamurekepihvejä ja kermaviilikastiketta. Nam tämäkin.
Syön muuten useimmiten muumi-lautaselta. Noi reunat on
niin näppärät.
Plarailin tuossa valokuvia jotka oli otettu suurinpiirtein kymmenen vuoden sisään. Ja voi jösses että mä olen tätä nykyä väsyneen näköinen. Ja se väsynyt habitus tekee myös vanhan näköiseksi. Ei sillä että pitäisi näyttää parikymppiseltä mutta pitääkö sen muutoksen tapahtua sillä lailla rysäyksittäin? Eikö voisi pikkuhiljaa eikä niin radikaalisti. En tiedä oliko vedenjakajana tuo kolmas lapsi vai se iällinen kolme ja nolla mutta isoimmat muutokset on ehdottomasti tapahtuneet tuossa viiden vuoden sisällä. Huh. Keskiviikkoinen kampaaja ei tule yhtään liian aikaisin. Haluan jonkun pirteän frisyyrin. Semmoinen Polina Gagarina-fleda olisi kiva. Saisi varioitua vaikka miten. Pituudesta vaan puuttuu varmaan joku kymmenisen senttiä että siitä sitä haastetta sitten vaan kampaajalle.

Jonkinverran väsyyn on vaikuttanut se, että syksy painaa päälle nyt jo toukokuussa. Tuntuu ihan pöljältä järkätä jotain syksyn kuvioita kun kesäkään ei ole kunnolla päällä. Omia työjuttuja on vatvottu ja veivattu ja Siipankin vähän. Niistä lisää kun kaikki on paperilla ja täysin varmaa...

Kolmosen ratkaisu siihen kun kaikki ei mahdu kyytiin. Ihailen.
Tokan luokka kävi perinteisen kalaretken pari viikkoa sitten. Keli oli aivan järkky, sadehan nyt ei kalahommissa haittaa mitään mutta kova tuuli oli jo aika hasardia. Käytiin Kolmosen kanssa mukana vain pieni hetki pyörähtämässä. Joku kalakuume puraisi sekä Tokaa että sen kavereita ja nyt ne onkin tuolla lahdella kalassa harva se päivä. Virvelit ja uistimet käytiin kaivamassa esiin ja XXL:sä käydän kuolaamassa vaikka mitä vieheitä. Ja kuulemma aamulla ennen kouluakin pitäisi päästä kokeilemaan kalaonnea. Kesälomalla menköön vaikka aamuyöstä!

Eräänä hyvin aikaisena aamuna työpaikan kahvihuoneessa oli vastassa nämä. Että kippis ja huomenta!
Euroviisut tuli katseltua Ekan kanssa. Mä olen viisuni vahtinut jo reilusti yli kahdenkymmenen vuoden ajan, kovin montaa kertaa ei ole välistä jäänyt. Senverran mukavuudenhaluinen oon että paikan päälle en ole koskaan halunnut, jotain euroviisubileitä on kyllä tullut luuhattua. Semifinaalini vahtaan ja ylipäätään muunkin aiheeseen liittyvän ja twiittaan minkä kerkiän. Tuohon naapurustoon muuttanut kundi kutsui meitä naapureita viisubileisiin luokseen mutta mulla oli aivan järkyttävän pitkä päivä takana plus olin jo Ekan velvoittanut mun viisuseuraksi joten väliin jäi. Siippa myös livahti saunailtailemaan ja vähän luulen että ne naapurinpojan viisubileet koski lähinnä täysi-ikäisiä.. Mutta meillä oli himassakin tosi hauskaa ja Eka oli ihan aidon kiinnostunut hommasta. Kyseli myös kaikkea nippelitietoa. Jos tästäkin saisi tradition? Niinkuin Oscareistakin. Koko viime viikon soi muuten päässä Sveitsin edellisvuoden euroviisu.

Maanantai, niin maanantai!
Ekan riparihommat etenee hitaasti mutta pakolla. Parin viikon päästä tyyppi on jo redulla ja sittenhän ne juhlatkin jo on. Käytiin viime viikolla etsimässä pojalle pukua ja olin ihan varma että melko varmasti mulla räjähtää pää ennenkuin sopiva löytyy. Mulle ei ole ihan edes auennut että miksi se nyt puku pitäisi edes olla mutta Eka on ollut tässä tosi ehdoton joten saakoon pukunsa. Eka on vain koollisesti vähän hankalassa murrosvaiheessa, sopivia vaatteita ei tahdo enää löytyä nuorten mutta ei myöskään miesten puolelta. Voitte siis kuvitella miten iisipiisi nakki oli tämä puvunkin hakeminen. Lisäksi tälle kesälle ei ole ainakaan vielä tiedossa muita juhlia, jossa pukua tarvittaisiin joten tuntuu vähän nuivalta hankkia oma. Ei se mahdoton ajatus ole mutta edustaa vähän sitä kertakäyttökulttuuria, jota mä vastustan. Älyttiin onneksi suht pian lopettaa ja marssittiin pukuvuokraamoon. Ja olipahan muuten ehkä paras ratkaisu ikinä. Poika mitattiin, vaatteita soviteltiin ja se oli siinä. Sopivat vaatteet asusteineen on noudettavissa paria päivää ennen juhlaa ja hinta ei päätä huimannut. Pesut ja muut talon puolesta.
Muutenkin aika hyvällä aikataululla huiskitaan. Lähipiiri on tarjoutunut ihanasti jeesimään tarvittaessa. Siivoaminen nyppii isosti mutta josko senverran jaksettaisiin panostaa että jynssättäisiin pahimmat sormenjäljet irti ikkunoista ja ripustettaisiin osittain pudonneita verhoja takaisin paikoilleen.

Ainoa mikä tökki riparin suhteen oli kirje riparilaiselle, joka mun piti kirjoittaa ja joka Ekalle sitten annetaan jossain vaiheessa leiriä. Istuin monta iltaa ja ei vaan meinannut onnistua. Pystyn kyllä ihan vaivatta tyypille kirjoittamaan mutta nyt oli annettu sellainen valmis aanelonen, jossa oli sellaisia lauseenaloituksia, joita piti jatkaa ja ne oli musta niin väkisinkalastelua että koko touhu oli ihan pakkopullaa. Kun väkisin yritetään lypsää jotain, josta mulla ei ole mitään sanottavaa (esim. "omalla rippileirilläni opin..") niin ei lähde. Kapinoin ja kirjoitin omanlaiseni kirjeen. Eikait ne muut niitä siellä lue mutta sanoin kuitenkin Ekalle että tein omanlaiseni. Jäi kuitenkin ärsytys päälle koko hommasta. Ymmärrän toisaalta ja toisaalta en yhtään.

Meidän Euroviisu-eväät. Tiramisua ja ruisnachohässäkkä. Aina kun tekee
tiramisua niin sitä miettii että miksi me ei tehtä tätä
useammin? Niiiiin hyvää!!
Meillä on Siipan kanssa kohta taas vuosipäivä. Siippa kyseli että mitäs tehtäisiin ja mä ehdotin että oltaisiin tänä vuonna ihan villejä ja nukuttaisiin! Toiseksi vaihtoehdoksi ehdotin veren luovuttamista. Että niinkuin ei anneta toisillemme lahjoja mutta pistetään hyvä kiertoon. Voi olla että verta saan käydä luovuttamassa ihan keskenäni mutta nukkuminen on kyllä vahvana vaihtoehtona! Lapset hoitoon vai itse hotelliin?

Meidän kauppareissut on nykyään ihan mahdottomia. Ei lasten vaan mun takia. Meillä noudatetaan etukäteen tehtyjä kauppalistoja tosi säntillisesti mutta nyt kun kotimainen satokausi alkaa pikkuhiljaa näkyä kaupoissa niin mä olen kuin kesälaitumelle päässyt lehmä. Kirmaan pitkin HeVi-osastoa kiekuen perheelle niinkuin en olisi ikinä ruokaa nähnytkään että hei kattokaa hei täällä on raparperia, montako otetaan, minkä verran te hei syötte, sit tätä varhaiskaalia todellakin tätä me syödään. Ja vitsit tota varhaisperunan kilohintaa mut hei kirsikkatomaatit on onneksi halventunu hei mihin te meette noin vauhdilla oottakaa! Kyllä se syksy ja masis kohta tulee.

Niin että jaksaa ja painaa.. enää muutama päivä.

7 kommenttia:

  1. Okei, eli jos näen vihanneksista villiintyneen böönan kirmaamassa kaupassa niin voin tulla moikkaamaan?

    Meilläkin lähestyy ensimmäinen hääpäivä (woop woop) ja ohjelma on selvä: Syödä ja nukkua. Joo, varmaan jotain romanttista mutta lapset on delegoitu mummoloihin (koska halvempaa kuin mennä itse hotelliin, jossa saattaa olla naapurihuoneessa jotain himoköyrijöitä tai bile-eläimiä) lähinnä täyden levon takia. Aah,

    Euroviisueväät näyttää siltä että olisin voinut tulla kuokkimaan.

    Oli tässä muutakin mutta lapsi syö jotain epämääräistä matolta, pitää varmaan puuttua asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, that's me! Voit myös vaihtoehtoisesti mennä osoittamaan myötätuntoa mun myötähäpeilevälle perheelle. Ne tunnistaa siitä "me ei tunneta tota"-ilmeestä.

      Hei hyvä pointti toi että hotellissa saattaa joku meluta. Tosin meidän vuosipäivä osuu keskelle viikkoa eli se ehkä vähän vähentäisi sitä riskiä että joku bilettäjä naapuriin sattuu. Toisaalta koti on aina koti. Ja mä voisin yhdistää siihen vielä jonkun oman vapaapäivän myös ja olla ihan yksinkin!

      Euroviisueväät toimi, vahva suositus!!!

      Poista
  2. :)

    btw, mulle tuli eilen soitto ja käsky huomiseksi sinne päin puoluevaltuuston kokoukseen käsitteleen hallistusohjelmaa. En yhtään tiä kauanko siellä menee, lento ouluun lähtee 23:50, että jos jää aikaa, niin niin.. mimmonen päivä sulla on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta rouva hallitusneuvottelija :P Olkaamme yhteyksissä facen puolella.

      Poista
    2. Mulla oli kans yks tuttu hallitusneuvotteluissa!
      (Täytyy sanoa että lopputulos oli silti aika jäätävä...)

      Poista
    3. oon täällä scandic parkissa, lento lähtee 23:50.

      .... aika kumileimasin olo.. mutta toki paskoihin päätöksiin voi ja tulee vaikuttaa edelleen....

      Poista
    4. Kääk, mä huomasin tän sun viestin vasta nyt. Joko te saitte asiat tahkottua? Nyt alkaa kello olemaan senverran että mä en jaksa enää liikkua ja kestäisi hetki liikahtaakin :/ yritetään uusiksi kun ollaan paremmalla ajalla samassa kaupungissa :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?