maanantai 18. toukokuuta 2015

Naimiaisiin

Siipan synttärit juhlittiin tänä vuonna tosi minimaalisesti, koska Kaksikko oli Isilässä. Meillä ei synttäreistä mitään järjetöntä numeroa edes tehdä mutta synttärisankari saa esimerkiksi aamupalan. Ei mitään suureellista mutta vähän jotain spessumpaa. Tykkään itsekin maailman kaikista eniten kiireettömästä ja runsaasta aamupalasta ja sellaista on kiva duunata myös muille.

Nyt kun tässä on ollut tätä vappua ja katufestaria ja muita höpöbileitä, jolloin ollaan kokoonnottu jollain porukalla tähän meille syömään ja olemaan, jäi mulla vähän bibisvaihde päälle. Että kakkua pöytään ja kahvinkeitin porisemaan ja hei haluisko joku ruoan kanssa lasin viiniä? Kohta on Ekan rippijuhlat onneksi juhlittavana eli vielä pääsen humuilemaan mutta sitten ei olekaan mitään juhlia mitä odottaa. Koko kesänä. Mä päätinkin että me voitaisiin vihdoin mennä Siipan kanssa naimisiin.

Mun ja Kolmosen kummitädin viestittelyä.
Huomatkaa taidokas blurraus.

Mä en ole enää hingunnut naimisiin, been there done that ja silleen, ja vähän tässä itsekin ihmettelen että mistäs nyt tuulee. Mutta niin vaan häitä tarvisi nyt saada. Itseasiassa mä en ole varma haluanko mä naimisiin (tai pikemminkin näenkö sen tarpeelliseksi, haluan kyllä olla sitoutunut mutta siihen riittävään sitoutumiseen en tarvitse sitä naimisiinmenoa) vai vaan hyvät bileet. Mutta siitä olen varma että jos me mentäisiin naimisiin niin ihan läpihuutona sitä ei vedettäisi. Vihkiminen pienesti ehkä joo, mutta kyllä sitä joku ilta pitäisi yhdessä viettää läheisten kanssa. Juhlien.

Mietiskelin hommaa siinä yhden illan vartin ja pistin mietintämyssyn jo päähän Kolmosen kummitädin kanssa ja vähän sitten niinkuin ilmoitin vaan asian Siipalle kun se kotiutui. Tyypin ilme oli melkoinen (peura ajovaloissa) mutta ei se nyt tyrmännytkään sitä. En kosinut vaan ilmoitin. Mä en osaa olla romanttinen suunnitellusti. Enkä oikein osaa arvostaa sitä silloinkaan kun sitä osakseni saan. Spontaani romantiikka on se minkä mä handlaan, joskus se saattaa olla vähän ajattelematonta mutta ihan aina kuitenkin vilpitöntä.

Me ei itseasiassa olla kovin ihmeesti edes naimisiinmenosta koskaan puhuttu. Muuta kuin että ei mennä. Mutta ei se nyt mitenkään huonoltakaan idealta tunnu, jos oikein ajattelee. En kuitenkaan halua tai odota mitään kosintoja enkä välttämättä halua edes sormusta. Mä suhtaudun tätä nykyä avioliittoon epäromanttisesti sopimuksena. Ja sopimusten teko vaatii aina keskustelua ja neuvottelua. Pikkasen nyt pistin mutkia suoriksi ja vain ilmoitin että muuten voitais. En koe että me tarvittaisiin avioliittoa pariskuntana tai perheenä mutta joku hääkello nyt jossakin päin korvien väliä mulla kilkattaa.

Haluaisin juhlat jossa olisi paljon lapsia mutta kuitenkin myös maljojen kohottelua. Ei yhtään hampaidenkiristelyä siksi että lapset mekastaa ja väsyneenä juoksee ympyrää. Juoskoot, katsotaan yhdessä niiden perään. Ei ympärihumalaisia ihmisiä mutta kuitenkin virtaavaa skumppaa. Naurua ja kyyneliä, välitöntä yhdessäoloa ja ennenkaikkea hauskaa! Läheisiä ihmisiä ympärille ja hyvää ruokaa pöydät täyteen. Puheita ja muisteluita. Ei mitään leikkejä mutta jotain highlighteja joilla ihmisten huomio välillä koottaisiin yhteen. Ei pukupakkoa. Tanssimista ilman kenkiä.

Enitenhän tämä on rahakysymys. Mä en halua mitään ihmeempää häämekkoa tai niitä muitakaan rahareikiä. Mutta haluan esimerkiksi hyvää ruokaa ja juomaa, jotka maksaa. Haluan kukkia ja haluan livemusiikkia, nämäkin maksaa vaikka musat saataisiinkin kavereiden kautta. Haluan pastellivärisen tukan ja uuden tatuoinnin, rahaa menee niihinkin. Kaikki haluamani maksaa ja kun järkkään juhlat niin en halua kitsastella ja tuijotella kaikessa hintalappua. Eurojackpotin voittamiseen ei nyt tällä kertaa näköjään riittänyt se, että oltiin kolme vuotta sitten Prahassa.

Voin hyvin kuvitella että tässä käy niin että joko me hoidetaan se virallinen osuus pois jaloista suurinpiirtein huomenna ruokatunnilla tai sitten ollaan eläkkeellä, ennenkuin suhde saadaan viralliseksi. Siippa bongasi jo että Grouponin kautta saisi Astoria-salin edullisesti häitä varten. Mulla oli vähän rennompi miljöö mielessä ja kun Siippa tutki sitä tarjousta niin hänkin sen lopulta tyrmäsi. Buffetissa olisi nimittäin tarjolla paahdettujen punajuurien kaverina vuohenjuustoa. Jota meistä kumpikaan ei siedä. Että vuohenjuustoon se nyt kuulkaa tämäkin liitto kaatui.

6 kommenttia:

  1. Jihaaa! Saako jo onnitella! Vai pitääkö odottaa että selvitätte vuohenjuusto-asiasta? Juhlinta-tyyli on hyvän kuuloinen, toivon että tälle sun idikselle seuraa jatkoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, en mä tiedä onko vielä onnittelujen paikka vai jääkö tämä pelkän puheen tasolle :P hauska sinänsä vaan huomata että se avioliitto ei tunnu meistä enää niin ehdottomalta eiltä. Vuohenjuusto sen sijaan pysyy siellä kategoriassa edelleen. EI vuohenjuustolle!

      Toi juhlinta-tapa menisi kyllä minkä tahansa juhlan kohdalla :) eli ei tarvisi välttämättä mitään liittoja. Mullahan olisi kolmevitoset tuossa loppuvuodesta juhlittavana....

      Poista
  2. oijoijoi :D noh, onnittelen kun se päivä tulee. Sanon vaan voih ja ihkua! :D

    VastaaPoista
  3. :D lupaan vetästä jonkun hysteerinen morsio-postauksen, jos tämä tästä johonkin suuntaan kehittyy :D

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa hyvältä! Etenkin nuo kaavailemasi juhlat. Ja myös tutulta, sillä me ei ehditty järjestää isoja bileitä, kun oli niin kiire naimisiin. Niinpä olen markkinoinut miehelle, että jossain sopivassa välissä vietetään sitten megahääpäiväjuhlat. Tai oikeastaan vähän samalla tavalla ilmoittanut, että näin tulee tapahtumaan. :D

    Oman juhlakuumeeni tartuntahetki on kyllä tiedossa, sain sen heti sen jälkeen, kun olin osallistunut ihanien ystävieni häihin, joissa oli kaikkea listaamaasi ja kaikin puolin ihanaa. Mulle kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi vitsi, nyt kun te kaikki ootte noin innostuneita tästä ideasta niin entistä enemmän tulee olo että nää bileet pitää todellakin pitää! Mulla ei ole kiire naimisiin mutta on kiire saada juhlia :D Mulla on muuten myös muutama kaveripariskunta ketkä on "harmitelleet" että itse naimisiinmeno tuli vedettyä niin pienesti että jotain hääpäivää pitää kyllä juhlia isommalla porukalla. Eikä ole kyllä musta yhtään huono idea sekään.

      Ja todellakin, meille molemmille just tuollaisia juhlia kans!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?